Hiljaa hyvä tulee

Lammastytöt ovat päässeet ensimmäiselle ulkoiluvisiitille. Liikuteltiin hetken aikaa lampaita pihamaalla Hipan kanssa. Pidin koiraa reilun matkan päässä laumasta, ja varsin nopeasti alkoivat reagoida halutulla tavalla. Onnistunut harjoitus, yksikään eläimistä ei vaikuttanut stressaantuneelta ja Hippa kuunteli kaikki käskyt erinomaisesti. Saatiin harjoiteltua tasapainoa ja poispäinkuljetusta, joista ajattelin että aloitamme näitten herkkien eläinten kanssa, tärkeintä on kuitenkin se etteivät joutuisi panikoimaan ja juoksemaan turhaan. Ennen kesän tuloa ajattelin koulutella Hipalle pillikäskyt tässä omalla pihalla, onpahan jotakin jo pohjalla kun laidunkausi alkaa.

Hippa on yllättänyt minut näitten omien lampaiden kanssa, kuinka kauniisti se niitä malttaakaan viedä. Voi olla että koira on vaan kypsynyt näin paljon Marraskuusta, se ei enää saa hysteeristä kohtausta jos lampaat ovat säikkyjä vaan hidastaa ja rauhoittaa tilannetta itse. Tämä on erittäin merkittävä kehitysaskel Hipalle joka ottaa yleensä kaikki työtehtävät niin raskaasti että työskentely luiskahtaa helposti yliyrittämisen puolelle.

Nyt sitten otan esille kysymyksen joka minulle esitettiin taannoin.
Sen sisältö oli tämän suuntainen "Ettehän vain aio syödä noita teidän lampaita? Asia huolestuttaa kovasti koska lampaat ovat niin suloisia."

Sain sydämen tykytyksiä kysymyksestä. Miksi? No siksi että pelkään ihmisten todella vieraantuvan todellisuudesta ja suhtautuvan tuotantoeläimiin edellämainitulla tavalla. Toki ne ovat sööttejä, niitä vaalitaan ja hoidetaan parhaimmalla tavalla, mutta ne eivät ole lemmikkejämme kuten koirat ja kissa. Kainuunharmas ei ole ensisijainen lihantuotantorotu, mutta emme suinkaan aio säilyttää kaikkia syntyviä karitsoita ja on turha haaveilla että niitä saisi kaikkia elävänä kaupattua. Lampaista päätyy hyötykäyttöön ihan kaikki lihat, luut, sisäelimet, villat ja ehkä taljatkin.

Olen ollut viimeiset kymmenen vuotta kasvissyöjä. Ja se johtui puhtaasti siitä että minulla ei ollut varaa hankkia sillä tavalla tuotettua lihaa kuin olisin halunnut. Nyt kun saimme omat lampaat, on itsestään selvää että syön ainakin sitä lihaa jota olen ollut itse tuottamassa ja lampaita kasvattamassa. Omavaraisuus lihan suhteen on yksi tärkeä syy miksi meillä ylipäätään on lampaita. Jatkossa lampaiden lisäksi meille tulee ainakin kanoja joiden munat ja liha täydentävät vielä tätä omavaraisuutta.

Kaikkein parasta olisi että eläinten teurastuskin onnistuisi itseltä, katsotaan josko jonakin päivänä...

Mutta toivoisin että ihmiset todella katsoisivat asioita hieman isomman putken kautta. Katsoisivat menneisyyteen ja siihen miten elettiin ennen. Miten talon emäntä hoisi huolella possua vuoden päivät ja sitten se teurastettiin. Miten joskus possut, kanat ja lampaat asuivat tuvassa talonväen kanssa, ja sitten ne syötiin.

Rakas aviomieheni kiteytti asian näin
" Eikö se ole niin että mitä paremmin lampaani hoidan, sen paremmalla mielellä sen voin syödä. "


Kaikki meidän toiminta tähtää mahdollisimman hyvään eläinten käsittelyyn ja hoitoon. Lampaat eivät ole myöskään koiriemme leikkikaluja ja pelkkiä harjoitusvälineitä, sen enempää kuin lemmikkejä. Koirat ovat lampaita varten ei toisin päin. Näin se vaan menee :)
Pappilassa asuessamme pyritään tuohon omavaraisuuteen myös vihannesten osalta. Siellä on mahdollista viljellä kaikkea mahdollista porkkanoista kehäkukkiin. Joku vuosi sitten kun asuttiin pappilassa hulmusi sen takapellolla hamppuviljelmäkin :) (nyt ne miettii että nää on ihan OIKEESTI Hippejä) kyseessä oli kuitenkin Lassen kuituhamppukokeilu, joka kuitenkin jäi kokeilun tasolle, eikä vähiten ehkä siksi että tuuhea hamppuviljelmä aiheutti aika lailla ihmetystä.

Pekellä on se tuttu ilme: Kohta mennään!!!

Kevät tuo mukanaan kaikenlaista jännittävää. Yksi sellainen jännittävä matkaa meille Puolasta :) (avataan tätä pakettia pikku hiljaa ;D) Kirjoittelen tänne yksityiskohtia toisessa postauksessa kun on vähän enemmän aikaa.
Nyt täytyy kiirehtiä takaisin piirustuspöydän ääreen. Meinaa jäädä työt tekemättä kun ulkona olisi niin ihana olla :) Kevättä kaikille!

Kevät kutittelevi

Tyttöset uudessa pöksässään

Kovin ovat ujoja meidän tytöt. Ujoutta ollaan lähdetty poistamaan lyhyillä vierailuilla lampolan puolella. Hippa on saanut käydä ovella kuikuilemassa etteivät lampaat niin kovin säikkyisi. Toistaiseksi sekä ihmisen, että koiran näkeminen saavat lampaat porautumaan kiinni takaseinään. Tavoitteena olisi kuitenkin molemmin puolinen luottamus, mutta liian kesyiksikään en halua lampaita kouluttaa, jo ihan niiden oman turvallisuuden kannalta. Taajamassa liian kesyt lampaat saattavat joutua vaaralle altiiksi vaikka niitä kuinka vahtisi.

Väliaikaislampola tehtiin nyt niin hyvin kuin taidettiin. Vanha liiteri on aika pieni joten se menee katraallemme vain tämän kevään. Pohjalla on peräti 1300 litraa puruja ja sen päällä kauran olkea. Voin kertoa että tyypit veti ensitöikseen nassuunsa puolet oljista kun uuteen kotiinsa pääsivät, hetken jo pelkäsin että koko lammaskatras tukehtuu pahnoihinsa mutta hyvinhän nuo näyttävät jakselevan. :)

Lampolan pienuutta ei sitten kannata sen enempää itkeä sillä muutto uudelle paikalle taitaakin tulla aiemmin kuin osattiin arvatakaan! Tämä on tietysti hyvä asia mutta aiheuttaa myös aika lailla stressiä, kaikenlaista järjestelyä pitää tehdä, ja laidunhommat sumplia taas uudestaan. Sinänsä olemme onnellisessa asemassa että aina jostakin löytyy lampaille laitumet, onhan meillä tuttavapiirissä (lue: sukulaispiirissä) ihmisiä joilla peltoalaa riittää ja jos ei muuta niin tuoretta syötävää niitettäväksi. Ennakoin kyllä että tulossa on varsinainen seikkailujen kesä, mutta nyt näyttää siltä että seikkailuja ja jännitystä ei todellakaan tule puuttumaan.

Pekkakin on kasvanut, kovaa vauhtia saa pyrriä kiinni!


Ja onhan meillä tosiaan koiriakin! Ne eivät olekkaan muutamaan päivään muuta tehneet kuin riehuneet auringossa kimaltavilla keväthangilla ja ottaneet lunkisti. Hippaa vaivaa krooninen pissahätä. Se yritti alkuun juoksuttaa meitä ulko-ovelle että pääsisi ulos, Hipe osaa kyllä kertoa jos on oikeasti hätä, ja me hölmöt uskottiin. No eihän sillä mitään oikeaa hätää ollut, lampaista se hätä oli. Kyllä tuolla kyttäämisellä luulisi pienen katraan tallessa pysyvän :)
Olen märehtinyt aina joutessani sitä ylösmenon ongelmaa. Vaan turha sitä on lienee märehtiä kun asialle ei nyt juuri pysty mitään tekemään. Keskiviikkona tulee kuitenkin Vähäniityn Sari (Jee!!!) meidän Keskiviikon ryhmää kouluttamaan ja tuolloin ajattelin ottaa Hippiksen mukaan treeneihin ja tiedustella vinkkejä ylösmenon opettamiseen. Liikuttelua ei kuitenkaan voi tehdä kuin hyvin kevyesti, mutta uskoisin että voimme harjoitella sen verran että ongelmaa päästään hieman pohtimaan. Ihan hirmuisen kiva on päästä sarin oppiin,fanitan kovasti sekä Iiroa että Saria, niissä on tyyliä :)

Koirarintamalla on luvassa myllerrystä, mutta siitä tuonnempana kun asiat hieman etenee :)

Loppuun Hipan Joe-Ukin kisapätkä täällä. On siinäkin vaan tyyliä!

Neiti Sähköpiiska kohtasi karun totuuden

Eipä ole aina niin helppoa olla lammas, eikä koirakaan.
Käytiin lastaamassa reilun kuudenkymmenen eläimen lammaslauma teurasautoon ja siinä sai muuan neiti Sähköpiiska viuhua elementissään. Voisi sanoa että harjoituksena oli Hipalle varmasti opettavainen, ei meinaan pässipojat päästäneet Hippaa helpolla. Kyseiset lampaat ovat vähän, tuskin ollenkaan koiraan tottuneita joten haastetta oli. Vaan saatiin lambit turvallisesti autoon ja loppupeleissä alkoi olla jo ihan asiallisen näköistä toimintaa, kaikilta osapuolilta.

Vielä muutama olisi pakattavana...


Hipen hampaille oli käyttöä ja sisukkuudelle myös, vaikka tuli puskuja ja potkuja niin Hipe suoritti vaaditut tehtävät. Toki yritin olla koiran tukena ja apuna niin paljon kuin pystyin ettei vastuu vaikeasta työstä kaatuisi liikaa nuorelle koiralle ja näin homma saatiin toimimaan sanoisinko; Ihan ookoo :)

Vaan kuinkas kävi meidän lammaskatraalle!? No se kasvoi taas yhdellä. Alunperin lampaita piti tulla seitsemän, no me laskettiin ne erotellessamme väärin. Ei viitsitty alkaa niuhottaa vaan otettiin se kahdeksan erilleen. Tänään sitten tuli Markulta viesti illalla että otetaanko kuitenkin yhdeksän? Jostain välistä oli yksi uuhi luikahtanut meidän "onnekkaiden" joukkoon. No eihän sitä nyt tässä vaiheessa aleta perumaan kun teurasauto on jo sastamalassa saakka. Joten niitä uuhia tulee nyt sitten yhdeksän. Jos nuo tätä vauhtia alkaa lisääntymään niin kesällä meillä on seitsemänkymmentä päätä katraassa! Siis ihan hirveen helppoa tuo lampaiden lisääminen!!

Ja kun mietin muutama kuukausi sitten että tulossa on muutosten vuosi, niin nyt se sitten taitaa alkaa. Ollaan yhtä askelta lähempänä muuttoakin ja hommat näyttää valoisilta. Kaikki menee niin hurjalla rytinällä eteenpäin että heikompaa hirvittää. On niin hassua että meillä molemmilla on niin hirmuisesti hyviä tilaustöitä ja myös talo- ja lammashommat näyttää suttaantuvan, se on aikas kiva homma :)

Mutta Hipen varvas jaksaa vaivata. Hippa ei ole varsinaisesti ontunut, muutama jäykkä askel tuli eilen pujottelujen jälkeisen levon päälle, mutta koira vertyy nopeasti. Luultavasti joku vähemmän koiriaan kyyläävä ei moisia edes huomaisi. Olen sitä varvasta nyt vatuloinut jonkin verran ja ei se ota korjaantuakseen.Se on huomattavasti muita varpaita arempi käsiteltäessä ja jäykkä. En ole koiraa millään hihnalenkeillä pitänytkään, tosin niin ei ole neuvottukaan tekemään. Normaalia pienemmällä lenkkimäärällä, mutta vapaana ja treenit olemattomina. Nyt alan kyllä taipua sille kannalle että pistän koiran pian myös vapaanaliikkumiskieltoon. Ei tule mitään muuten. Ja näillä näkymin täytyy pidättäytyä sekä viikon päästä Lappeenrannan treeneistä että Liuhtojen treeneistä. Tosi kiva. Siis ihan pyllystä. Onneksi pääsen Lappeeseen Vapunkin kanssa, sen sijaan Superi on koirakohtainen joten epäilen että Vuapukalla ei ole sinne asiaa.

Ensi viikolla käydään taas Siljalla hoidattamassa varvasta ja jos nyt ei ole muutosta tapahtunut niin sitten pitää miettiä että kuinka edetään.
Huoli on iso, vaikka onneksi vaiva on sellainen että sen pitäisi kyllä kuntoutua täysin. Mutta silti on huonot fiilikset ja huoli niskassa koko ajan.

Vaan nyt vielä hetkeksi lampolaa laittamaan. Se alkaa olla jo hirmuisen kiva, aika pieni (ainakin tätä tahtia kasvavalle katraalle), mutta siisti, ilmava, valoisa ja hyvä.

olemme matkalla aurinkoon...

jäällä....

...on tilaa

Kuuletteko ja haistetteko? Kevät, se on jo täällä. Pienenä aavistuksena, mutta se on täällä taas :)

Eipä olla paljon puuhailtu. Paitsi että järkkäilty lammaksille tiloja valmiiksi. Pitopaikkatunnus saatiin äskettäin ja nyt me ollaan sitten harrastelampureita :) Pienestä ne unelmat yleensäkin lähtee, nyt tämän unelman toteutus alkaa kahdeksalla harmaksella. Huomenna olisi tarkoitus kipaista ostamaan olkea ja heinää, Lauantaina haetaan lampaat.


Kovasti on mielessä pyörinyt tämän agilityharrastuksen mielekkyys. Eritoten kun viimeaikoina on korviin kantautunut surullisia uutisia lajin parissa hajonneista koirista. Toki koira voi mennä rikki missä vaan, jos on rikki mennäkseen. Mutta jos alkaa selvästi olla enenevissä määrin koiria joiden arvellaan hajonneen nimenomaan agilityssä, niin kyllä se kuulkaas arveluttaa. Niinpä minä olen ajatellut että Hippa ja Vappu tekisivät kesäkaudella vain ylläpitävää treeniä, siis harvakseltaan ja harkitusti. Näin olen ajatellut pelata lisää terveitä vuosia koirilleni, saattaa olla ylisuojelevaa hössötystä, mutta olkoon, omatpahan ovat rekkuni :)



Tehtiin Hipsukan kanssa paluu treenikentille.
Ohjelmassa oli simppeliä pujottelutreeniä, mahdollisimman vähän vauhtia (kertokaapa se Hipsulle) ja tekniikan viilaamista.
Tehtiin ensin kuja lähes suorana,hyvin teki. Ja onneksi oli treenikamu mukana potkimassa persiille, sillä saatiin kuja keskeltä kokonaan suoraksi ja päät enää himppusen auki. Jee! Mie todella tarvitsen välillä jonkun viereen katsomaan ja tsemppaamaan, erityisesti näin kujan opetuksen loppuvaiheessa tuntuu että menee pupu pöksyyn kun pitäisi vaikeuttaa. Mutta Hippis tekee nyt superhyvin, hienolla tekniikalla ja nopsaan. On se melkosen hieno peli :)

Sitten pureuduttiin puomin ylösmenokontaktin ongelmaan. ponnari laitettiin ensin ylösmenolle, kontaktiosan päälle. Ei mitään hyötyä, enemmänkin haittaa. Koira hyppäsi niiiiiin pitkällä loikalla kuin pääsi, vaikka ylösmenon puoliväliin, kunhan pääsi yli. Hipalle puomi oli siis näemmä ennemmin hyppyseste silloin. Sitten laitettiin ponnari neljän jalanmitan päähän ylösmenosta, maahan. Siitä olikin jo sitten ihan eri hyöty! Rytmi saatiin rikki sen verran että Hipan askelet rullasivat kauniisti ylösmenolle kaikkien neljän tassun koskettaessa kontaktipintaa.
Tällä mennään nyt jonkin aikaa, katsotaan miten lähtee kehittymään.

Vappu on keskittynyt tokoiluun. Seuraaminen alkaa olla aika hienoa nykyään. Ja ollaan saatu kaikkea ylimääräistä höyryämistä vähemmälle. Tämä on positiivista ja antaa toivoa meidän muitten lajien treenaamiselle. Jos koira oppisi hieman rauhoittumaan ja patoamaan niin ehkä voisimme kokeilla vielä vepeäkin huvittelumielessä.

Tämmösiä aatoksia tällä kertaa. Palaillaan, uskoakseni lammasteemaa jatkaen ;)

Tytöt valittu :)

Asiaan kuulkaas!
Lampaat on valittu. Uuhia on nyt tulossa pieni 8 eläimen ryhmä. Porukka on pikkuinen ihan logistisista ja käytännön syistä. Laitumien puolesta ollaan tällä hetkellä täysin riippuvaisia ulkopuolisista tahoista ts. kunnasta ja tilat omalla paikalla ovat rajalliset. Toisaalta kahdeksan eläimen ryhmän pystyy tarvittaessa jakamaan pienemmille aloille laiduntamaan. Nyt on nimittäin edessä pähkinä: kuinka saadaan laidunnuspaine sopivaksi perustettaville uusille laitumille?

Jalostusta ajatellen tämä pikku porukka on oikeinkin hyvä. Rakenteeltaan, sukulinjoiltaan ja väritykseltään hyviä, Maedi-Visna vapaita lampaita. Minulle on tärkeää että homma hoidetaan alusta saakka mahdollisimman hyvin ja taiteen sääntöjen mukaan, sillä tästä on tarkoitus tehdä enemmänkin kuin harrastus jossain elämän vaiheessa.

Tytöt on kuin sillit purkissa

Puuhaa riittää ennenkuin lampaat voi meille muuttaa. Lupa-asiat suoritetaan vielä loppuun, lampolatilat pitää siivota ja eristää. Yhtä jos toistakin tarpeellista pitää hankkia. Minun haaveeni olisi että lampailla olisi talvellakin pieni jaloittelutarha pihamaalla, katsotaan jos sellainenkin saataisiin aikaiseksi.

Kauheasti hommaa. Kauhean kivvaa! Justiinsa nyt ei jaksa yhtään painella se että koira ei osaa jotain hemmetin puomin ylösmenokontaktia jonka takia meitin kisauran aloitus agilityssä menee jonnekin syksylle 2054. Justiinsa nyt kiinnostaa vaan se mistä saa hyviä aitatarpeita edullisesti? Mistä ostan kuivaheinää extempore keskellä talvea? Ja miten aloitan lampaiden ja Hipan totuttamisen toisiinsa?
Hippa oli toki tuossa valintaprosessissa mukana. Auttoi omalla Hippamaisella tavallaan, eli osallistui koko ajan ja onnistui suurimman osan aikaa olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Hemmetti kun se ei voi ymmärtää että "maahan" tarkoittaa että siellä ollaan vaikka maailman loppuun saakka jos muuta ohjetta ei tule. On meinaan aina niin että kun selkäsi käännät niin ahkera BC onkin jossain ihan muualla ja tekemässä jotain hyvin epähyödyllistä. Tosin välillä yllätti positiivisesti pitämällä porukoita hyvin erillään, eikä toisaalta jäänyt tupeksimaan kun eläimet piti saada kapeaan "ränniin", meinaan työkaluja ei neidiltä puutu jos asiat pitää saada tapahtumaan nyt eikä viidestoista päivä ;)

Muutaman päivän on aurinko lämmittänyt ihanasti. Ja on ihanaa ajatella että kesä on pian täällä. Kohta koittaa laidunkausi ja kaikki uudet seikkailut. Nyt on todella sellainen hieno uudelleen syntymisen fiilis, sellainen mitä ei ennen ole ollutkaan. Kieltämättä ruusunpunaisin lasein varustettuna tiiraan ensi kesään. Saatan nähdä kuinka pyöräilen Hipan kanssa satamaan lampaita hoitamaan ja tekemään pitkiä hakuja metsälaitumella. Vaikka toisaalta näen myös sen miten joudun huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista 24/7 niiden laiduntaessa taajamassa jossa ilkivallan riski on olemassa ja jossa joudun katraani ulkopuolista ruokintaa valvomaan haukan tavoin. Pullamössölampaita ei meidän lampaista nimittäin tehdä!
Kaikkia haasteita ja kaikkia kesän reissuja odotan niin innolla, ihan huippua!

Hippis onnistui taas telomaan itseään.

Käytiin keskiviikkona hulluttelemassa hallilla. Vappu teki rallia. Kontakteja ja keppejä superpalkoilla. Päällejuoksuja ja jaakotuksia. Kaikkea hyödyllistä kivaa. Pyrriäinen oli oikein mielissään ja oikein vauhdikas :) Hippa kävi hallissa leikkimässä ja juoksemassa yhden putken.

No ennenkuin päästiin tähän pisteeseen sattui onnettomuus. Otin koiria autosta. Ensin otin Hipan, se hyppäsi häkistään normaalisti. Kesken ilmalennon se lävähti mahalleen astinlaudalle ja kiljui kuin päätä olisi leikattu. Mie olin onneksi aivan vieressä ja siinä hetkessä huomasin vasemman takasen varpaiden olevan häkin pinnojen välissä, koira siis roikkui jalastaan ilmassa. Tyrkkäsin koiran takaisin häkkiin ja sujautin jalan ahdingosta pois. Hetken taas nieleksin epäuskon kyyneliä...
Mitä jos sillä meni jotakin poikki? Miten meille voi koko ajan sattua näin paljon pahaa?
Otin sitten koiran ulos varmana siitä että varpaat ovat poikki. Vaan mitä tekee Hippis? Syöksyy lumipallolla pelaamaan! Ei mitään vammaa missään????
No epäuskoisena lenkitin koirat ja vakuutin pessimismissä rypien itselleni että kyllä se viimeistään aamulla ontuu. Vaan ei! Ei mitään merkkiä mistään vauriosta! kerrankin oli himppusen onnea onnettomuudessa. Onneksi ei päässyt tassu siinä kiertymään, silloin olisi rutissut paikat. Koira vaikuttaisi olevan, toistaiseksi, kunnossa.

Näin me taas jatketaan :)

Lammashommat etenee ja pohdinnat jatkuu...

Kevättä kohti mennään nopeammin kuin ehtii huomatakaan!
Se tietää sitä että piakkoin tulevat aiemmin varauksessa olleet Kainuunharmakset. Koska näillä näkymin olemme koko kesän täällä Kontiolahdella, niin myös lampaille täytyy järjestää tilat tänne.

Lampolana tytöillä on tämä meidän liiterirakennus jossa on myös pieni hevostalli.

Pihassa meillä tulee olemaan noin puolen hehtaarin treenilaidun joka näyttää kesällä suurinpiirtein tältä:

Aseman ympäristössä maa on hiekkaista ja aika köyhää joten laidunta on nyt sitten kyselty alustavasti kunnalta. Muutamia lupaavia perinnebiotoopiksi sopivia kohteita on löytynyt ja syötävää meidän pienelle katraalle on tiedossa. Erityisesti lämmittää kunnan suhtautuminen maisemanhoitolampaisiin, täällä asenne on erittäin myönteinen, niinkuin se tuntuu olevan ylipäätään kaikkeen.

Torstaina suoritetaan sitten uuhikaritsoitten lopullinen valinta ja siitä se homma sitten etenee :)

Aksapohdintaa

Sitten palaan aiheeseen joka on pyörinyt paljon mielessäni viime aikoina. Kaikilla blogeilla kohistaan nyt koirien jalostuksesta ja kasvattamisesta.
Omassa mielessä on pyörinyt paljonkin ajatus siitä mihin suuntaan agilityharrastus vie eri rotujen jalostusta. Kun alkaa olla olemassa selkeästi "agilityrotuja" niin mitä siitä sitten seuraa kun kasvatuksen päätavoitteet ovat tuon lajin vaatimusten täyttämisessä.

Hipassa on paljon hyvää agilityä ajatellen. Itseasiassa sen pitäisi terveystulostensa, rakenteensa ja rohkean luonteensa puolesta olla täydellinen tähän lajiin. Siltikään koirani ei kestä ehjänä kokonaista viikkoakaan. Milloin on kipeänä varvas, milloin on irti kynsi. Niin paljon kuin huimapäistä koiraani rakastankaan, niin päällimmäinen tunne siitä on huoli. En ottanut BC:tä pelatakseni päivittäin venäläistä rulettia siitä kestääkö koira vai ei. Otin tämänkin koiran siksi että halusin tutustua johonkin uuteen ja oppia uutta. Hipan nopeus agilityssä on kiehtovaa, humalluttavaa, ja joudun todella pistämään omat mielihalut syrjään kun mietin miten koiran kanssa edetään jatkossa.

Laidunkauden aikana käytin Hipan yhden kerran fysioterapeutilla. Tuolloin koiralla oli hieman jumissa lapojen välit, muutoin se oli elämänsä iskussa. Kivikoissa kiipeily, ojissa uiminen, heinikossa kahlaaminen, metsässä loikkiminen. Tuntien pituisetkaan treenit eivät ajaneet koiraani siihen jamaan mihin se menee agilityradalla puolessa minuutissa.
Tästä teen suoraan sen johtopäätöksen että agility ei lajina ole Hipalle soveltuvin. Ja lienee suurin merkitys on sillä että koira kestää rasituksen johon sitä on alunpitäen jalostettu? Onko sitten vika koirassa vaiko agilityssä lajina, sitä voi miettiä kukin tahollaan.

Vappu
edustaa toisenlaista tyyppiä. Se ei ole reikäpää siinä määrin mitä Hippa. Vappu ei ole koskaan ontunut elämänsä aikana, se on vauhdikkuudestaan huolimatta harkitseva, mutta harkitsevuus ei selkeästikään ole toivottu ominaisuus agilitykoirassa, sehän on melkein yhtä kuin hitaus ja hidas koirahan on katastrofi!!! Itse arvostan Vapun älykkyyttä ja tilannetajua, tiedän että Vappu saa nauttia agilitystä koko elämänsä, se kestää lajin vaativuuden taatusti.

Me vaan nautitaan elämästä...

Agility kehittyy koko ajan. Niinkuin kaikissa urheilulajeissa myös agilityssä mennään koko ajan kovempaa ja kovempaa. Jossakin tulee raja vastaan. Jossakin kohtaa täytyy pysähtyä ja miettiä mitä voimme koiralta vaatia ja kuinka paljon voimme jalostuksen myötä keskittyä nopeuden kehittämiseen koirissa. Olisiko kuitenkin kohtuullista keskittyä jalostamaan keskivertohyviä, terveitä koiria, kuin koneita jotka valitettavasti ovat koneita vain omissa pikku päissään. Todellisuudessa koira on aina eläin, loppujen lopuksi aika hauras ja haavoittuva.

On kritisoitu sitä että kolmosluokissa ihanneajat kiristyvät niin ettei niihin yllä pian kuin nopeimmat BC:t, Kelpiet, Pyrrit, Aussiet ja Belgit. Tiukat ajat eivät ole haitaksi vain hitaampien koirakoiden edistymiselle, ne ajavat lajia suuntaan joka on mielestäni vaarallinen. Pian leikitään vakavilla asioilla sillä riskit kasvavat vauhdin myötä.

Koska en pysty vaikuttamaan lajin kehitykseen, se menee tuohon em. suuntaan väistämättä sillä sen parissa on niin kilpailuhenkisiä ja kovia harrastajia, tyydyn pitämään pikku rakettini puolia. Teemme agilityä tasan niin kauan kuin se on turvallista, jos tulevaisuus näyttää että Hippa ei kestä omaa vauhtiaan ja agilitykenttien vaihtelevan tasoisia alustoja, jättäydymme lajista kokonaan sivuun. En halua että harrastus on minulle ahdistuksen aihe.

Onneksi meillä on muutakin elämää:

kuva: Milena Nevanto

Supperrrrr hauska viikonloppu

Jotta ei tulisi aivan kuvaton päivitys niin tässäpä Pekasta aika tuore räpsy. Punnitsin kisun juuri ja sehän oli tuplannut painonsa :) Kaksi kiloa painaa Pekka, meille tullessaan se oli nippa nappa kilon painoinen

Oltiin Viikonloppu Kuopiossa. Fiksuinta on tietenkin maksimoida kaikki hauska. Niinpä yhdistin reissuun rakkaitten kavereitten treffaamisen, taulukauppojen teon (tällä kertaa maalaukset tuli meille :)), sekä aksatreenit sekä Vapun että Hipan kanssa.

Oli niin kertakaikkisen kivaa että kotiin ajellessa tuntui ihan tyhmältä, miksi viikonloppu ei olisi voinut jatkua pidempään?

Lauantaina treenasin Vapun kanssa.

Rata oli kutakuinkin tällainen

Mittasuhteet saattaa heitellä, mutta tälleen se suurin piirtein meni tämä.
Ensin tein ihan perusohjauksella ihan kelpo rataa mutta sitten kokeilin koutsin vinkistä ohjata kädet selän takana. Olipa se lystiä! Ja voin kertoa että esimerkiksi pakkovalssin tekeminen ilman käsiä vaatii hieman keskittymistä...

Vappu kulki tällä ohjauksella todella hyvin, ja vaikkei se taaskaan liikkunut acella kuten luonnon alustalla, niin mukavaa oli. Ja pyrri nautti niin kovin :) Mutta siis ihan selvästi käsien jättäminen ohjauksesta selkiytti tekemistä ja sai mut ajattelemaan ennenkaikkea jalkatyöskentelyä.
Vapun kanssa me aletaan olla aika hyvin nyt samalla kartalla. Yhteistyö on hioutunut aika hyväksi ja koiraa on helppoa viedä. Vapun kanssa agilitystä voi siis ihan oikeasti nauttia. Ja Vappu on niin reipas! Vietettiin yönseutu mun kaverin luona jossa on kaverin vanha Onni-koira. Vappu oli niin kohtelias vieras, niin rauhallisen sosiaalinen ja kiltti. Eräs BC sen sijaan vietti lähestulkoon kaiken aikansa häkissä joka oli sille mitä parhain rauhoittumispaikka.

Tässä Superin toinen treeni. En jaksa piirtää toista, ja sen sanalliseen aukaisemiseen menisi ihan oikeasti ikuisuus eikä siltikään kukaan tajuaisi siitä mitään. Siitä toisesta treenistä tykkäsin kyllä ehkä enemmän kuin tuosta ylläolevasta, ja onnistuttiin siinä välillä jopa ihan kohtuullisesti.

Tuolla radalla, josta laitoin piirroksen, tutustuttiin nro.1-30 ja sitä rataa lähdettiin ihan normaalisti tekemään.
Punaisilla merkityt esteet tuli suorittaa mahdollisimman kovaa kun koutsi vihelsi pilliin. Vihellys saattoi tulla vaikka jo kakkosesteen jälkeen,sitten oli siis tykitettävä loppusuora maaliin. Muutoin rataa tehtiin normaalisti. Sykettä nostatettiin myös sillä että kanssatreenaajat pitivät koko suorituksen ajan meteliä kannustamalla ja hurraamalla, viheltämällä ja taputtamalla.

Meikäläiselle erinomaista hermojen hallinta treeniä. Vaikka periaatteessa keskityn aina vain meidän rataan enkä juuri vilkuile mitä muut puuhaa tai katsooko edes kukaan, niin nyt stressitaso nousi aika ylös. Ja ennenkaikkea se nousi Hipalla. Nyt sain pienen varoituksen siitä mitä tarkoittaa Hippiksen kisavire... argh.

Alun takeltelun jälkeen tehtiin loppupäivästä jo varsin kelpo pätkiä, siis meidän tasolla oleville ihan oivallisia juttuja. Hipalla on taipumusta lentokoneliitelyyn, vaikka rimat olivatkin medinä niin raketti kiisi välillä aika kauas. Kääntämiseen pitää nyt alkaa panostaa.
Kontaktit pelitti suurimmaksi osaksi hyvin. Tein puomia radalla vaikka se meneekin osittaiseen remonttiin, nyt en puuttunut asiaan vaan halusin vetää treenit normaalisti. Keinulla lensi kerran aivan kaaamean lentokeinun, mutta kun hieman keskusteltiin neiti Raketin kanssa niin alkoi pian löytyä kelvollista tekemistä.
Kiva oli treenata kunnolla myös muuatta kaikkien agilitaajien lenppariestettä; Pöytää. Hippa yritti väkisin vääntää 2on2offin pöydällekin ja kökötti sitten loppujen lopuksi pöydän reunalla ergonomisessa korppikotka-asennossa. Mutta toistoja tuli kontakteille, myös pöydälle, parisen kymmentä, joten oikein hyvää treeniä oli!

Puomin ylösmenolle olen kuullut nyt paljon erilaisia korjausehdotuksia, luultavasti kuitenkin kehittelen siihen taas jonkun oman kikkakakkosen joka on epämääräinen (ja epälooginen) yhdistelmä eri metodeja. Saa nähdä, jos keksin viisasten kiven, niin kerron siitä julkisesti.

Mutta nyt voin kyllä sanoa suoraan että oli erinomaisen hyvät kaksi päivää ja pää on täynnä uusia ajatuksia, ja jalat kodikkaasti maitohapoilla :) Oli meinaan se p-trainereitten treenikin melkoisen tehokas.

Hipan tassu on ollut aika hyvänä. Saa nähdä ontuuko aamulla, mutta tänään ei ole ontuillut. Joka tapauksessa tulevat viikot vietetään vielä hyvin rauhallisesti, lenkkeillen ja lumessa riehuen. Ja Torstaina käydään valkkaamassa meidän lampaat :)