Vaihdoin maanantain sunnuntaiksi ja pidin vapaapäivän piirtämisestä. Vaikeeta oli jättää piirustuspöytä ja keskittyä muuhun, mutta Hipen kanssa matkailu on aina terveellistä ja virkistävää.
Vapaapäivän kunniaksi matkailin Kuopioon ACElle treenaamaan. Meillä alkaa puolet treeneistä olla näemmä kalakukkokaupungissa...ja bensaa kuluu...
Mutta kyllä kannattaa ajella kun treeneissä harppaillaan eteenpäin pidemmin loikkauksin kuin kotona kuukausi kaupalla puljaamalla.
Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta kokeilimme Hipalle makupalapalkkaa. Ja näemmä olen taas ollut oman asenteeni vanki. Ai että on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Saatiin Hippa syömään pullaa (kyllä vain, pullaa), tosin tappavalla asenteella, mutta syömään kuitenkin. Tavoitteena alentaa virettä hieman.
Myönnän että olen asian suhteen skeptinen, koska tiedän ettei Hippa kisatilanteessa tule juoksemaan matalassa vireessä. Mutta ehdottomasti haluan että vire saadaan alemmas jotta koira kykenee oppimaan ja ajattelemaan. Se etten ole saanut Hipalle tätä läpi aiemmin johtuu siitä että se on saanut valita lelun tai makupalan, erittäin saalisviettisenä koirana se ilman muuta valitsee lelupalkan.
Toki Hipe turhautui lelupalkan puutteesta. Muutaman kerran nappasi mua jalasta hampailla, muutaman kerran yritti tempoa tyhjiä treeniliivin taskuja. Mutta alistui pian kohtaloonsa ja johan alkoi meidän nirppanokalle kelvata pullan palat ja lopulta krutongitkin. Koutsin kanssa pähkäiltiin että jatkossa toimisi palkkana varmasti ihan vaan perinteinen näkkileipä. Tekeehän ne armeijassakin näkkärin voimalla vaikka mitä, joten toimii Hipelle aivan yhtä taatusti :D Hullu kun elää siitä työstä mitä saa tehdä.
Hipan olemus saatiin hieman rentoutumaan, toki se edelleen meni sähköisenä hallissa ympäriinsä ja kytisteli esteitä, mutta rentoutuminen oli ilmeistä. Päästiin jo ensimmäisissä vireenhallintatreeneissä huimasti eteenpäin :)
Jotenkin helpotti nähdä Hippa tuossa mielentilassa. Toisaalta on huisaa omistaa koira johon on ladattu sellainen määrä paukkuja että kaikissa lajeissa se palkataan niukkaakin niukemmin ja pyritään asiat tekemään mahdollisimman huolellisesti ja koiraa kiihdyttämättä. Hipe on todellakin Siprin tyttö, näissä tilanteissa sen aina tajuaa erittäin hyvin. Mulle tuollainen sähköpaimen sopii mainiosti ja nautin sen kanssa tekemisestä.
Nyt on eväät joitten voimalla jatketaan eteenpäin, ja opetellaan esteet huolella ja uuden palkkaustavan turvin turvallisemmin. Siltiki olen tyytyväinen siihen että ensin Hipelle on annettu ruuti, sitten vasta maltti. Kun koirassa on kipinä sisällä, sitä ei sammuta mikään :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti