elämää

Olin julkaisemassa tätä tekstiä kun sain suruviestin. Elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä. Toisessa hetkessä sitä mennään täysillä onnen tunteesta pulppuillen, toisessa hetkessä matto vedetään jalkojen alta ja kaikki onkin pelkkää mustaa.
Mutta elämä jatkuu aina, jossain muodossa, jos ei täällä niin jossain muualla. Jos voisin ottaisin osan ystäväni surusta kannettavakseni, ja otankin, niin kuin varmasti kaikki muutkin joita tämä koskettaa.

Tällaista juttua kirjoitin:

Lauantaina treenattiin acella.
Hippis treenasi lisää takaaleikkauksia ja lisäksi poispäinkäännöksiä ja päällejuoksuja. Takaaleikkaukset alkaa nyt rullaamaan ihan kivasti, Hippa kulkee nyt vieläkin itsevarmemmin ja lukee rataa paremmin kun takaaleikkaukset alkaa olla hanskassa. Mutta heti kun pitää leikata useamman kuin kerran peräkkäin niin olen niin pahasti jäljessä että ohjaus kaatuu.
Poispäinkäännöstä ei saatu juurikaan eteenpäin mutta tiedänpä nyt mitä treenata. Päällejuoksussa Hipan ongelma mun liikkeen seuraamisessa nousee esille, se ei malta lähteä vetoon mukaan vaan lukee pelkkää liikettä ja sen suuntaisesti rataa. Treenin alle myös ne.

Uusia kuvia luvassa Hipasta ja Vapusta, näitä julkaisen omassa postauksessaan enemmän. Kuvaajana Milena Nevanto (Rilla-pyrrin omistaja)


Rimat oli kuudessakympissä ja komeasti liitää silakka niiden yli. Meidän koutsi kokeili muutamaa paikkaa Hipan kanssa ja oli hauska katsoa vierestä miten tekee. Vaikka Hippis kuikuili palkkaa ja minua ihmeissään, ja keskittyi puolittaisesti, niin sen menoa oli ilo katsoa. Hipan liikkuminen on sulavaa ja etenevää, se todellakin lentää. Usein hyppyjen väliin se ottaa vain yhden laukan mikä tekee etenemisestä elastisen näköistä. Hyppytekniikan harjoittelua pitää kyllä ehdottomasti jatkaa sillä vaikutus esimerkiksi ponnistuspaikan löytymiseen on ollut huima, sen jälkeen kun alettiin treenata hyppytekniikkaa ei Hippa ole törmännyt kertaakaan yhteenkään esteeseen. Se keskittyy hyppäämiseen ja se hakee hyppyesteitä paremmin, ja on varmasti vieläkin nopeampi kuin silloin rimoja päin juostessaan. Suosittelen hyppytekniikkaa ihan kaikille, olen varma että sillä voi parhaassa tapauksessa säästää koiraa vammoilta ja toisaalta nopeuttaa sen suorituksia.

Treenien päätteeksi tehtiin keinua ja rengasta yksittäisinä... Ja torstainen ei ollut unta, se on todellakin oppinut molemmat esteet. Olen kyllä miettinyt että vaihtaisin keinulle käskyn, ettei rupea vaan vahingossa puomilla miettimään kumpi este on kyseessä, ja päinvastoin. Olen kyllä aika tyytyväinen esteosaamisen tämän hetkiseen tilaan. Muutama kuukausi ollaan treenattu hyvinkin ahkerasti ja nyt jo näkyy tulokset.

Sunnuntaina Oli vuorossa Pyrritokot!

Joensuun pyrrijoukko oli koolla:

Heidi, Kiva ja Elsa sekä Milena ja Rilla ja vielä Pilvi ja Zin. Ja bileethän ei onnistu ellei paikalla ole kuokkavieras (tässä tapauksessa varsin iloinen yllätys) eli Laura ja auspai Saimi :)

Vappu

teki tokoa omalla vappumaisella tyylillään. Onhan siinä työmaata; koira räksyttää, kiihkoilee ja kuolaa. Ohjaaja on solmussa namien, hanskojen, naksuttimien ja lelujen kanssa. Kauheeta räpeltämistä!

Tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja paikkamakuu. Seuraaminen on aivan kauheassa jamassa, tämä on ollut joskus vuosia sitten oikein kiva, ei ole enää. Luoksetulo on ... vauhdikas. Paikallaan pikku pyrri pysyy kyllä tokotreeneissä. Mietin jo että pitäisikö vappukin opettaa olemaan aksassakin maassa lähdössä kuten Hipe on.

Onneksi meillä on kuitenkin jengissä myös tuota osaajapuolta :) saatiin Heidiltä oikein hyviä neuvoja ja vieläpä kotiläksyjäkin. Treenit oli hauskat ja seura erityisesti! Kiitos osallisille!

Tässä muutama Heidin ottama kuva tokopyrristä