Vappu oli keskiviikkona aivan huikee! Siitä löytyy mielettömästi potkua kun hyvä päivä sattuu, ja nyt on sattunut muutama tosi hyvä päivä :)
Ja Hippis on ollut tasaisen huikee joka on tuottanut nyt meikäläiselle vakaan päätöksen että pikku koira aloittaa kisaamisen keväällä. Kontaktit saadaan pian osaksi rataharjoittelua ja pujottelussa edistyminen on Hippiksen tuntien "valonnopeeta".
Keskiviikon ryhmätreenit
Vappu veti niin hyvällä asenteella että mulla oli todellakin vaikeuksia roikkua siinä menossa mukana. Menee nyt niillä rajoilla ettei ole oikein ohjauksessa, tai pyrkii niin voimakkaasti eteenpäin että oikein ahnehtii esteitä. Viimeisissä treeneissä koin taas vahvasti sen minkä olen nyt viimeisen syksyn aikana vahvasti oppinut, liike on kaiken a ja o. Pyrri ei näytä lukevan kovinkaan paljon ohjausta muuten, mutta liikkeen ja sen suunnan se lukee erinomaisesti. Jos siis haluan saada pyrrin kääntymään hyvin pitää liikkeen ennakoida vieläkin enemmän mitä tähän mennessä olen tehnyt. Hipalla on hyvin pieni ero siinä milloin ennakoivaa ohjausta on liikaa milloin sopivasti, se on hyvin tarkka tyttö.
Keinun tekee pyrri nyt niin superisti. Typerää miten voi antaa ihminen jonkun asian luistaa niin huonoksi vaikka se on vapun kohdalla niin helposti korjattavissa. Pujottelujen tehotreenejäkään ei montaa tarvittu, nyt kestää kaikista kulmista ja vaikka suoraan seinään pujottelut. Ikinä en enää tyydy puolittain hyvään, vaatia voi myös sitä parasta suoritusta.
Treenien jälkeen olis tehnyt mieli vaan hehkuttaa pyrrin hienoutta ja viskoa loppuilta sille palloa pihalla, mutta kun oli ryhmätreenit niin piti keskittyä hieman muuhunkin.
Hippa teki kuuraketti aksaa. Sen kanssa ei olla vielä nautiskelu vaiheessa, en tiedä ollaanko koskaan. Hipan kanssa ollaan vaan siinä vaiheessa että se osaa vähän mutta tekee sen vähäisen osaamansa nupit kaakossa. Ja mitä ei osaa, tekee senkin täysillä ja sitten yleensä lopputulos on aika huono. Njo, hyvä siitä tullee kun vaan saa hieman kasvaa ja kroppa saavuttaa tuon sen päässä kiehuvan vauhdin. Muistan kyllä elävästi että Vapullakin oli vastaava vaihe :)
Pujotteluhommat tehtiin kuten suunniteltiin, eli ohjurit ja kuja auki. Hienosti teki. Saatiin sitä kujaa jo sitten lähes kiinni keskeltä. Noin vaikeata se taas oli, joo. Hienoa oli se että vaikka kuja oli ihan auki, eli siinä oli iso koiran mentävä reikä, niin Hippis ei enää juossut läpi vaan meloi kuten suorillakin, mutta iiiiiisosti :D Hieman taisi itsekin ihmetellä että miten tää nyt tältä tuntuu! Lasse kauhisteli hippiksen vauhtia vaaralliseksi ja kun poistettiin ohjureita niin kappas, niitten välit oli täynnä valkoisia jouhia... häntä! Se on muuten vissi juttu että Hippa se jää hännästään keppeihin kiinni vielä, olisiko ne karvat syytä leikata? Pitää ihan ottaa videolle ja hidastaa että pyörähtääkö se häntä kepin ympärille. Muutaman kauhujutun olen nimittäin kuullut kyseisen rodun edustajista joilla häntä on jäänyt kepeille, HYI!
Kontakteja hinkkailtiin taas. Ärsyttävästi kääntyy nyt siellä alhaalla minuun päin, tää on tullut ihan vasta tämä ongelma. Pitää siis ottaa askel taakse päin ja vaatia asentoa paremmaksi. Ja renkularinkula sujuu nyt ainakin omassa hallissa omalla renkaalla, kertaakaan en saanut Hippaa menemään alta vaikka tehtiin vaikeitakin kulmia.
Perjantaina perusopintoja jatkettiin aamutreenillä. Jos haluan tuolle koiralle hyvät kontaktit ja hyvät pujottelut on niitä treenejä tultava viikkoon vähintään se kolme. Vapun kanssa muistaakseni treenattiin neljä kertaa viikossa aksaa sen ollessa vaille kisaikäinen. Treenit olivat kestoltaan hyvin lyhyitä ja toistoja kertyi yhdelle treenikerralle esim. 3xpujottelut, 4xpuomi, 4xA-este ja pieni putkiralli mutta toki jos virheitä tuli paljon niin toistojakin tarvittiin enemmän. Yleensä olen pyrkinyt vaan etenemään niin maltilla ettei sinne vääriä juttuja eksy joukkoon kuin satunnaisesti. Tosin tuoreessa muistissa on Hippiksen rengasharjoitukset acella jossa tehtiin 30 toistoa joista 3 onnistui, siinä vaiheessa voi kyllä jo miettiä että pitäisikö metodi vaihtaa....
No juu. Perjantaina hommia jatkettiin keskiviikon pohjalta. Kujaa kavennettiin aika reilusti kun meinasi lipsahtaa taas läpi rynnimiseksi, jotta ei tekniikka katoaisi vedin kujan hyvin tiukaksi, viikon päästä saa luvan olla suora. Alkaa kyllästyttää tämä ainainen kujakeppien ja ohjureitten yms. virittely. Lopputulos on kuitenkin kaikenkaikkiaan niin palkitseva että kyllä tämä vaiva kannattaa nähdä.
Kontakteilla Hipe teki priimat toistot. Puomilla peräjälkeen viisi täydellisen nopeaa 2onoffia olinpa kaukana takana tai edellä, aina sama vauhti, ja asento suoraan eteen. Kerrankin on sellainen fiilis että olen onnistunut opettamaan koiralle jonkun asian niin hyvin että lopputulos kelpaa myös itselle.
Sitten tehtiin pientä radan pätkää jolle ujutin sekä okserin että pituuden, kerran pudotti okserin, mutta ei toistanut virhettään. Hippaa pitäisi ennättää linjaamaan että saisi paremmat reitit esteille, nyt meinaa kaahottaa niistä ohi kun ei jarrut toimi, toki osa syynä on koiran kokemattomuuskin.
Treenien päätteeksi juostiin seitsemän kilometrin lenkki hallin maastoissa. Ihanat lumiset maisemat ja vain mie ja koirat, siinä on sitä jotakin :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti