Lepoa ja Tikrun odotusta

Lötköt lahnat treenaa chillaamista. Itseasiassa vaan koirat chillaa. Mie oon treenannut ahkerasti. Tänään vierähti pari tuntia meidän koulun kuntosalilla (joka on yllättävän vähän ällöttävä). En kyllä käsitä miten ihmiset jaksaa vääntää niillä jalkaprässeillä ja ylätaljoilla kaikki päivät, se on aivan hemmitin tylsää, ja yleensä silmien edessä on vaan se typerä laite tai jonkun toisen kuntoilijan ahteri. Ei kyl maar ole mun juttu mutta menettelee näillä pakkasilla kun hiihto ja juoksu on keuhkoille hieman liian rankkoja lajeja. Edelliset talvet olen juossut kolmen kympin pakkasissakin mutta nyt olen ajatellut että vanhentuvaa kroppaa pitää ehkä hiukan säästääkin välillä ;)

Hipan saikkuloman puuhaa

Kaikki meidän koirat palelee näillä keleillä, takit on siis tarpeen. Eikä vähiten palele Hippa joka on ehdottomasti parhain hankkeessa "talvikarvan kasvatus", se on kyllä korvakarvoitusta lukuunottamatta aivan lyhytkarvainen tällä hetkellä.

kaunis mutta aika pelottava on sydäntalvi

Hippa
Ontui viimeksi lauantai-aamuna. Kipulääkettä on saanut kyllä mutta en usko että se on kokonaan ontumisen häviämisen takana, levon vaikutus alkaa jo nyt näkyä. Tehtiin eilen puolen tunnin hihnakäpöttelylenkki, samoin tänään. Hieman oli bortertollie happaman oloinen kun muut koirat pääsivät juoksemaan ja hän ei :D
Temppuja ollaan opeteltu. Nenällä peukaloon tökkääminen ja ylävitonen. Nenäjutun oppi kolmella toistolla ja ylävitosen varmaan jo toisella. Pitää ehkä miettiä hieman haastavampia temppuja, ei tuommoisissa ole mitään purtavaa moisille älynystyröille.

Mutta olen kyllä ylpeä Hipasta. Miten voikin olla yhtä aikaa niin hullu pieni viettipallo jonka energia säteilee säkenöinä ilmassa kun treenataan, ja sitten kun on määrä levätä niin koira todella malttaa vaan olla. Nyt on meneillään kolmas lepopäivä eikä Hippa ole kuin korkeintaan hiukan hämmästynyt vähentyneestä liikunnastaan. Ja toki leluja tykkää iltaisin kanniskella. Liikuttava se on kun saattaa pelata pienellä kumilelusta irronneella palasella, heittelee palasta ilmaan ja vaanii kun se putoaa. Mutta tätä puuhailua kestää illalla vain pienen hetkisen ja mielestäni se on varsin viatonta eikä mene maanisuuden puolelle kun ymmärtää itse sen myös lopettaa :)
Täytyy sanoa että entistä tyytyväisempi olen tähän koiraan ja yhdistelmään siprixwallu!

Pienen Tiikerin pitäisi tulla sitten perjantaina. Valitettavasti se pentu jota ensi alkuun varailin ei nyt sitten olosuhteiden pakosta meille muutakaan. Mutta onni onnettomuudessa meille löytyi ehkä jopa vielä parempi kissayksilö.
Kyseessä on kaunis, harmaa-musta raidallinen Tiikeriherra. Pikku mies on on kuuleman mukaan erittäin villi ja eloisa tyyppi ja rohkea kuin Tiikeri! Joten oletettavasti Pöttis-nimi pitää vaihtaa joksikin tiikerille sopivaksi. Painikaverina Tiikerillä on saksanpaimenkoira ja toisia kissoja, se on siis jo valmiiksi koirasosiaalinen. Rohkea ja huima kuuluu lampolakissan ollakin! Perjantaina Tiikeri matkustaa meille tänne Kontiolahteen Leenan ja Rainen kyydissä. En malta odottaa!

Herra Tiikeri

ja nyt sormet ja varpaat ristiin että tämä päivitys jää tänne. Kaksi luonnostani on jo aiemmin hävittänyt ja yhden julkaistun. Lienee joku mato koko netissä tai sitten miun blogilla on jotakin näitä kissa päivityksiä vastaan!