Tulisi jo kevät...
Kaikista kivoista harrasteista huolimatta, kaipaan paimentamista niin. Se on Hipan vika, se on liian pätevä (vaikka oikeasti se taitaa olla pikkuisen liian kaheli kaahottaja ihan kaikkiin lajeihin) liian monessa asiassa, se koukuttaa mut ihan kaikkeen mitä sen kanssa alan puuhaamaan.
Tammikuu on puolessa välissä. Maaliskuussa oli viime vuonna jo maa näkyvissä, eli siihen olisi enää n. 1,5-2kk. Odottavan aika on pitkä vaikka touhua riittää. Sytyttiin Hippiksen kanssa molemmat paimennukseen niin kovasti ettei mikään muu meinaa kiinnostaa vaikka agilityn treenaaminen onkin hauskaa ja seura hyvää, me ollaan vaan löydetty se "oikea" juttu paimennuksesta :)
Kesää odotellessa olen katsellut paimennusvideoita netistä ja mielessäni ratkonut Hipan ongelmia ja kehityskohtia. Lähiviikkoina meidän pitäisi käydä kurkistamassa tulevan lammaslauman ensimmäisiä uuhia ja sekös varmemmin vielä potkaisee aikapommin tikittämään!
Hipekin odottaa kesää. Hipe odottaa lampaita. Hipe kuuli wallace ja gromit-leffan Shaun-lampaan määkymistä pari viikkoa sitten telkkarista. Pää kallellaan kiersi telkkaripöytää. Ei löytynyt Shaunia, raskaasti huokaisten kävi paimen taas sohvalle kääröksi ja työnsi nenän hännän alle, sitäkin harmittaa tämä talvi.
Sunnuntaina
Ajeltiin treenikavereitten Eeviksen ja Soilin kanssa kuopioon ACEn Super-treeneihin joista aiemmin mainitsinkin. Leirikirjeessä ohjelmaa luvattiin koko päiväksi, ja sitähän OLI koko päiväksi!
Aamupäivä tehtiin lihaskuntoharjoitteita ja mulle tehtiin sellainen motoriikan,koordinaation ja liikkuvuuden arviointi. Kouluttajina tässä osuudessa oli erinomaisen asiantuntevan oloiset personal trainerit. Hyviä ajatuksia sain oman kunnon harjoittamiseen!
Tässä meitä itseä varten muistiin treenattavat asiat, ei ole kirjoitettu koko kansalle ymmärrettävään muotoon joten jos ei aukee, niin sit ei.
Kouluttajina suomen huippuosaamista edustavat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuutti. Meille treeni olikin aivan erinomainen, erityisesti pidin Janitan treenistä, se oli ehkä meille ajankohtaisin, lisäksi Janita osasi mennä riittävästi ruohonjuuritasolle. Miksi se oli erinomainen? Leirihän oli suunnattu pääasiallisesti kolmosluokan koirakoille ja päästiin treeneissä eteenpäin tyyliin "este kerrallaan".
No koulutus ajoittui siinä mielessä oikeaan aikaan etten ole ennättänyt koiraani vielä pilaamaan :) Ennenkaikkea pääsyynäys kohdistui palkkaamiseen. Janita pystyi varttitunnin treenien jälkeen kertomaan mikä Hipan ohjauksesta tekee niin vaikean, mitä siinä menee vikaan, miten lähdemme jatkossa etenemään.
Ensinnäkin; Hippa saalistaa ohjaajaa sillä on koko ajan kiire minun perääni, se rymistelee ja riehuu koska se on niin epäitsenäinen. Janitan mukaan noin supernopean koiran pitäisi olla myös paljon itsenäisempi. Vapulle ei itsenäisyyttä koskaan tarvinnut rakentaa joten olen uuden asian äärellä.
Alamme nyt palkkauksella opettamaan koiralle sitä ettei sen kiirehdintä johda mihinkään, ettei se voi tulla karmit kaulassa perääni, vaan sen pitää nopeudestaan huolimatta oppia keskittymään tekemiseen. Palkkausta tehdään koiraan päin, pudottamalla palkka ja jatkamalla sitten ohjausta. Jos koira suhaa palkasta ohi, on se vaadittava hakemaan palkka, jos koira juoksee esteitten ohi, se vaaditaan palaamaan takaisin ja suorittamaan.
Jokainen ohjauskuvio joka opetellaan toistetaan aina samanlaisena kaikkialla. Näin koira oppii jo pienestä viitteestä lukemaan että piakkoin seuraa muuten sitten sylikäännös. Kaikki perustuu siihen että minä pääsen ohjaamaan kauempaa, pääsen nopeammin tilanteesta toiseen, voin antaa vastuuta enemmän koiralle. Niin järkeenkäypää.
Takaaleikkaukset pitää saada treeniin, ei ole hyviä yhtään (no ei kai kun silloin ei pysty saalistamaan ohjaajaa). Käsien hallintaan täytyy kiinnittää huomiota. Samoin siihen että käytän askeleeni taloudellisemmin, ei siis turhaa steppailua, mää oon tienny nää asiat kyllä ennenkin.
Treenin alle myös sylikäännös ja tuplasylikäännös
. Poispäinkäännös, viski, twisti, päällejuoksu, valssi,
takaakierto ja erityisesti edellä mainituissa se palkkaus; Mietittävä joka liikkeen kohdalla mihin kohtaa ja miten eli palkkaanko minä itse vai palkkaako joku muu.
Nyt aletaan siis lähestyä aksaa uudesta näkökulmasta ja rauhoittamaan Hipan liikkumista siten että se malttaa suorittaa asiat loppuun, menee lähettäessä itsevarmasti suorittamaan tehtävää ja kestää vedätyksen. Vedätystä hyppysuoralla aletaan harjoittelemaan niin että palkkaan koiran heittämällä lelun perässä tulevaa koiraa vastaan kesken suoran ja jatkan sitten liikettä. Erityisesti on muistettava jatkaa liikettä, näin voin katsoa mihin linjat veisivät tällä ohjauksella ja kuinka lähden jatkamaan rataa.
Vielä unien jälkeen mieleen tullutta muistettavaa...
takaaleikkauksissa ohjaus pidettävä pehmeämpänä, kun edestä ohjatessa sen pitää olla terävää. Tuokin nyt on täysin päivän selvää Vapun kanssa, mutta Hipan kanssa kaikki on uutta, ihan kuin olisin vasta aloittanut lajin harrastamisen. Katseen merkitys on suuri kaikessa ohjauksessa, tämän sain kyllä monta kertaa huomata, Hippa lukitsee kaikki ne esteet joita katsoin ja kun sillä tuota silmää on niin niistä ei sitten meinattu saada sitä silmää irti. Ja jos olen katsonut jotakin estettä niin sen se suorittaa vaikka väkisin jos tuijotusta saada rikottua. Eli kontakti pidettävä koiraan aina, mutta kun mehän ollaan koko kesä pyritty pääsemään eroon tuosta koiraan tuijottamisesta, pitää katsoa lampaisiin! ;)
Pää on niin täynnä ajatuksia, tekisi mieleni päästä heti treenaamaan, mutta taidan kuitenkin antaa Hippiksen levätä muutaman päivän. Pähkinän kuoressa kuitenkin: Hippa on upea koira (se sai oikein hyvää palautetta treeneissä, saan olla koiraani kyllä tyytyväinen), minun pitää muuttaa koko ajatteluni agilitystä.
R-a-k-a-s-t-a-n niin tuota koiraa. Koko päivän, aamu yhdeksästä ilta yhdeksään se oli hallissa, teki j-o-k-a harjoituksen niin nopeasti kuin pystyi, yritti täysillä ja oli iloinen koko ajan. Se on aikamoinen timantti, ja mun ikioma :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti