Treenii

Ensiksi täytyy ihmetellä tätä maailman menoa. Pakottavasta syystä olemme joutuneet lenkkeilemään pyöräteillä ja vieläpä normi-ihmisten normilenkkeilyaikaan. Yleensä hakeudun metsään ja sinne missä koirat saavat lentää juuri niin villeinä ja vapaina kuin tuuli niiden turkissa. Nyt ollaan oltu kuitenkin kipeinä ja lenkit siksi lyhyitä. Tästä johtuen olemme joutuneet useita kertoja päivässä ohittamaan koiria omistajineen. Eilen lenkillä törmäsimme, jälleen kerran, isäntään koirineen joka päästi rekkunsa pitkällä fleksillä aivan meidän koirien nenän alle. Kun koira oli noin puolen metrin päässä maassa olevasta Hipasta kysyi omistaja - saako hänen nelikuinen beaglensa tulla vähän nuuhkimaan. Johon minä että - voi olla parempi ettet päästä kun saattaa jäädä pennelille traumat kohtaamisesta. Näissä tilanteissa meidän koirat yleensä teeskentelee ettei se vieras ole edes olemassa, jos se ällö katoaisi kun sitä ei katso :D. Tässä sitten isäntä ihmetteli että mitenkä pitkään meni kouluttaessa koirat tuollaisiksi- siis ilman hihnaa ohittamaan toiset koirat. Enpä tuohon osannut vastata, kun en ole koiriani kummemmin siihen opettanut, se nyt vaan on perussääntö että kun lenkillä ollaan niin ei muita nuuskita. Vastasin että - hieman riippuu koirasta paljonko menee aikaa. Ihmeellistä tässä on mielestäni se että tuntuu olevan "ihme" että koira osaa käyttäytyä kauniisti ja haluaa olla omistajansa lähellä. Tällainen koira on poikkeus lenkkipoluilla. Vuodesta toiseen tilanne on sama, remmirähjät vaan lisääntyy. Minen ymmärrä tätä, vaikka telkkari pursuaa "koirakuiskaajia" (mielipiteeni ko. tyypistä on kyllä että mieluummin kysyisin neuvoa koiran koulutukseen keltä tahansa muulta, vaikka meidän mammalta), ja koirakouluja tulee kuin sieniä sateella, niin silti ne helkkarin häirikkökoirat vaan lisääntyy. Mielestäni kyse ei ole mistään henkimaailman jutusta, vaan siitä että koiran pitää osata ohittaa autot, koirat, muut elukat ja ihmiset koska sen pitää koska sen omistaja eli minä haluan niin. Pentusille opetettiin ohittamista silloin tällöin nameilla, aikuisen koiran pitää totella koska se on ehdoton sääntö. Jeps. Että jaksaa tämä asia pienen ihmisen mieltä mietityttää....


Hipan ongelma nappulana oli autojen paimennus. Tuota vaivaa olemme hoitaneet, tosin emme vieläkään poistaneet, maahan menolla aina autoja kohdatessa. Hipalle maahan menon opettaminen jo pienenä on luultavasti pelastanut sen hengen. Usean kerran lenkillä on auto ennättänyt yllättää ja koira ollut niin kaukana ettei luoksetuloa ole kannattanut esittää, tällöin ehdoton maahan meno on ollut koiran pelastus. Maassa ollessa Hipan viettiin pystyy kuten joten puuttumaan ja tehtävä on koiralle selkeä. Lisäksi koira on irti vain ja ainoastaan sellaisissa paikoissa joissa tiedän että liikennettä on äärimmäisen vähän ja että jos sitä on, niin pystyn ohjaamaan koiran kaukaakin penkereelle ja siellä maahan.

isona mennään maahan...

...ja peenenä, olipa se söpö :D

Hipalle maahan meno on tarpeellinen taito, paitsi sen hengen säilymisen kannalta, myös siksi että se tarvitsee tuon taidon agilityssä lähdössä pysymiseen ja paimennuksessa, luonnollisesti. Hipassa miinuspuolena on kuitenkin se että pitkään sillä on ollut vain kaksi vaihdetta: Maassa pysähtyneenä, seisaallaan pysähtyneenä tai kahtasataa juosten. On siis oltava erittäin varma paikan turvallisuudesta kun koiran vapauttaa pysäytyksestä, sillä siitä lähdetään hanat kaakossa. Tosin nyt aikuistuttuaan on Hipsuun löytynyt myös hidas kävelyvauhti, lähinnä paimennuksen myötä, "malta"-käsky toimii kuten paimentaessakin, myös lenkeillä. Juoksemaankin osataan lähteä hitaammin kun muutaman kerran vapautuksen päälle murahtaa, mutta luonnostaan tuota rauhallista lähtöä ei voi toivoa, se ei ole Hipan tyylistä ollenkaan. No taas meni jaaritteluksi. Treenattukin ollaan!



Ollaan oltu reippaita. Tiistaina aksattiin ja keskiviikkona aksattiin.
Vappu teki tiistaina kontaktitehotreeniä ja olipa keinujen suoritukset aivan mielettömän hyviä! Palaaminen perusasioihin ja esteen "uudelleen opettaminen" on tuonut tulosta. Ihan vaan pelkillä päähän juoksu harjoituksilla ollaan saatu estettä paljon nopeammammaksi ja itsevarmemmaksi.


Hippa teki tiistaina pujottelun aloituksia. Avo-sekä suljettuja kulmia. Jopa verkoilla harjoitellessa Hipalla on vaikeuksia alun jarruttamisessa, törmäilee verkkoihin tai sukeltaa alta. Saatiin kuitenkin muutamia tosi hyviä toistoja, ja se tekniikka :) se on niin kiva!

Hippa teki myös puomia ja keinua. Jälkimmäinen on niiiin vaiheessa. Hipellä ei sitä itsevarmuutta puutu, mutta jotain muuta kylläkin. Arvelin että tehdään nyt viikottain keinua muiden kontaktejen ohella, muut kun alkaa olla niin hyvällä mallilla, niin pian keinua uskaltaa tehdä myös kokonaisena. Kun vaan saisi tuon koiran ymmärtämään että siinä lopussa pitää malttaa seistä se sekunnin puolikas kun keinu tippuu maahan, se on ehdottomasti Hipalle nyt vaikeinta. Myös puomin ylösmenot näyttäisivät kestävän jo rataharjoittelunkin. Olen nyt tehnyt muutaman kerran niin että A tai puomi on osana pientä rataa, hyvin tekee, ja aina kontaktilta palkkaan. Kestoa ollaan harjoiteltu erikseen, jonkun kerran myös koko esteellä, en kuitenkaan halua että Hippa kadottaa sen röyhkeyden jolla nyt menee alas, joten palkkailen yleisesti ottaen aika nopeasti.

Lisäksi tehtiin pikkuisen hyppytekniikkaa, kasvavalla sarjalla. Oikein hyvin teki! Ja loppuun muutama korkeuden arviointi. Sekin siististi. Hyvin ja tasaisesti kehittyy Hippis. Pitänee keksiä lisää haastetta noihin hyppytekniikoihin, alkaa olla Hipalle liian helppoa. Lasse oli tiistaina mukana treeneissä ja osasi hyvin niuhottaa tietyissä paikoissa, kuten siinä kun kerran Hippa jätti koskettamatta kosketusalustaan enkä sitä huomannut , siinä on selkeästi koutsiainesta ;)

Keskiviikkona
Olikin sitten pitkästä aikaa ryhmätreenin vuoro.

Jälleen kerran; Ihan taiteilijan tekemä piirros, ihan tietokoneella! Wau!


Vappu-pyrri oli niin siisti! HUH! Oi että kun kulki hyvin, ja jos siinä pujottelussa on jotain ongelmaa ollut niin enää ei ole tietoakaan. Nautin joka sekunnista Vapun kanssa, se on hieno kun se tekee täysillä, takapuoli maata viistäen niinkuin parhaalla mopolla. Väliin piti pikkuisen haukahtaa kun vauhti kiihtyi ja se kertoo minulle että nyt mennään täysillä! Ihanaa!

Alussa kohta 4-5 oli vaikea meille. Kokeilin ensin pakkovalssia pituudelta vetämään, no ei onnistunut. Sitten kokeilin Soilin kikkakakkosta jossa rintamasuunta oli koiraan ja vedin koiran tavallaan edelleen pakkovalssilla, mutta rintamasuunta koiraan päin esteen taakse. Tämä oli ainakin Hipalle aika epäloogista, se pyrki suorittamaan väkisin tuota nelosta (ei kun vitosta siis) väärin päin. Vapulle toimi kuin häkä. Muutoin menikin junttipaakuilla ralli.

Saatiin Tuomaksen piirtämä rata nollana läpi ja koiran ohjaaminen tuntui mahtavalta. Nyt kisoihin, kisoihin!!! Vapun kanssa agility on parhaimmillaan niin kivaa että mulla on silmänurkat kosteina ilosta, tänään oli sellainen päivä. Miten voikin pienen pyrrin kanssa tekemisestä nauttia näin.

Hippa teki radan alku osaa, saatiin ekalla sujumaan uskomattoman hyvin, niin tiukkaan kuin ikinä. Muilla toistoilla homma kaatui minun yliyrittämiseen ja hätiköintiin. Ote on hieman kadoksissa ohjaamisesta kun niin paljon tehdään perus este treeniä. Onneksi tähän saa pian lääkettä acella.

Pujottelut olivatkin nyt sitten oikein mielenkiintoiset. Verkot ovat olleet meillä tukena kujan opettelussa, joo. se on ollut olevinaan oikotie onneen, eipä varmasti ole. Ei. Kyllä Hippa nimittäin osaa mennä aloituksen väärin jos haluaa, vaikka siinä edessä seisoisi kiinan muuri. Hippa on yksi sitkeimmistä pikku sähköelukoista jonka tunnen, se ei ota minkäänlaista painetta juostessaan päin ohjuriverkkoa, lammasaitaa, muuria, rengasta, puukarahkaa tms. vaan yrittää seuraavalla kerralla samasta kohtaa, mutta KOVEMPAA! Noh. eipä kuin treeniä vaan, sillä se korjaantuu, ja niin nopsaan verkot pois kuin mahdollista. Muuten pujottelee oikein sievästi.

Hyvvee treeniä on ollut. On ne eteviä nuo pikkulikat liitämään. Tää vaan kaipailisi jo paimennushommiin, jos ensi viikolla...