Vappu Hippa * Peppi*

Lepoa ja Tikrun odotusta

2012-01-29T09:48:00.000-08:00

Lötköt lahnat treenaa chillaamista. Itseasiassa vaan koirat chillaa. Mie oon treenannut ahkerasti. Tänään vierähti pari tuntia meidän koulun kuntosalilla (joka on yllättävän vähän ällöttävä). En kyllä käsitä miten ihmiset jaksaa vääntää niillä jalkaprässeillä ja ylätaljoilla kaikki päivät, se on aivan hemmitin tylsää, ja yleensä silmien edessä on vaan se typerä laite tai jonkun toisen kuntoilijan ahteri. Ei kyl maar ole mun juttu mutta menettelee näillä pakkasilla kun hiihto ja juoksu on keuhkoille hieman liian rankkoja lajeja. Edelliset talvet olen juossut kolmen kympin pakkasissakin mutta nyt olen ajatellut että vanhentuvaa kroppaa pitää ehkä hiukan säästääkin välillä ;)

Hipan saikkuloman puuhaa

Kaikki meidän koirat palelee näillä keleillä, takit on siis tarpeen. Eikä vähiten palele Hippa joka on ehdottomasti parhain hankkeessa "talvikarvan kasvatus", se on kyllä korvakarvoitusta lukuunottamatta aivan lyhytkarvainen tällä hetkellä.

kaunis mutta aika pelottava on sydäntalvi

Hippa
Ontui viimeksi lauantai-aamuna. Kipulääkettä on saanut kyllä mutta en usko että se on kokonaan ontumisen häviämisen takana, levon vaikutus alkaa jo nyt näkyä. Tehtiin eilen puolen tunnin hihnakäpöttelylenkki, samoin tänään. Hieman oli bortertollie happaman oloinen kun muut koirat pääsivät juoksemaan ja hän ei :D
Temppuja ollaan opeteltu. Nenällä peukaloon tökkääminen ja ylävitonen. Nenäjutun oppi kolmella toistolla ja ylävitosen varmaan jo toisella. Pitää ehkä miettiä hieman haastavampia temppuja, ei tuommoisissa ole mitään purtavaa moisille älynystyröille.

Mutta olen kyllä ylpeä Hipasta. Miten voikin olla yhtä aikaa niin hullu pieni viettipallo jonka energia säteilee säkenöinä ilmassa kun treenataan, ja sitten kun on määrä levätä niin koira todella malttaa vaan olla. Nyt on meneillään kolmas lepopäivä eikä Hippa ole kuin korkeintaan hiukan hämmästynyt vähentyneestä liikunnastaan. Ja toki leluja tykkää iltaisin kanniskella. Liikuttava se on kun saattaa pelata pienellä kumilelusta irronneella palasella, heittelee palasta ilmaan ja vaanii kun se putoaa. Mutta tätä puuhailua kestää illalla vain pienen hetkisen ja mielestäni se on varsin viatonta eikä mene maanisuuden puolelle kun ymmärtää itse sen myös lopettaa :)
Täytyy sanoa että entistä tyytyväisempi olen tähän koiraan ja yhdistelmään siprixwallu!

Pienen Tiikerin pitäisi tulla sitten perjantaina. Valitettavasti se pentu jota ensi alkuun varailin ei nyt sitten olosuhteiden pakosta meille muutakaan. Mutta onni onnettomuudessa meille löytyi ehkä jopa vielä parempi kissayksilö.
Kyseessä on kaunis, harmaa-musta raidallinen Tiikeriherra. Pikku mies on on kuuleman mukaan erittäin villi ja eloisa tyyppi ja rohkea kuin Tiikeri! Joten oletettavasti Pöttis-nimi pitää vaihtaa joksikin tiikerille sopivaksi. Painikaverina Tiikerillä on saksanpaimenkoira ja toisia kissoja, se on siis jo valmiiksi koirasosiaalinen. Rohkea ja huima kuuluu lampolakissan ollakin! Perjantaina Tiikeri matkustaa meille tänne Kontiolahteen Leenan ja Rainen kyydissä. En malta odottaa!

Herra Tiikeri

ja nyt sormet ja varpaat ristiin että tämä päivitys jää tänne. Kaksi luonnostani on jo aiemmin hävittänyt ja yhden julkaistun. Lienee joku mato koko netissä tai sitten miun blogilla on jotakin näitä kissa päivityksiä vastaan!

Taskuraketti sairastaa

2012-01-27T06:48:00.000-08:00

ensiksikin; tämä blogger hävittää mun päivityksiä näemmä. katsotaas kuin pitkään tämä säilyy täällä.

Torstaina käytiin aamulenkki normaalisti, hippis juoksi muun porukan mukana kuin ei mitään. Mie olin päivän kotoa poissa ja illalla kun tulin kotiin niin koira ontui oikeaa takastaan. Päälle päin ei jalassa mitään vikaa. Tunnustelin jalan lonkasta varpaisiin ja kipu löytyikin sitten toisiksi ulommasta varpaasta.

Koko torstai-illan Hippa oli hyvin väsynyt ja nukkui oikeastaan koko ajan. Perjantaina sitten herättiin siihen tilanteeseen että Hippa ontuu edelleen, ehkä vähemmän kuin edellisenä päivänä mutta huomattavasti kuitenkin.
Onneksi sain torstaina varattua netin kautta Hipalle ajan perjantaiksi kivuttomalle jossa sitten käytiin tilanne kartoittamassa.
Diagnoosi oli aika lähelle sitä mitä itsekin epäilin ja jota tukihenkilö Pirjokin arveli (kokemusta löytyy).Varpaan jänne on venähtänyt. Lääkkeeksi Hipalle määrättiin kaksi viikkoa rauhallista (!!!!) liikkumista hihnassa ja kipulääkekuuri.

Nyt mulla on sitten pyrri juoksussa ja bc saikulla sekä springeri ylikunnossa. great! mitä mie teen kaikki nää viikot? töitä?

Kotimatkalla käytiin hakemassa naudan putkiluita virikkeeksi. Pitää koittaa opettaa hippikselle vaikka pieniä temppuja tms. JOTAIN puuhaa sen on kuitenkin saatava.

Pyrri tietää koska pitää juosta!

2012-01-25T23:38:00.000-08:00

Pyrtsi aloitti juoksunsa. Siitä päivästä kun pakkaset alkoi niin Vaapukka aloitti juoksemaan, se on kyllä nero, mistä se tietää että nyt on hyvä pitää taukoa? Vaputin haluaa nyt vaan olla kainalossa ja tuijottaa silmiin herkeämättä, tulee jopa työpöydän ääreen kiehnäämään ja hellyyttä hakemaan.

Tokoa ollaan tehty sisällä lämpimässä. Seuraamisen paikka löytyikin heti kun sen muistutteli naksun kanssa rauhassa. Jääviä ollaan alettu hinkkaamaan mutta ongelma on siinä että Vappu on kyllä ihan törkeen nopee vaihtamaan asentoa tai liikkumaan muuten. Huh. ei oo helppoa :D Mutta vaapukan kanssa on niin kiva treenata, se on niiiiiin innokas!
Kiva on tokoilla, ehkä siksi kiva että motivaatiota ei koiralta puutu. Ääntely on kyllä iso ongelma ja pirulainen kun siihen ei tehoa edes suuttuminen. Ikä on kovettanut pyrrin sellaiseksi että sille saa kyllä ihan tosissaan sanoa jos moottori keittää yli.

Hippis on tehnyt aksaa. Tiistaina käytiin bc:n kanssa kahdestaan hallilla kontakteja ja keppejä viilaamassa. Hippa osaa nyt kaikki kontaktit! tuuletuksia! Tosin nyt kun ollaan tehty puomia radalla niin vauhti kasvaa sellaiseksi että ilmiö "koira pysähtyy mutta ei ajoissa" tulee helpommin pintaan. Helposti alkaa myös ennakoida ja asettuu vinoon jos edellisellä kierroksella ollaan menty jyrkästi kääntyen seuraavalle esteelle.

Keinulle vaihdoin tässä vaiheessa käskyn kun se on vasta opittu, eli erotteluja aletaan tehdä piakkoin. Mietin että "Alas" voisi olla hyvä, vähän kummallinen nimi mutta se erottuu muista, muita A:lla alkavia esteitä meillä ei ole, muille kontakteille on "kiipee". Tekee ihan mielettömän hyvin, voisi melkein sanoa että jopa paremmin kuin puomin. Kontakteja treenaillaan nyt pari-kolme kertaa viikossa jotta saadaan vahvistettua, tällä hetkellä tekee erinomaisella asenteella ja minä kieli keskellä suuta yritän olla pilaamatta hyvää alkua.

Tiistai-iltana juostiin Lassen ja koirien kanssa 12km pakkaslenkki. Oli jalat aika hapoilla kun yllätten pakkanen käy lihaksiin aika tavalla. Keskiviikkona Hippa oli aika väsyneen oloinen, jopa se oli saanut lihaksensa kylmässä jähmeiksi. Liikaa pakkasessa hillumista yhdelle päivälle. Keskiviikkona ei sitten käyty lenkillä ennen iltaa ollenkaan, joku raja sentään.

Keskiviikon ryhmätreenit olikin sitten pitkään aikaan huonoimmat treenit joita mulla on Hipattimen kanssa ollut, se ei tosin kyllä johtunut niinkään koirasta vaan ihan muista asioista. Tyhmää. En tykkää siitä että treeneihin tullaan kiukkuisena, ja itse en mene treenaamaan kiukkuisena koska se tarttuu muihin. Enkä varsin pura sitä kiukkuani koiraan, se saa viimeisenä tietää jos mulla on huono päivä. Eilen muhun vaikutti liikaa tällaiset ulkopuoliset häiriötekijät ja treeneille oli vähällä käydä huonosti. Pitää nyt katsoa kävisinkö jatkossa vapaa-ajalla hallilla niin saa rauhassa miettiä ja treeniä.

kepeillä koira kohelsi urakalla, sukelsi aloittamaan kepit kolmanteen väliin vaikka aloituskulma oli helppo. kontakteja teki pääsääntöisesti hyvin mutta otti puomilla painetta kun puomin pää oli seinään päin ja päässä seisoi treenikaverit katsomassa, meni alas ennätyshitaasti ja jäi vinoon. Osa syynä tähän saattoi olla kuitenkin se että herra Lasse oli käynyt ystävällisesti siivoamassa kosketusalustan pois. Kiitti vaan ;D

Toistoilla alkoi taas paukuttaa omaan tyyliinsä, eli ihhhhan älyttömän hyvin :) Yli ei liukunut kertaakaan, olettaisin että sen verran otti koko ajan painetta puolentoistametrin päässä olevista katselijoista että käyttäytyi säädyllisemmin. Keinulla muutaman kerran takajalat putosi alas mennessä, mutta mielestäni kyseessä on vaan koiralle totuttelun paikka, se kuitenkin selkeästi tietää mitä ollaan tekemässä.

Hippiksen kanssa on kuitenkin aina niin hauskaa, pieni rakettini. Vaikka kaikki menisi totaalisesti persiilleen niin pikku rekku on aina moottorit täysillä mukana! Nyt se saa ansaitun tauon treeneistä kokonaiseksi neljäksi päiväksi ja maanantaina treenaillaan lämpimässä hallissa Hukka-putkella :)

Talven kuvia

2012-01-22T23:24:00.000-08:00

Kuvat by; Milena Nevanto
Kiitokset Milenalle kuvaamisesta :)

kaikki kuvat Täällä

puolitoistavuotias - on runkoa ja on raajaa. Painoa edelleen 13kg, korkeus 49cm, kyllä se nyt on tainnut mittansa saavuttaa ainakin korkeudessa.

Pallo tulossa?

Hippa

elämää

2012-01-22T07:21:00.000-08:00

Olin julkaisemassa tätä tekstiä kun sain suruviestin. Elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä. Toisessa hetkessä sitä mennään täysillä onnen tunteesta pulppuillen, toisessa hetkessä matto vedetään jalkojen alta ja kaikki onkin pelkkää mustaa.
Mutta elämä jatkuu aina, jossain muodossa, jos ei täällä niin jossain muualla. Jos voisin ottaisin osan ystäväni surusta kannettavakseni, ja otankin, niin kuin varmasti kaikki muutkin joita tämä koskettaa.

Tällaista juttua kirjoitin:

Lauantaina treenattiin acella.
Hippis treenasi lisää takaaleikkauksia ja lisäksi poispäinkäännöksiä ja päällejuoksuja. Takaaleikkaukset alkaa nyt rullaamaan ihan kivasti, Hippa kulkee nyt vieläkin itsevarmemmin ja lukee rataa paremmin kun takaaleikkaukset alkaa olla hanskassa. Mutta heti kun pitää leikata useamman kuin kerran peräkkäin niin olen niin pahasti jäljessä että ohjaus kaatuu.
Poispäinkäännöstä ei saatu juurikaan eteenpäin mutta tiedänpä nyt mitä treenata. Päällejuoksussa Hipan ongelma mun liikkeen seuraamisessa nousee esille, se ei malta lähteä vetoon mukaan vaan lukee pelkkää liikettä ja sen suuntaisesti rataa. Treenin alle myös ne.

Uusia kuvia luvassa Hipasta ja Vapusta, näitä julkaisen omassa postauksessaan enemmän. Kuvaajana Milena Nevanto (Rilla-pyrrin omistaja)

Rimat oli kuudessakympissä ja komeasti liitää silakka niiden yli. Meidän koutsi kokeili muutamaa paikkaa Hipan kanssa ja oli hauska katsoa vierestä miten tekee. Vaikka Hippis kuikuili palkkaa ja minua ihmeissään, ja keskittyi puolittaisesti, niin sen menoa oli ilo katsoa. Hipan liikkuminen on sulavaa ja etenevää, se todellakin lentää. Usein hyppyjen väliin se ottaa vain yhden laukan mikä tekee etenemisestä elastisen näköistä. Hyppytekniikan harjoittelua pitää kyllä ehdottomasti jatkaa sillä vaikutus esimerkiksi ponnistuspaikan löytymiseen on ollut huima, sen jälkeen kun alettiin treenata hyppytekniikkaa ei Hippa ole törmännyt kertaakaan yhteenkään esteeseen. Se keskittyy hyppäämiseen ja se hakee hyppyesteitä paremmin, ja on varmasti vieläkin nopeampi kuin silloin rimoja päin juostessaan. Suosittelen hyppytekniikkaa ihan kaikille, olen varma että sillä voi parhaassa tapauksessa säästää koiraa vammoilta ja toisaalta nopeuttaa sen suorituksia.

Treenien päätteeksi tehtiin keinua ja rengasta yksittäisinä... Ja torstainen ei ollut unta, se on todellakin oppinut molemmat esteet. Olen kyllä miettinyt että vaihtaisin keinulle käskyn, ettei rupea vaan vahingossa puomilla miettimään kumpi este on kyseessä, ja päinvastoin. Olen kyllä aika tyytyväinen esteosaamisen tämän hetkiseen tilaan. Muutama kuukausi ollaan treenattu hyvinkin ahkerasti ja nyt jo näkyy tulokset.

Sunnuntaina Oli vuorossa Pyrritokot!

Joensuun pyrrijoukko oli koolla:

Heidi, Kiva ja Elsa sekä Milena ja Rilla ja vielä Pilvi ja Zin. Ja bileethän ei onnistu ellei paikalla ole kuokkavieras (tässä tapauksessa varsin iloinen yllätys) eli Laura ja auspai Saimi :)

Vappu

teki tokoa omalla vappumaisella tyylillään. Onhan siinä työmaata; koira räksyttää, kiihkoilee ja kuolaa. Ohjaaja on solmussa namien, hanskojen, naksuttimien ja lelujen kanssa. Kauheeta räpeltämistä!

Tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja paikkamakuu. Seuraaminen on aivan kauheassa jamassa, tämä on ollut joskus vuosia sitten oikein kiva, ei ole enää. Luoksetulo on ... vauhdikas. Paikallaan pikku pyrri pysyy kyllä tokotreeneissä. Mietin jo että pitäisikö vappukin opettaa olemaan aksassakin maassa lähdössä kuten Hipe on.

Onneksi meillä on kuitenkin jengissä myös tuota osaajapuolta :) saatiin Heidiltä oikein hyviä neuvoja ja vieläpä kotiläksyjäkin. Treenit oli hauskat ja seura erityisesti! Kiitos osallisille!

Tässä muutama Heidin ottama kuva tokopyrristä

Kainuunharmajaista kiharaa

2012-01-20T21:02:00.000-08:00

Pimeässä lampolassa Lasse yritti kuvailla uuhikaritsoita, tulos ei ole silmiähivelevä mutta voin sanoa että nämä täyttivät kaikki odotukset

Kävimme Lassen kanssa katsastamassa tulevan lammaskatraamme ensimmäisiä eläimiä. Rotu on Kainuunharmas ja paikka josta hankimme lampaat on Minna Rikkosen Pihlavan talli, Minnan mies Markku kasvattaa näitä harmaksia lihantuotantoon, Minna pitää tilalla ratsastustallia. Osa näistä tallin hevosista ovat vanhoja hoitohevosiani. Oli ihanaa tavata vanha Lilli (Totuli) joka on jo arvokkaassa 21 vuoden iässä, vasta muistan kuinka ratsastelin tällä nuorella kuvan kauniilla tammalla Puntarikosken maisemissa.

Totuli

Oli niin mukavaa nähdä vanhoja hevoskavereita ja jutella rauhassa hulluista bordercollieista, lampaista ja hevosista. Minnan luona tuli pyörittyä koko teini-ikä, oli hienoa saada hoitaa sellaista seitsemää hevosyksilöä, viettää kesät öin ja päivin heppoja ratsastaen ja hoitaen. Luulen että kaikki mitä opin tuolloin hevosten käsittelystä, kuuntelusta ja niiden laumakäyttäytymisestä on tuonut hirmuisesti myös koirien käsittelyyn. Minna ja hänen hevosensa olivat loistavia opettajia :)

neideissä riitti värivaihtoehtoja. Vaikka tekisi mieleni valita näteimmät värit, niin on pysyttävä siinä tosiasiassa että näistä tulee lihaeläimiä, tai oikeammin niiden kantamammoja. On siis valittava rakenteeltaan parhaat.

Vielä on mahdotonta sanoa missä kesällä asutaan, joten katras tulee olemaan näin alkuun pieni, niiden pidon pitää tarvittaessa olla mahdollista myös asemalla. Mutta minulle on tärkeää saada hyviä eläimiä tutulta ihmiseltä, siksikin pidämme lampaiden hankinnassaa nyt hieman kiirettä.Uskomatonta että haave nyt toteutuu :)
Kevään mittaan on tarkoitus piipahtaa valitsemassa meille sopivat yksilöt ja erottelemaan ne teuraaksi menevistä karitsoista, siinä hommassa pääsee hippiskin auttamaan.

Perjantai
Oli sitten myös aksapäivä (jokapäiväaksapäivä) Ajeltiin peräti Kuopioon saakka Musti ja Mirri areenalle yhdessä Heidin ja Rapsun kanssa. Miun koirista mukaan pääsi vain prinsessa Vappu joka nautti niin täysin rinnoin ainokaisena olemisesta. Oli niin kivaa treenailla lämpimässä hallissa, hyvässä seurassa ja parhaan pyrrin kanssa.

Heidiltä lainattu piirros pyörityksistä

Vappuli teki ilmiömäisiä avokulmakeppejä jotka lähtivät vieläpä seinännurkkauksesta hyvin lähellä seinää. Tehtiin rallia medirimoilla, alusta on ollut maxikoirille liukas ja Vapukka kisoissa tupannut tekemään tavallista epävarmemmin kyseisellä alustalla, joten riskejä pyrittiin minimoimaan. Kyllä oli kamalaa ohjata Vappua medinä, sen vauhti kiihtyi aivan mahdottomaksi ja ajoittaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Mutta hauskaa oli ja pikku musta oli päivän päätteeksi niiiiiiiin onnellinen. Verkkalenkillä ei voinut silmiään irrottaa musta vaan teki semiseuraamista silmät tuikkien.
Treenien päätteeksi oli p-a-k-k-o piipahtaa ostoksilla Mustissa ja Mirrissä. Mukaan tarttui Hipalle vinkuva tennispallo ja Pepille pinkki pupulelu. Liikuttava on mummokoiran onni kun se köpöttää ympäri huushollia pupu suussaan häntä perää heiluttaen :)

Perustreenistä pientä filmiä

2012-01-19T09:02:00.000-08:00

Olen yrittänyt rakentaa Hipan esteosaamista hitaasti mutta ajatuksella. Välillä kriteerit on lipsuneet ja treeneissä on jouduttu palaamaan harppauksia taaksepäin.

Torstaina treenattiin aksaa Vapun ja Hipan kanssa (mukana oli myös videomies Lasse).

Rengas, pujottelut ja kontaktit olivat treenin alla molemmilla tytöillä. Vappu teki myös pieniä tekniikkaharjoituksia: Whiskyleikkausta ja backlappiä. Ensimmäinen oli Vapulle vaikein, mutta vaikeus tulikin sitten pitkälti ohjaajan kököstä ajoituksesta, saatiin molemmat tekniikat onnistumaan oikein kivasti. Näitä pitää harjoitella, molemmat on kyllä ajoituksellisesti niin haastavia etten tiedä uskallanko koskaan tosielämässä niitä käyttää mutta koiran on hyvä ne tietää. Tekniikkaa on hyvä harjoitella mutta koen kuitenkin että meidän ongelmat ovat kokonaisuudessa, ei yksityiskohdissa.

Hippis teki omalla vuorollaan kontakteja ja pujotteluja sekä sitä murheenkryyni-rengasta ja simbsalabim.... se osasikin renkaan! ja simbsalabim se osasi myös Keinun! Olen jättänyt keinun harjoittelun ihan viimetippaan, siihen pisteeseen että puomi alkaa olla jollain tapaa valmis, olen vaan silloin tällöin juoksutellut koiraa keinun päähän ilman liikettä ja sitten erikseen tehnyt liikettä. Ja nyt kun alkaa 2onoffi olla valmis muilla kontakteilla, on se selkeä myös keinulla!

Pyysin Lassea kuvaamaan p-u-j-o-t-t-e-l-u-j-a ja herra olikin kuvannut sitten koko treenin ja oikein.... taiteellisia kuvakulmia hyödyntäen, ihan pakko oli sitten askarrella pätkistä tällainen Kooste:)

Paljon on vielä tekemistä mutta nyt tuntuu että ollaan voiton puolella. Suunnitelmissa olisi saada Hippa tekemään kaikki esteet radalla Helmikuun aikana ja kun treenit alkaa sujua niin katsellaan josko ilmoittauduttaisiin kisoihin. Kalenterissa pönöttää 10.3. Varkauden kisat mutta katsotaan joko siihen mennessä alkaa paketti olla kasassa. Kotikisoihin en taida Hippaa ilmoittaa, muutoin ei illan startit Vapun kanssa tule onnistumaan, se on varma. Mutta kuten arvata saattaa.... niin jännittää!

Urheilua ja Keskiviikon Kertausharjoitukset

2012-01-18T13:49:00.000-08:00

Sain Super-leiriltä uuden harjoitteluohjelman itselleni. Aloitin sen rikkomisen jo heti ensimmäisenä päivänä. Kevyen viikon lepopäivä aloitettiin meillä reippaalla hiihtolenkillä. Hippis ja Vappu kiisivät mukana, niistä hiihtolenkit on parhautta :)
P trainerit sanoivat kyllä että kannattaa soveltaa tuota ohjelmaa jos urheilutaustaa on ennestään, otin siis vapauden soveltaa.

Sitäpaitsi olen tykännyt tehdä noitten agilitytykkien kanssa palauttavan lenkin vähintään tunnin mittaisena, se ajoittuu usein joko treenipäivän iltaan jos treenit on aamulla tai seuraavaan aamuun jos ne on illalla. Ainakin koirat tykkää ja ehkä niiden kropassa on himppusen verran vähemmän maitohappoja.
ACElla testasin muuten uutta FlyingDog-nesteytysjauhetta (osuva nimi ;D) ja luulen että Hippa ei nyt hapottanut itseään niin pahoin. Nesteytys normaalisti edellisenä päivänä ja sitten pitkän treenipäivän aikana. Koira ei ainakaan ollut niin janoinen kuin yleensä, jaksamisen perusteella ei voi sanoa mitään, Hippa ei tunne käsitettä "väsynyt" - työnarkomaani, tullut sukuunsa.

Noh. Koirat on saaneet huilailla muutaman päivän. Ne ottaa ihanan lunkisti. Hipalla yleensä illalla viiraa päästä jos päivä on levätty, silloin pitää leikkiä ja riekkua tunnin verran. Muutoin myös BC malttaa nukkua rauhassa ja vaihtaa nukkumapaikkaa asunnossa perässäni tietokoneelta työpöydän ääreen.

Keskiviikkona palattiin takaisin viikonlopun tunnelmiin. On kiva kun eevis ja soilikin on tuossa acen ryhmässä niin voidaan sitten kerrata viikkotreeneissä acella opittuja asioita.

Treeni oli Jaakon vetämä takaaleikkaus ja valssitreeni

Tässä takaaleikkaustreeni.Muuten aika selvää pässinlihaa mutta 8lle wiskileikkaus ja siitä olikin sitten kohtuullisen hankalaa saada koira vedettyä välistä ysille. Eihän tuossa ohjauksessa tuolle kohti ole mitään järkeä, pakkovalssilla tai vastaavalla tai toiselta puolen ja sitten twistillä kympille, mutta kun uutta piti opetella niin opeteltiin. Vapun kanssa kohta oli VAIKEE. Hipan kanssa keskityttiin helpompiin takaaleikkauksiin ja takaakiertoihin ja vedätyksen siedätykseen.

Tämä oli sitten valssitreeni. ongelmakohta monilla oli tuon takaakierron jälkeen vienti kepeille, oli nimittäin yllättävän kiire paikka! Pidän valsseja vahvuuksinani, mutta ilmeisesti se on väärä luulo, olin vallan unohtanut tärkeän ennakoinnin ja pohotin menemään rintamasuunta kohti ääretöntä, ja sinne koiratkin sitten kiisivät.

Hippis teki sitten vielä bonuksena kujia, ovat aivan sikahienot, ensi viikolla suoristan kujan kokonaan, nyt on jo lähes kiinni päistäkin. Ja puomia ja A:ta tehtiin muutaman esteen kautta ja osana pientä ohjausjuttua. Huima on neidin vauhti. Kerran tuli vinossa kulmassa puomille eikä saanut tasapainoa pidettyä siinä vauhdissa, lensi kuin leppäkeihäs puolestavälistä puomia. Ja fiksuna koirana tiesi heti että "pitää mennä tuonne onoffiin" sinne siis ryntäsi nakottamaan palkan toivossa putoamisestaan huolimatta, tietää siis tehtävänsä vaikka nyt hieman lennokkaasti väliin suorittaakin ;)

Huomenissa olisi tarkoitus käydä tekemässä keinua, rengasta ja pujotteluja. Tehotreeniä viimeisille keskeneräisimmille esteille.

Super-leiri kesämaassa

2012-01-15T14:40:00.000-08:00

Aloitetaan kuitenkin ensin valituksella:
Tulisi jo kevät...
Kaikista kivoista harrasteista huolimatta, kaipaan paimentamista niin. Se on Hipan vika, se on liian pätevä (vaikka oikeasti se taitaa olla pikkuisen liian kaheli kaahottaja ihan kaikkiin lajeihin) liian monessa asiassa, se koukuttaa mut ihan kaikkeen mitä sen kanssa alan puuhaamaan.
Tammikuu on puolessa välissä. Maaliskuussa oli viime vuonna jo maa näkyvissä, eli siihen olisi enää n. 1,5-2kk. Odottavan aika on pitkä vaikka touhua riittää. Sytyttiin Hippiksen kanssa molemmat paimennukseen niin kovasti ettei mikään muu meinaa kiinnostaa vaikka agilityn treenaaminen onkin hauskaa ja seura hyvää, me ollaan vaan löydetty se "oikea" juttu paimennuksesta :)

Kesää odotellessa olen katsellut paimennusvideoita netistä ja mielessäni ratkonut Hipan ongelmia ja kehityskohtia. Lähiviikkoina meidän pitäisi käydä kurkistamassa tulevan lammaslauman ensimmäisiä uuhia ja sekös varmemmin vielä potkaisee aikapommin tikittämään!

Paremman puutteessa me urheillaan. tää on kyllä viime talven hiihtoreissulta, kuten Hippiksen korvista huomaa. Paljon ollaan jo hiihdetty, sellaisia reilun kympin lenkkejä kerrallaan. Myös juoksumatkat on pysyneet kesän pituuksissa; 15-20 km. Hitaasti nuo matkat taittuu kun keli on raskaampi, mutta kunto on kyllä aika mahtava tällä hetkellä. Vielä kun tähän liittää kiipeilyn näitten lajejen lisukkeeksi niin kohta ollaan rautaa ja terästä, siis minä olen kohta, koirat on jo! ;)

Hipekin odottaa kesää. Hipe odottaa lampaita. Hipe kuuli wallace ja gromit-leffan Shaun-lampaan määkymistä pari viikkoa sitten telkkarista. Pää kallellaan kiersi telkkaripöytää. Ei löytynyt Shaunia, raskaasti huokaisten kävi paimen taas sohvalle kääröksi ja työnsi nenän hännän alle, sitäkin harmittaa tämä talvi.

Sunnuntaina

Ajeltiin treenikavereitten Eeviksen ja Soilin kanssa kuopioon ACEn Super-treeneihin joista aiemmin mainitsinkin. Leirikirjeessä ohjelmaa luvattiin koko päiväksi, ja sitähän OLI koko päiväksi!

Aamupäivä tehtiin lihaskuntoharjoitteita ja mulle tehtiin sellainen motoriikan,koordinaation ja liikkuvuuden arviointi. Kouluttajina tässä osuudessa oli erinomaisen asiantuntevan oloiset personal trainerit. Hyviä ajatuksia sain oman kunnon harjoittamiseen!

Tässä meitä itseä varten muistiin treenattavat asiat, ei ole kirjoitettu koko kansalle ymmärrettävään muotoon joten jos ei aukee, niin sit ei.

Kouluttajina suomen huippuosaamista edustavat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuutti. Meille treeni olikin aivan erinomainen, erityisesti pidin Janitan treenistä, se oli ehkä meille ajankohtaisin, lisäksi Janita osasi mennä riittävästi ruohonjuuritasolle. Miksi se oli erinomainen? Leirihän oli suunnattu pääasiallisesti kolmosluokan koirakoille ja päästiin treeneissä eteenpäin tyyliin "este kerrallaan".

No koulutus ajoittui siinä mielessä oikeaan aikaan etten ole ennättänyt koiraani vielä pilaamaan :) Ennenkaikkea pääsyynäys kohdistui palkkaamiseen. Janita pystyi varttitunnin treenien jälkeen kertomaan mikä Hipan ohjauksesta tekee niin vaikean, mitä siinä menee vikaan, miten lähdemme jatkossa etenemään.
Ensinnäkin; Hippa saalistaa ohjaajaa sillä on koko ajan kiire minun perääni, se rymistelee ja riehuu koska se on niin epäitsenäinen. Janitan mukaan noin supernopean koiran pitäisi olla myös paljon itsenäisempi. Vapulle ei itsenäisyyttä koskaan tarvinnut rakentaa joten olen uuden asian äärellä.

Alamme nyt palkkauksella opettamaan koiralle sitä ettei sen kiirehdintä johda mihinkään, ettei se voi tulla karmit kaulassa perääni, vaan sen pitää nopeudestaan huolimatta oppia keskittymään tekemiseen. Palkkausta tehdään koiraan päin, pudottamalla palkka ja jatkamalla sitten ohjausta. Jos koira suhaa palkasta ohi, on se vaadittava hakemaan palkka, jos koira juoksee esteitten ohi, se vaaditaan palaamaan takaisin ja suorittamaan.

Jokainen ohjauskuvio joka opetellaan toistetaan aina samanlaisena kaikkialla. Näin koira oppii jo pienestä viitteestä lukemaan että piakkoin seuraa muuten sitten sylikäännös. Kaikki perustuu siihen että minä pääsen ohjaamaan kauempaa, pääsen nopeammin tilanteesta toiseen, voin antaa vastuuta enemmän koiralle. Niin järkeenkäypää.
Takaaleikkaukset pitää saada treeniin, ei ole hyviä yhtään (no ei kai kun silloin ei pysty saalistamaan ohjaajaa). Käsien hallintaan täytyy kiinnittää huomiota. Samoin siihen että käytän askeleeni taloudellisemmin, ei siis turhaa steppailua, mää oon tienny nää asiat kyllä ennenkin.

Treenin alle myös sylikäännös ja tuplasylikäännös
. Poispäinkäännös, viski, twisti, päällejuoksu, valssi,
takaakierto ja erityisesti edellä mainituissa se palkkaus; Mietittävä joka liikkeen kohdalla mihin kohtaa ja miten eli palkkaanko minä itse vai palkkaako joku muu.

Nyt aletaan siis lähestyä aksaa uudesta näkökulmasta ja rauhoittamaan Hipan liikkumista siten että se malttaa suorittaa asiat loppuun, menee lähettäessä itsevarmasti suorittamaan tehtävää ja kestää vedätyksen. Vedätystä hyppysuoralla aletaan harjoittelemaan niin että palkkaan koiran heittämällä lelun perässä tulevaa koiraa vastaan kesken suoran ja jatkan sitten liikettä. Erityisesti on muistettava jatkaa liikettä, näin voin katsoa mihin linjat veisivät tällä ohjauksella ja kuinka lähden jatkamaan rataa.

Vielä unien jälkeen mieleen tullutta muistettavaa...

takaaleikkauksissa ohjaus pidettävä pehmeämpänä, kun edestä ohjatessa sen pitää olla terävää. Tuokin nyt on täysin päivän selvää Vapun kanssa, mutta Hipan kanssa kaikki on uutta, ihan kuin olisin vasta aloittanut lajin harrastamisen. Katseen merkitys on suuri kaikessa ohjauksessa, tämän sain kyllä monta kertaa huomata, Hippa lukitsee kaikki ne esteet joita katsoin ja kun sillä tuota silmää on niin niistä ei sitten meinattu saada sitä silmää irti. Ja jos olen katsonut jotakin estettä niin sen se suorittaa vaikka väkisin jos tuijotusta saada rikottua. Eli kontakti pidettävä koiraan aina, mutta kun mehän ollaan koko kesä pyritty pääsemään eroon tuosta koiraan tuijottamisesta, pitää katsoa lampaisiin! ;)

Pää on niin täynnä ajatuksia, tekisi mieleni päästä heti treenaamaan, mutta taidan kuitenkin antaa Hippiksen levätä muutaman päivän. Pähkinän kuoressa kuitenkin: Hippa on upea koira (se sai oikein hyvää palautetta treeneissä, saan olla koiraani kyllä tyytyväinen), minun pitää muuttaa koko ajatteluni agilitystä.
R-a-k-a-s-t-a-n niin tuota koiraa. Koko päivän, aamu yhdeksästä ilta yhdeksään se oli hallissa, teki j-o-k-a harjoituksen niin nopeasti kuin pystyi, yritti täysillä ja oli iloinen koko ajan. Se on aikamoinen timantti, ja mun ikioma :)

Kohti kisakenttiä

2012-01-13T04:52:00.000-08:00

On ollut vaan hyviä treenejä.

Vappu oli keskiviikkona aivan huikee! Siitä löytyy mielettömästi potkua kun hyvä päivä sattuu, ja nyt on sattunut muutama tosi hyvä päivä :)
Ja Hippis on ollut tasaisen huikee joka on tuottanut nyt meikäläiselle vakaan päätöksen että pikku koira aloittaa kisaamisen keväällä. Kontaktit saadaan pian osaksi rataharjoittelua ja pujottelussa edistyminen on Hippiksen tuntien "valonnopeeta".

Keskiviikon ryhmätreenit
Vappu veti niin hyvällä asenteella että mulla oli todellakin vaikeuksia roikkua siinä menossa mukana. Menee nyt niillä rajoilla ettei ole oikein ohjauksessa, tai pyrkii niin voimakkaasti eteenpäin että oikein ahnehtii esteitä. Viimeisissä treeneissä koin taas vahvasti sen minkä olen nyt viimeisen syksyn aikana vahvasti oppinut, liike on kaiken a ja o. Pyrri ei näytä lukevan kovinkaan paljon ohjausta muuten, mutta liikkeen ja sen suunnan se lukee erinomaisesti. Jos siis haluan saada pyrrin kääntymään hyvin pitää liikkeen ennakoida vieläkin enemmän mitä tähän mennessä olen tehnyt. Hipalla on hyvin pieni ero siinä milloin ennakoivaa ohjausta on liikaa milloin sopivasti, se on hyvin tarkka tyttö.

keskiviikon ralli by Seppo Savikko

Keinun tekee pyrri nyt niin superisti. Typerää miten voi antaa ihminen jonkun asian luistaa niin huonoksi vaikka se on vapun kohdalla niin helposti korjattavissa. Pujottelujen tehotreenejäkään ei montaa tarvittu, nyt kestää kaikista kulmista ja vaikka suoraan seinään pujottelut. Ikinä en enää tyydy puolittain hyvään, vaatia voi myös sitä parasta suoritusta.

Treenien jälkeen olis tehnyt mieli vaan hehkuttaa pyrrin hienoutta ja viskoa loppuilta sille palloa pihalla, mutta kun oli ryhmätreenit niin piti keskittyä hieman muuhunkin.

Hippa teki kuuraketti aksaa. Sen kanssa ei olla vielä nautiskelu vaiheessa, en tiedä ollaanko koskaan. Hipan kanssa ollaan vaan siinä vaiheessa että se osaa vähän mutta tekee sen vähäisen osaamansa nupit kaakossa. Ja mitä ei osaa, tekee senkin täysillä ja sitten yleensä lopputulos on aika huono. Njo, hyvä siitä tullee kun vaan saa hieman kasvaa ja kroppa saavuttaa tuon sen päässä kiehuvan vauhdin. Muistan kyllä elävästi että Vapullakin oli vastaava vaihe :)

Pujotteluhommat tehtiin kuten suunniteltiin, eli ohjurit ja kuja auki. Hienosti teki. Saatiin sitä kujaa jo sitten lähes kiinni keskeltä. Noin vaikeata se taas oli, joo. Hienoa oli se että vaikka kuja oli ihan auki, eli siinä oli iso koiran mentävä reikä, niin Hippis ei enää juossut läpi vaan meloi kuten suorillakin, mutta iiiiiisosti :D Hieman taisi itsekin ihmetellä että miten tää nyt tältä tuntuu! Lasse kauhisteli hippiksen vauhtia vaaralliseksi ja kun poistettiin ohjureita niin kappas, niitten välit oli täynnä valkoisia jouhia... häntä! Se on muuten vissi juttu että Hippa se jää hännästään keppeihin kiinni vielä, olisiko ne karvat syytä leikata? Pitää ihan ottaa videolle ja hidastaa että pyörähtääkö se häntä kepin ympärille. Muutaman kauhujutun olen nimittäin kuullut kyseisen rodun edustajista joilla häntä on jäänyt kepeille, HYI!

Kontakteja hinkkailtiin taas. Ärsyttävästi kääntyy nyt siellä alhaalla minuun päin, tää on tullut ihan vasta tämä ongelma. Pitää siis ottaa askel taakse päin ja vaatia asentoa paremmaksi. Ja renkularinkula sujuu nyt ainakin omassa hallissa omalla renkaalla, kertaakaan en saanut Hippaa menemään alta vaikka tehtiin vaikeitakin kulmia.

Perjantaina perusopintoja jatkettiin aamutreenillä. Jos haluan tuolle koiralle hyvät kontaktit ja hyvät pujottelut on niitä treenejä tultava viikkoon vähintään se kolme. Vapun kanssa muistaakseni treenattiin neljä kertaa viikossa aksaa sen ollessa vaille kisaikäinen. Treenit olivat kestoltaan hyvin lyhyitä ja toistoja kertyi yhdelle treenikerralle esim. 3xpujottelut, 4xpuomi, 4xA-este ja pieni putkiralli mutta toki jos virheitä tuli paljon niin toistojakin tarvittiin enemmän. Yleensä olen pyrkinyt vaan etenemään niin maltilla ettei sinne vääriä juttuja eksy joukkoon kuin satunnaisesti. Tosin tuoreessa muistissa on Hippiksen rengasharjoitukset acella jossa tehtiin 30 toistoa joista 3 onnistui, siinä vaiheessa voi kyllä jo miettiä että pitäisikö metodi vaihtaa....

No juu. Perjantaina hommia jatkettiin keskiviikon pohjalta. Kujaa kavennettiin aika reilusti kun meinasi lipsahtaa taas läpi rynnimiseksi, jotta ei tekniikka katoaisi vedin kujan hyvin tiukaksi, viikon päästä saa luvan olla suora. Alkaa kyllästyttää tämä ainainen kujakeppien ja ohjureitten yms. virittely. Lopputulos on kuitenkin kaikenkaikkiaan niin palkitseva että kyllä tämä vaiva kannattaa nähdä.
Kontakteilla Hipe teki priimat toistot. Puomilla peräjälkeen viisi täydellisen nopeaa 2onoffia olinpa kaukana takana tai edellä, aina sama vauhti, ja asento suoraan eteen. Kerrankin on sellainen fiilis että olen onnistunut opettamaan koiralle jonkun asian niin hyvin että lopputulos kelpaa myös itselle.

Sitten tehtiin pientä radan pätkää jolle ujutin sekä okserin että pituuden, kerran pudotti okserin, mutta ei toistanut virhettään. Hippaa pitäisi ennättää linjaamaan että saisi paremmat reitit esteille, nyt meinaa kaahottaa niistä ohi kun ei jarrut toimi, toki osa syynä on koiran kokemattomuuskin.

Treenien päätteeksi juostiin seitsemän kilometrin lenkki hallin maastoissa. Ihanat lumiset maisemat ja vain mie ja koirat, siinä on sitä jotakin :)

SuperHippa ja Tokopyrri

2012-01-10T07:04:00.000-08:00

...saatiin aamusella puhelu ja tilaisuus päästä treenimään aksaa acen Super-ryhmässä. Ei meidän alunpitäen ollut tarkoitus koko ryhmään edes hakea, ajattelin että ollaan auttamattomasti liian alkeisia, vaan näin ne tilanteet muuttuu (ja kieltämättä tsemppaus myös tehoaa) ja tässä sitä ollaan. Ensi viikonloppuna treenitään Janitan ja Jaakon opissa, nice!!!
Kevään aikana päästään huippukoutsejen oppiin ja iloksemme ryhmässä on useampi tuttu koirakko. Mahti kevät siis tiedossa!

Tiistaina treenattiin Maijan ja Focun kanssa aksaa. Hyppytekniikalla oli taas pääpaino. Alussa muutamia keppikulmia ja nyt Hipe ei törmäillyt enää verkkoihin. Sain Maijalta hyviä vinkkejä etenemiseen tässä pujotteluasiassa, nyt tiedän kuinka jatkossa edetään.
Ensinnäkin avataan kujaa hieman enemmän, nyt se on ollut jo pitkään kiinni joko keskeltä tai päistä, riippuen siitä mitä on kulloinkin harjoiteltu. Vaihdetaan verkot ohjureiksi ja sitten nopeasti kavennetaan taas kuja. Sitten lasketaan ohjurit pikkuhiljaa alas ja sitten pois kokonaan. Otetaan tähän nyt kunnon kuuri ja tavoitteeksi Hippikselle valmiit upeat pujottelut Helmikuun loppuun mennessä :)

Sitten tehtiin hyppytekniikka harjoitus jossa oli epätasaiset välit ja kakkos välissä okseri. Hyvin teki Hippis, kerran kolahti kynsi okseriin, muuten aivan bueno. Toisena hyppytekniikkatreeninä tehtiin kääntymistä kolmen hypyn kautta. Rimat 25. Hienosti teki Hippa tämänkin. Eli kun noin hyvin nyt tekee niin jatkossa pitää haasteita lisätä. Yritän nyt miettiä ja etsiä jonkun harjoituksen johon saisi ujutettua hyppytekniikkaa ja muita esteitä.

okseriharjoituksen välit mittasi treenikamu enkä niitä tietenkään muistanut tarkistaa, joten voivat olla merkittyinä tuohon väärin. Mutta suurin piirtein tuommoiset ne oli

Lisukkeeksi vielä pikkuisen kontakteja, ne oli himpun verran huonommat kuin viime viikolla. Puomilla luisti yli, tosin vedätinkin enemmän kuin ennen. Treeniä treeniä, hyvällä mallilla ne on, ja nopeet :)

Vappu sai alkaa treenailemaan taas tokojuttuja. Ei ole olemassa varmaankaan kovinkaan montaa jotka aloittaa treeninsä vireen laskemisella. Vappu-pyrrin ollessa kyseessä on tämä ainut keino jolla päästään edes tekemään jotain. Vapun reaktio namipalojen ja naksuttimen ilmestymiseen on aina sama: piipataan, pyöritään pyrripyörintää, räkä lentää ja muuta nättiä. Eli ensin pitää saada pahimmat kierrokset alas ja sitten voidaan alkaa jotain pientä treenaamaan.

Syy miksi aloitettiin jälleen tekemään mun inhokkilajin liikkeitä on tämä talvi, niin ja tuo agilitymotivaation totaalinen kuolema (tosin motivaatio tuplaantui kummasti kun mietin kevään treenejä; mitä enemmän tekemistä sen nopeammin tulee kesä ja laidunkausi!). Ja se että Vappu on kyllä aika magee tokokoira, se on niin fiksu, innokas ja vauhdikas. Olen nyt ihan tosissani päättänyt että aletaan oikeasti treenaamaan, ihan vaan siksi koska koira nauttii niin täysillä.

Ollaan nyt tehty kotihaisuhousutokoina seuraamista, käännöksiä, jääviä ja kaukoja. Tehtiin vaapukan mieliksi myös muutama nouto, tai oikeammin annoin kapulan suuhun ja vahvistettiin pitoa kun tulee perusasentoon. Pyrri tekee niin hyvin. Ongelma on vaan siinä että tekee kaiken niin kiihkolla. Seuratessa painaa, kaukoissa haukahtelee, noudossa karkaa sinne kapulalle. Ei ole kuulkaa motivaatiosta kiinni ei :D Pyrri on vaan niin parhautta. Nyt pitäisi sitten uskaltaa treenailla ulkosalla ja pidempiä matkoja, hyppyä ja paikallaoloa hallilla. Huolestuttaa millä saan pidettyä tuon otuksen hiljaa, se kun ei ole tottunut että agilityhallilla ei saisi haukkua, neljä vuotiaaseen tuo tapa on tavallaan juurtunut aika syvään...

Hippa ei mitään tokoja tee, se on vissi homma. Sen sijaan Hippa teki takajalkojen nostamista laatikolle. Hipsu peruuttaa persus edellä vaikka puuhun jos pyydetään, ottaa kynsillä kiinni ja tunnustelee varpailla, sillä tosiaankin on yhtä näppärät taka ja etujalat. Miusta aika huisaa, olen kuvitellut että vain pyrrit kykenevät moiseen "sorminäppäryyteen", olen ollut väärässä, taas,aina.

Huomenna sitten olisi ohjelmassa viikkotreeni oman ryhmän kanssa. Silloin pistetään aksaradalla jalalla koreasti myös pyrrin kanssa :)

Kiintoisa jännetapaus

2012-01-07T02:24:00.000-08:00

Koirien lihaksistoa on taas kartoitettu.
Koirien mielestä lihakset on justiinsa hyvät, niitähän treenataan kunnon matseilla joka ikinen päivä kuten voitte alla olevasta kuvasarjasta nähdä.

Ei voi minkään. Hippa ja Vappu on niin paita ja perse että välillä ihan huvittaa. Tytöt on niin hyvää pataa ja niillä on niin kivaa.

Vappu on joka lihaksestaan notkea, pehmeä, terve, elastinen ja muhkea. Onpa huojentavaa kun toinen koirista on noin ehyt, edes toinen.

Hippa sai Siljalta kunnon vanutukset. Selästä ei tällä kertaa löytynyt mitään sanomista, edellisen käsittelyn reagointi johtui siis melko varmasti tuolloisesta törmäilyjen sarjasta erilaisiin agilityesteisiin. Hipsun lihaksisto on kuulemma sporttisen jäykkä sieltä täältä, lapojen takaa tuntui olevan himpun verran arka.

Mutta se oikea polvi napsuilee edelleen. En nyt oikein tiennyt miten tämän kanssa olisi pitänyt edetä, kun ei ole koskaan oireillut jalkaa, käyttää reippaasti kuten kaikkia muitakin kinttujaan. Polvi on tutkittu terveeksi ja saanut virallisen lausunnon. Kuitenkin siinä olevassa jänteessä on todennut napsuntaa sekä eläinlääkäri että kaksi fysioterapeuttia. Siljan mukaan edellisellä käynnillä jänne oli kuitenkin selvästi turvoksissa, epäili sen johtuvan esteeseen osumisesta, nyt ei sellaista ilmennyt, jalka vaikutti täysin normaalilta.

Lauantaina jossain sivulauseessa mainitsin asiasta treeneissä. Koutsi heitti tuuleen veikkauksen Patella luksaatiosta. No neurootikko sai aiheesta sydämentykytyksiä ja kaivertavan kauhun tunteen, vaikka kyseessä oli vaan ohi mennen heitetty arvaus, eikä koskaan kukaan hippaa tutkinut fyssari tai lääkäri ole Hipalla moista vaivaa epäillyt.
Treenien jälkeen oli pakko ottaa pikainen paniikki puhelu Hipsun omalle fyssarille, Ilonalle. Oli ihan pakko saada tietää että olisiko pienintäkään mahdollisuutta että kyseessä todella olisi ko. vaiva. Ilona lohdutteli ja sanoi että se on hyvin epätodennäköistä koska polven nivel ei ole osoittanut merkkiäkään taipumuksesta plumpsahtaa paikaltaan, kuten kävisi jos kyseessä olisi patella luksaatio.
Ilona sai miut sen verran vakuuttuneeksi etten heti maanantaina raahaa silmin nähden tervettä koiraa lääkäriin ja nolaa (taas) itseäni panikoinnilla.
Kyseessä on siis pieni sitkeä jänne joka on himppusen erikoisessa kohdassa.
Hippa käy vähintään kerran kuukaudessa fyssarilla jonka luona polvea seurataan kuten sen muutakin kroppaa.
Ja koska pikku rekku on reipas ja terve niin reenataan ja lenkkeillään normaalisti.

Kesämaassa treenattiin Lauantaina.

Treeni oli meille aika vaikea. Olinpa huono. Ote on kadonnut täysin kun ohjaamiseen ei olla juuri paneuduttu viimeisen kuukauden aikana. Kun on tuossa lajissa selkeästi lahjaton, niin harjoitella pitää, ja paljon. Joillakin tuollainen liikkuminen on luontaista, mulle se on painajaista. Antakaa perhana vaikka sata kilometriä suoraa tietä niin kipitän sen vaivatta, mutta yksikin oja tai mutka tekee elämän heti vaikeaksi. Ei ehken ole tuo aksa meidän juttu sittenkään... tai Hipan juttu se on epäilemättä, mutta ei meidän yhdessä.

Ohjauksellisesti kohta 7-8-9-10 oli piinaava. Miksi? No kahdeksikolle piti ennättää tekemään pakkovalssijaakotus. Eipä siinä mitään mutta Hipe meni aina uudelleen ja uudelleen 19 putkeen. Ja sitten kympille olisi pitänyt ennättää tekemään persjättö, ei kuulkaas ei, ei osunut ajoitus kohdalleen. Hipan kanssa kaikki on niin hienosäätöä, se on niin osaamaton vielä ja minä niin huono sen kanssa.
Vauhtiahan radassa riitti, tämä on pakko ottaa joskus osaksi treenejä kotihallissakin.

No mutta pisteet Hipalle joka teki acellakin A-estettä niin kauniisti ja nopsaan :)(treenattiin sitä toisella puolen hallia) ja siitä että se kääntyy tehokkaasti kuin mikä, ja siitä että se etenee kuin raketti, välillä tosin minne sattuu, mutta kuitenkin.

Kokonaisuudessaan jäi nyt sellainen fiilis että vaikka harjoitellaankin esteitä, niin jokaisessa perustreenissä pitää olla myös pieni ohjausjuttu, että mun asenne säilyy kohdillaan.
On niin mieltä ylentävää kuulla että mulle sopisi hyvin ohjattavaksi vaikka leonberginkoira, kun olen itse niin rauhallinen tyyppi. Jos kaikki nyt vaan johtuukin siitä että sitä muuttuu ameebaksi kotona piirrellessään ja kadottaa kaiken halun ja taidon liikkua kovaa ja energisesti.
No hyvät oli treenit ja jäi nälkä tehdä lisää, vaikka olin ameeba. Hippa on kuitenkin niin verraton suihkari että sen kanssa nyt harrastan ihan mitä vaan, kaikki on niin palkitsevaa ja hauskaa.
Treenin päälle Hipe piehtaroi keinonurmialustalla ja haukahteli itsekseen, se oli niin kertakaikkisen tyytyväinen elämäänsä että ei treeniin voinut kuin olla tyytyväinen. Aurinkoisuus tarttuu, kiitos siitä parhain Hippani <3

Treenii

2012-01-04T13:20:00.000-08:00

Ensiksi täytyy ihmetellä tätä maailman menoa. Pakottavasta syystä olemme joutuneet lenkkeilemään pyöräteillä ja vieläpä normi-ihmisten normilenkkeilyaikaan. Yleensä hakeudun metsään ja sinne missä koirat saavat lentää juuri niin villeinä ja vapaina kuin tuuli niiden turkissa. Nyt ollaan oltu kuitenkin kipeinä ja lenkit siksi lyhyitä. Tästä johtuen olemme joutuneet useita kertoja päivässä ohittamaan koiria omistajineen. Eilen lenkillä törmäsimme, jälleen kerran, isäntään koirineen joka päästi rekkunsa pitkällä fleksillä aivan meidän koirien nenän alle. Kun koira oli noin puolen metrin päässä maassa olevasta Hipasta kysyi omistaja - saako hänen nelikuinen beaglensa tulla vähän nuuhkimaan. Johon minä että - voi olla parempi ettet päästä kun saattaa jäädä pennelille traumat kohtaamisesta. Näissä tilanteissa meidän koirat yleensä teeskentelee ettei se vieras ole edes olemassa, jos se ällö katoaisi kun sitä ei katso :D. Tässä sitten isäntä ihmetteli että mitenkä pitkään meni kouluttaessa koirat tuollaisiksi- siis ilman hihnaa ohittamaan toiset koirat. Enpä tuohon osannut vastata, kun en ole koiriani kummemmin siihen opettanut, se nyt vaan on perussääntö että kun lenkillä ollaan niin ei muita nuuskita. Vastasin että - hieman riippuu koirasta paljonko menee aikaa. Ihmeellistä tässä on mielestäni se että tuntuu olevan "ihme" että koira osaa käyttäytyä kauniisti ja haluaa olla omistajansa lähellä. Tällainen koira on poikkeus lenkkipoluilla. Vuodesta toiseen tilanne on sama, remmirähjät vaan lisääntyy. Minen ymmärrä tätä, vaikka telkkari pursuaa "koirakuiskaajia" (mielipiteeni ko. tyypistä on kyllä että mieluummin kysyisin neuvoa koiran koulutukseen keltä tahansa muulta, vaikka meidän mammalta), ja koirakouluja tulee kuin sieniä sateella, niin silti ne helkkarin häirikkökoirat vaan lisääntyy. Mielestäni kyse ei ole mistään henkimaailman jutusta, vaan siitä että koiran pitää osata ohittaa autot, koirat, muut elukat ja ihmiset koska sen pitää koska sen omistaja eli minä haluan niin. Pentusille opetettiin ohittamista silloin tällöin nameilla, aikuisen koiran pitää totella koska se on ehdoton sääntö. Jeps. Että jaksaa tämä asia pienen ihmisen mieltä mietityttää....

Hipan ongelma nappulana oli autojen paimennus. Tuota vaivaa olemme hoitaneet, tosin emme vieläkään poistaneet, maahan menolla aina autoja kohdatessa. Hipalle maahan menon opettaminen jo pienenä on luultavasti pelastanut sen hengen. Usean kerran lenkillä on auto ennättänyt yllättää ja koira ollut niin kaukana ettei luoksetuloa ole kannattanut esittää, tällöin ehdoton maahan meno on ollut koiran pelastus. Maassa ollessa Hipan viettiin pystyy kuten joten puuttumaan ja tehtävä on koiralle selkeä. Lisäksi koira on irti vain ja ainoastaan sellaisissa paikoissa joissa tiedän että liikennettä on äärimmäisen vähän ja että jos sitä on, niin pystyn ohjaamaan koiran kaukaakin penkereelle ja siellä maahan.

isona mennään maahan...

...ja peenenä, olipa se söpö :D

Hipalle maahan meno on tarpeellinen taito, paitsi sen hengen säilymisen kannalta, myös siksi että se tarvitsee tuon taidon agilityssä lähdössä pysymiseen ja paimennuksessa, luonnollisesti. Hipassa miinuspuolena on kuitenkin se että pitkään sillä on ollut vain kaksi vaihdetta: Maassa pysähtyneenä, seisaallaan pysähtyneenä tai kahtasataa juosten. On siis oltava erittäin varma paikan turvallisuudesta kun koiran vapauttaa pysäytyksestä, sillä siitä lähdetään hanat kaakossa. Tosin nyt aikuistuttuaan on Hipsuun löytynyt myös hidas kävelyvauhti, lähinnä paimennuksen myötä, "malta"-käsky toimii kuten paimentaessakin, myös lenkeillä. Juoksemaankin osataan lähteä hitaammin kun muutaman kerran vapautuksen päälle murahtaa, mutta luonnostaan tuota rauhallista lähtöä ei voi toivoa, se ei ole Hipan tyylistä ollenkaan. No taas meni jaaritteluksi. Treenattukin ollaan!

Ollaan oltu reippaita. Tiistaina aksattiin ja keskiviikkona aksattiin.
Vappu teki tiistaina kontaktitehotreeniä ja olipa keinujen suoritukset aivan mielettömän hyviä! Palaaminen perusasioihin ja esteen "uudelleen opettaminen" on tuonut tulosta. Ihan vaan pelkillä päähän juoksu harjoituksilla ollaan saatu estettä paljon nopeammammaksi ja itsevarmemmaksi.

Hippa teki tiistaina pujottelun aloituksia. Avo-sekä suljettuja kulmia. Jopa verkoilla harjoitellessa Hipalla on vaikeuksia alun jarruttamisessa, törmäilee verkkoihin tai sukeltaa alta. Saatiin kuitenkin muutamia tosi hyviä toistoja, ja se tekniikka :) se on niin kiva!

Hippa teki myös puomia ja keinua. Jälkimmäinen on niiiin vaiheessa. Hipellä ei sitä itsevarmuutta puutu, mutta jotain muuta kylläkin. Arvelin että tehdään nyt viikottain keinua muiden kontaktejen ohella, muut kun alkaa olla niin hyvällä mallilla, niin pian keinua uskaltaa tehdä myös kokonaisena. Kun vaan saisi tuon koiran ymmärtämään että siinä lopussa pitää malttaa seistä se sekunnin puolikas kun keinu tippuu maahan, se on ehdottomasti Hipalle nyt vaikeinta. Myös puomin ylösmenot näyttäisivät kestävän jo rataharjoittelunkin. Olen nyt tehnyt muutaman kerran niin että A tai puomi on osana pientä rataa, hyvin tekee, ja aina kontaktilta palkkaan. Kestoa ollaan harjoiteltu erikseen, jonkun kerran myös koko esteellä, en kuitenkaan halua että Hippa kadottaa sen röyhkeyden jolla nyt menee alas, joten palkkailen yleisesti ottaen aika nopeasti.

Lisäksi tehtiin pikkuisen hyppytekniikkaa, kasvavalla sarjalla. Oikein hyvin teki! Ja loppuun muutama korkeuden arviointi. Sekin siististi. Hyvin ja tasaisesti kehittyy Hippis. Pitänee keksiä lisää haastetta noihin hyppytekniikoihin, alkaa olla Hipalle liian helppoa. Lasse oli tiistaina mukana treeneissä ja osasi hyvin niuhottaa tietyissä paikoissa, kuten siinä kun kerran Hippa jätti koskettamatta kosketusalustaan enkä sitä huomannut , siinä on selkeästi koutsiainesta ;)

Keskiviikkona
Olikin sitten pitkästä aikaa ryhmätreenin vuoro.

Jälleen kerran; Ihan taiteilijan tekemä piirros, ihan tietokoneella! Wau!

Vappu-pyrri oli niin siisti! HUH! Oi että kun kulki hyvin, ja jos siinä pujottelussa on jotain ongelmaa ollut niin enää ei ole tietoakaan. Nautin joka sekunnista Vapun kanssa, se on hieno kun se tekee täysillä, takapuoli maata viistäen niinkuin parhaalla mopolla. Väliin piti pikkuisen haukahtaa kun vauhti kiihtyi ja se kertoo minulle että nyt mennään täysillä! Ihanaa!

Alussa kohta 4-5 oli vaikea meille. Kokeilin ensin pakkovalssia pituudelta vetämään, no ei onnistunut. Sitten kokeilin Soilin kikkakakkosta jossa rintamasuunta oli koiraan ja vedin koiran tavallaan edelleen pakkovalssilla, mutta rintamasuunta koiraan päin esteen taakse. Tämä oli ainakin Hipalle aika epäloogista, se pyrki suorittamaan väkisin tuota nelosta (ei kun vitosta siis) väärin päin. Vapulle toimi kuin häkä. Muutoin menikin junttipaakuilla ralli.

Saatiin Tuomaksen piirtämä rata nollana läpi ja koiran ohjaaminen tuntui mahtavalta. Nyt kisoihin, kisoihin!!! Vapun kanssa agility on parhaimmillaan niin kivaa että mulla on silmänurkat kosteina ilosta, tänään oli sellainen päivä. Miten voikin pienen pyrrin kanssa tekemisestä nauttia näin.

Hippa teki radan alku osaa, saatiin ekalla sujumaan uskomattoman hyvin, niin tiukkaan kuin ikinä. Muilla toistoilla homma kaatui minun yliyrittämiseen ja hätiköintiin. Ote on hieman kadoksissa ohjaamisesta kun niin paljon tehdään perus este treeniä. Onneksi tähän saa pian lääkettä acella.

Pujottelut olivatkin nyt sitten oikein mielenkiintoiset. Verkot ovat olleet meillä tukena kujan opettelussa, joo. se on ollut olevinaan oikotie onneen, eipä varmasti ole. Ei. Kyllä Hippa nimittäin osaa mennä aloituksen väärin jos haluaa, vaikka siinä edessä seisoisi kiinan muuri. Hippa on yksi sitkeimmistä pikku sähköelukoista jonka tunnen, se ei ota minkäänlaista painetta juostessaan päin ohjuriverkkoa, lammasaitaa, muuria, rengasta, puukarahkaa tms. vaan yrittää seuraavalla kerralla samasta kohtaa, mutta KOVEMPAA! Noh. eipä kuin treeniä vaan, sillä se korjaantuu, ja niin nopsaan verkot pois kuin mahdollista. Muuten pujottelee oikein sievästi.

Hyvvee treeniä on ollut. On ne eteviä nuo pikkulikat liitämään. Tää vaan kaipailisi jo paimennushommiin, jos ensi viikolla...

Vuoden ensimmäinen päivä

2012-01-02T12:37:00.000-08:00

Lasse kaivoi vanhat metsäsukset varastosta, mie jouduin tyytymään luistelupeltosiin. Minä hölmö vielä menin vetämään kunnon luistovoiteet edellä mainittujen pohjaan, sehän tiesi sitä että mäkisessä maastossa sitä sitten mentiin!

Laten kännykkäkameralla napattiin todistusaineistoa

Sitten hiihdeltiin kotipihasta muutaman kilometrin päähän pienelle luonnonsuojelualueelle. Siis tänne
Kontiolahti on kyllä retkeilijälle unelma paikka asua. Pääsen kotioveltani kolinpolulle tai sitten suoraan metsiin jotka ulottuvat lähes yhtenäisenä alana venäjälle saakka. Tuota kaistaletta pitkin liikkuvat metsäneläimet, karhut, sudet, hirvet ja muut. Tällaisen luonnon läheisyys on rikkaus jonka ymmärrän aina muualla suomessa seikkaillessani. Mutta sitten toisaalta toiselta puolelta taloa lähtee puolen tunnin välein linja-auto kaupunkiin, toiselta seinustalta avautuu tämä metsäneläinten väylä aina venäjän syviin ikimetsiin saakka. Asema on kummallinen yhdistelmä lähes kaupunkilaisasumisen helppoutta ja maalaiselämän rauhallisuutta, se on siis edelleen paikka jossa nämä erilaiset maailmat kohtaavat. Ja tästä me ollaan luopumassa, mutta ihan hyvästä syystä ;)

No hiihdettiin siis sellainen seitsemän kilsaa. Välillä meinasi matkanteko olla haastavaa kun metsässä lunta oli niin vähän, aukeilla paikoilla sitä oli taas sitten ihan pirusti :D Hangen pinta oli pakkasessa kovettunut kantavaksi ja suksilla siinä oli helppoa lasketella, välillä meikäläisen yvin voidellut peltoset luisti pelottavankin hyvin. Ja paimenkoiria hanki jopa kantoi! Parikymmenkiloinen spanieli sen sijaan joutui välillä kovastikin rämpimään. Mummokoira on alkanut käyttäytyä lenkeillä jokseenkin hajamielisesti, sitä pitää paljon huudella ja muistuttaa että pysyisi vauhdissa, kunnosta tämä ei ole kiinni vaan taitaa mummeli olla vaan vanhuuttaan hieman leppoisa.

Ollaan nyt Lassen kanssa selvitty karmeasta mahataudista ja pikkuhiljaa alan kokoilla tulevien viikkojen treeniohjelmaa. Tekemistä riittää Hipan esteopetuksessa... huhhuh! On kyllä sinetöitynyt se päätös että jos meille siunaantuu Hipasta pentu, niin ei sille kyllä mitään agilityesteitä opeteta, jessuksen moinen homma! Ei tämä ennen ollut näin vaikeaa! Tai sitten tästä on vaan tullut auttamattoman niuho eikä mikään kelpaa :) Ja ainakin Hipan kanssa kaikki on pitänyt p-a-l-a-s-t-e-l-l-a niin pieneksi, se kun ei meinaa oppia asioita kiihkoillessaan. Noh, ensi viikolla olisi tarkoitus päästä ainakin kolmesti treenaamaan kummallakin koiralla.

Tässä vielä meidän uudenvuodentuli-kuvia. Kipinät on aikamoisen jännittäviä tuolleen pitkällä valotuksella kuvattuina :)

Leikki

2011-12-30T10:04:00.000-08:00

Mielessäni on jo jonkin aikaa pyörinyt ajatus kirjoittaa tänne lempiaiheestani - leikistä, leikkimisestä, leikittämisestä, siitä miten olen kaikista neljästä koirastani tehnyt hirmuisia taistelijoita, enemmän tai vähemmän.

Leikki on minulle se koiraharrastuksen sokeri ja suola. Nautin yhteisistä pelihetkistä enemmän kuin sormia nakertavasta namihaukasta. Lelupalkkaus on monipuolisempaa, helpompaa, siistimpää ja hauskempaa kuin namikippojen ja nakkipussien kanssa pelaaminen. Lisäksi, ainakin minä, saan lelupalkkauksen oikea-aikaisemmaksi kuin nameloitten kanssa. Ja sitten kyse on myös ihan puhtaasta asenne vammasta. Ruoka ei vaan ole meitin ykkösjuttu, toiminta on hurjan paljon kiinnostavampaa.

Vaikka Hipeä nyt palkkaillaan myös makupaloilla, onneksi olen saanut sen niitä syömään, niin sen paras palkka on, ja tulee aina olemaan, lelu. Hippa on vahvalla saalisvietillä ja taistelutahdolla varustettu koira joka unohtaa kaiken ympärillään leikkiessään.

Hippa 6vk

Pikku-Hipan kanssa aloitettiin leikit näin:

~ Koira suorittaa tehtävän, ihan alussa pieni kiinnostus ohjaajaan riitti.
~ Koira saa palkan maasta, kädestä tai lennosta.
~ Näytän koiralle kädessäni olevaa toista, samanlaista palkkaa.
~ Koira vaihtaa lelunsa minulla olevaan, taistelemme hetken.
~ Päästän lelusta ja nappaan edellisen lelun.
~ Koira kiinnostuu heti minulla olevasta ja iskee siihen.

Nopeasti Hippa oppi että lelua kannattaa tulla tarjoamaan minulle koska taistelusta seuraa aina lisää palkkaa. Samoin luopumalla sai myös lisää palkkaa. Hippa oppi myös sen että taistelu on tässä leikissä se palkkaavin ja hauskin osuus ja oppii haluamaan sitä lisää.

kuva: Anita Kokkonen

Kun luopuminen ja tarjoaminen vahvistuivat aloin kasvattaa taisteluosuuden kestoa ja jättää kakkoslelua pois. Nykyisin kakkoslelupalkkaa käytän vain silloin kun haluan palkata ruhtinaallisesti. Tällaista superpalkkaa käytän silloin kun jokin uusi ja vaikea asia alkaa onnistua.
Tapoja on monia, meille toimi tuo tapa. Erityisesti tykkään siitä kuinka Hippa luopuu lelusta, se tekee sen yhtä nälkäisesti kuin tarttumisenkin, koska se tietää pelin pian jatkuvan.

Hipan vahva taistelutahto ja saalisvietti ovat hyödyksi harrastuksissa, paimennuksessa lampaan erottaminen harrastuksissa opitusta palkasta oli pentuhuimalle koiralle vaikeaa. Toisaalta vahvan paimennusvietin omaavan koiran oli alussa vaikeata ymmärtää etteivät agilityesteet liiku tuijottamalla, eikä autoille kannata lähteä tekemään hakukaarta. Meni jauhot ja ryynit sekaisin vähän niinku molemmin päin.

Kouluttamisella ja sillä missä järjestyksessä asiat koiralle esitellään on tässä asiassa paljonkin merkitystä. Nykyisillä tiedoillani olisin ehdottomasti sytytellyt Hipan lampaisiin ennen yhtäkään saalisleikkiä. Tosin nykyisellään en varmaan miettisi kahta kertaa vaan Hipan kanssa keskityttäisiin vaan paimennushommiin, mutta näillä mennään kun on kerran aloitettu kahden lajin parissa puljaaminen. Kuitenkin uskon siihen että selkeällä ja ahkeralla työstämisellä asiat saadaan eroteltua koiralle vaikka se harrastaisi kymmentä lajia yhtäaikaa, se vaan vaatii kärsivällisyyttä ja treenaamista.

Kuinkas sitten jos pentu/koira ei leiki?

Vappu on esimerkki yksilö koirasta jolle leikki ei ollut luontaisin palkkauskeino. Vapun pieni pyrrin elämä pyörii ruoka-aikojen ympärillä, sen mielestä sillä on aina ruoka-aika.

Mutta koskapa halusin opettaa Vapunkin leikkimään, niin aloin sitä päättäväisesti pentuna leikittää.
Pian huomasin että taistelua mieluummin Vappu tuhosi asioita. Niinpä aloin yhdistää mieluisan tuhoamisen, ja epämieluisan taistelun. Vedin lattialla pientä turkispalaa ja kun pentu tarttui siihen, annoin sen heti voittaa ja tuhota saaliin. Tätä jatkettiin kunnes pian Vappu taisteli aina vaan pidemmän ja pidemmän ajan, aina loppuun tuhoten palkan.
Pian Vapullekin kehittyi saalistuksesta ja taistelusta se paras palkka.

Vaikka ruoka olikin pyrrille se ensisijainen ykköspalkka, niin halusin tuoda sen elämään leikin ihmisen kanssa. Siksi että näin saisin jännittyneen koiran rentoutumaan, siksi että näin saisin viettää leikkihetkiä pyrrin kanssa. Leikkiminen kävi palkaksi pian kaikkialla, suureksi osin siksi etten sallinut sille tilaisuutta valita namia lelun sijaan, en ottanut koko makupaloja edes mukaan treeneihin.
Nyt kun Vappu palkkautuu hyvin lelulla, käytän sille molempia palkkoja se on jo oppinut että molempia palkkoja tulee, ja molemmat ovat yhtä hyviä.

Nykyisin leikki on Vapulle vakava asia, se ei päästä irti helpolla ja päästettyään yrittää heti kiinni uudelleen.
Vapun palkkana lateksinen pallo on paras koska se on yksinkertaisesti ainut mikä kestää pyrrin tuhoamisyritykset. Saaliin saatuaan Vappu menee sen kanssa piiloon ja pureksii aarrettaan niin kauan kuin sen annetaan.

Näin leikkii nyt koira joka ei pentuna leikkinyt.

tässä linkki

Meidän koirat eivät saa leikkiä arjessa. Lelut ovat laatikossa, laatikko piilossa. Hipalla lelujen jatkuva saatavilla olo tarkoittaisi jatkuvaa tarjontaa, joten rajoittaminen on välttämätöntä. Jouluna Hipalla oli sisätiloissa yksi tennispallo jolla se sai pelata tunnin, sitten paloi eräältä hermot ja pallo vaihdettiin naudan putkiluuhun.
Ilman leluja koirat lepäilevät kaiken ajan, aamulenkistä illan treeneihin tai iltalenkkiin. Pidän rauhallisista on/off koirista ja olen ylpeä siitä että omistan kolme eri rotuista koiraa jotka kaikki ovat oppineet tämän elämänasenteen - kun tehdään töitä, ne tehdään täysillä, kun levätään, tehdään sekin täysillä.

Nyt myö ollaankin sitten taas muutama päivä treenailusta tauolla, kartturi on puolestaan kipeänä. Hipettimen kanssa treenattiin viime viikolla vähän aksaa, eli esteopiskelua ja hyppytekniikkaa. Hyppytekniikkatreenit alkaa näkyä myös rataharjoittelussa, nopeasti oppii koira. Kontaktit ovat erinomaisella mallilla ja myös rengas ollaan saatu siihen vaiheeseen että menee lähettämällä oikein. Vapiti on pitänyt lomaa joka lopetellaan ensi viikolla treeneihin. Juoksuja pyrrille toivon piakkoin alkavaksi. Keväällä nelivuotiaaksi tuleva pyrrinen voisi olla valmis steriloitavaksi, se on ollut harkinnassa jo jonnii aikaa. katsellaan, palaillaan, adios!

Ja Huippista vuotta 2012!!!

Elämää rekikoiran kanssa

2011-12-26T04:04:00.000-08:00

Joulu meni, huh!

Ja kuinka ollakkaan... meillä onnutaan taas!

Kännykkäkameralla sain muutaman kuvan joulupäivän hiihtoretkeltä

Tällä kertaa meni Hipalta antura. Sen verran on hankalasti kynnen alta rikki että olen pitänyt Hippaa nyt vähemmällä liikunnalla ja tassua on hoidettu suihkuttelemalla ja rasvaamalla. Vertaistuki-Pirjo suositteli töppösten hankkimista ja niinpä mie tilasin Väliheikiltä rekikoirien töppöset. En nimittäin aio rajoittaa hyperaktiivisen koirani elämää jonkun talven vuoksi, jos ei muuten kestä niin parannetaan varusteita.

No eipä tuota tunnu paljoa haittaavan. Levättyään ontuu milloin kumpaistakin etustaan, mutta helpottaa nopeasti ja liikkuu taas normaalisti.

Sitten tehdään tavoitteet vuodelle 2012

Vappu

- Toivoisin ja haluan että pyrri pysyy terveenä, ettei tulisi haavereita eikä onnettomuuksia, ei sairauksia eikä mitään muutakaan vitsausta.
- Agilityssä voisimme tehdä vielä muutaman voittonollan jotta päästäisiin valiokahveja keittelemään. Nollia voisi tulla muutenkin, toki se vaatii myös muutaman kerran kisoissa käymisen. Arvokisoja emme laita tavoitteisiin, mennään jos hyvin sattuu käymään, mutta paineita asiassa ei ole.
- Agilityn suhteen jatkamme estevarmuuden parantamista ja fiiliksen säilyttämistä.
- Vepen aloitamme taas keväällä. Pitäisi saada hieman matalampi vire koiralle, ei onnistu mikään jos vaan riehutaan ja rikotaan kaikki. Syksyllä voisi suorittaa hyvinkin Sove kokeen. Laji on helppo ja jos sitä treenaisi vähän vapaa-ajalla niin ainakin alokkaan liikkeet olisivat nopeasti hanskassa.

Hippa

- Toivoisin ja haluaisin että Border Collie saisi ihan hippusen itsesuojeluvaistoa lisää, ettei menisi koko ajan rikki. Toivon tervettä ja toiminnan täytteistä vuotta, vammatonta, kivutonta ja iloista vuotta.
- Paimennuksessa tavoitteena on saavuttaa hieman malttia ja tottelevaisuutta. Perusradalle mennään syksyllä 2012 ja kisoja kipaistaan aina kun päästään. Ja paimennukseen panostetaan kaikki liikenevä aika heti kevään koittaessa.

- Agilityssä edetään maltilla. Jos koira on kisavalmis keväällä niin sitten kisataan ja liidetään mahdollisimman nopeasti kisaamaan kolmoskastiin. Mutta kaikki tehdään sen mukaan miten Hippa kehittyy ja oppii esteet.

- Canicrossia kisataan syksyllä 2012. Jos anturat kestää niin talvella aloitetaan hiihtoharjoittelukin.

Peppi

-Toivoisin ja haluaisin että zeniori saisi elää taas yhden terveen ja onnellisen vuoden. Että se olisi edelleen virtaa täynnä ja väsymätön lenkkikaveri.

- Metsästys aloitellaan toivon mukaan ensi syksynä. Eipä tarvitse springerin enää tehdä kaikkea itse, kuten se tähän mennessä on hommat hoitanut.

Siinäpä tärkeimmät...

Kartturin
tavoitteet ovat jotakuinkin tällaiset:

-nooo, vammoitta voisi selvitä seuraavasta vuodesta.
- Agilityssä ohjaan kunnolla, pidän kriteerit, kouluttaudun, kisaan ja lakkaan märehtimästä etukäteen kaikkea mahdollista.

- Paimennuksessa ohjaan kunnolla, pidän kriteerit, kouluttaudun, kisaan ja treenaan ahkerasti. Omat lampaat totutellaan huolella koiraan ja yritetään pitää ne riittävän mukavina/haastavina paimentaa.

Tulevana vuonna muutamme toivon mukaan jo pappilaan, riippuen siitä saadaanko asema myytyä. Olen kuitenkin päättänyt että vaikka keväällä ei vielä pappilassa oltaisi niin treenilampaat me otetaan sitten tänne asemalle, riittää täälläkin tuota laidunnettavaa maisemaa ja naapureilta saa lisää. Tarjottiin meille taannoin länsisuomenkarjastakin mullivasikkaa ja muutamaa hiehoa :D Lasse niistä kovin innostui, mie en niinkään, kunhan nyt ensin päästäisiin muuttamaan.

Tuleva vuosi tulee olemaan täynnä toimintaa.
Muutto, Navetan laitto, verstaan siirto, leipätyöt, Halliprojekti, yhdistystoiminta siellä täällä ja tuolla, eräopaskoulu, Hippa tulee kisavalmiiksi agilityssä - kisaaminen, lampaat, laitumet, aitaamiset, rehujen hankinnat, erään kesäfestivaalin järkkääminen, paimennus-aksa-vepetreenit, ja edellisistä myös ne kisareissut, Paimennuskurssi ruotsissa, kisaturistireissut, vaellusreissut.... siinäpä ohjelma tuonne heinäkuulle saakka.

Ja sitten kaiken lisäksi syksyn korvilla, se vuoden tärkein ja rakkain tapahtuma jonka onnistumista niin kovasti toivon, Hipan pennut :) Tulossa sis ihana vuosi, toivottavasti täynnä yhtä lailla seikkailuja ja kivoja ihmisiä kuin edeltäjänsäkin. Viime vuosi oli kyllä eri kiva, kiitos!

ylsää

Jo joutuis armas aika ja suvi suloinen... jooko?

2011-12-22T12:44:00.000-08:00

Talvipäivänseisaus

Tästä se kuulkaas alkaa, kevään odotus. Kolmen kuukauden päästä Maaliskuu maata näyttää!

Mutta lusitaan ensin tämä joulu ja talvi loppuun.

Käytiin Hipan ja Vapun kanssa treenireissulla.
Koska mie olen nyt niin innostunut uudesta asiasta niin kerrottakoon siitä ensin.
Hippa paimensi tänään ensimmäisen kerran hiehoja. Taas kerran olin etukäteen skeptinen, alkaa muodostua näemmä tavaksi, ja taas sain niellä ennakko asenteeni. Oletin että Hippa joko a.) tapattaa itsensä ensimmäisissä treeneissä tai b.) ei ymmärrä mistään mitään.

No lopputulema oli jotakuinkin jotakin noiden vaihtoehtojen väliltä.

Ensin Hipe selvästi jännitti, paineli tuhatta ja sataa kaukana eläimistä ja juoksi niin sanotusti "löysät pois". Mutta jo vartissa touhu muuttui maltillisemmaksi, ehkä koira väsyi, ja juoksuvillistä tuli paimentamista.

Yllättävän hyvin lähti Hippa rullaamaan. Toki sen piti välillä tehdä tyhmän rohkeita, hyvin lähellä hitsaavia flänkkejä ja toki se käytti hampaitaan aika surutta. Mutta minä kyllä olen näkemääni ihan tyytyväinen, uskoisin että hiehoilla treenaamalla saisimme Hipan kokoamistaitoja hieman paremmiksi ja ehkä hidasliikkeisemmät nautaeläimet myös rauhoittavat koiran kiihkoa, mene tiedä. Usein Hippa on ollut parhaimmillaan silloin kun sille on antanut eteen uuden pähkinän purtavaksi, esimerkiksi sille jaot olivat erinomaisen mieleinen juttu, samoin kun se oppi ajamaan niin poispäinajo on ollut sen intohimo. Nyt naudat olivat ihan uusi haaste Hipalle joten se oli mukavasti kuulolla.

Olipa mielenkiintoista!

Treenattiin me agilityäkin

Hippa

Opiskelee esteitä.
-Puomi, aivan mahtava, todella nopea, suoraan loppuun asti sata lasissa. Puomi on nyt erittäin hyvällä mallilla, kun osaisi olla pilaamatta.

-A-este, nopea, mutta ei niin raivokas kuin puomi, ehkä hyvä niin.

-Kepit, verkot 20cm korkeudessa maasta. Tekee hyvällä sykkeellä, siististi, tasaisella tempolla. Kulmia alettu harjoitella.

-Rengas, makupalapalkka on taikasana. Matalammalla vireellä Hipe kykenee oppimaan tämän asian. Tosin treenin jälkeen sain keräillä namusia hallin pohjalta kun ei maltti riittänyt nielemiseen asti.

Todella huimaa kehitystä kontakteilla, veikkaan että jahka kepit saadaan valmiiksi niin se alkaa olla valmista koiraa ykkösiin tuo Hipe.

Vappu
Hipan esteharjoittelu on tuottanut sen että myös Vappu pääsee hallille pilkkua viilaamaan. Treenattiin perusasioita kuntoon:

-Avokulmat kepeille. Aivan priimaa. Pitää saatella vielä mutta koko ajan kauempaa pystyy lähettämään. Vapun pujottelukuuri on tuottanut tulosta, olen lopputulokseen vallan tyytyväinen.

-Lähdöt. Tehtiin pelkkiä lähtöjä. Pienesti pitää Vapulle suuttua ennen kuin tottelee, pieni paine tuo pyrriin ryhtiä.

-Keinu. Hyvin se sen kotona osaa. Ollaan tehty Hipen treeniä, eli pelkkää päähän juoksua ja hidasta laskemista.

Jes. Ny on kirjattu treenit. Mun mieli on kyllä jo valmis kevään laidunkauteen, siellä on niin paljon odotettavaa :)

Talven juhlaa...

2011-12-20T10:01:00.000-08:00

Joulukortit. Kun pitää toivottaa joulua sinne tänne ja tuonne, niin joka paikkaan pitää tietysti lähettää omat kortit. Tässä koottuna kaikki :)

Lämpöistä joulua kaikille!

Joulun toivotus ja kesämaan hipat

2011-12-19T08:42:00.000-08:00

Hipe, koira joka onnistuu AINA valokuvissa

Vaihdoin maanantain sunnuntaiksi ja pidin vapaapäivän piirtämisestä. Vaikeeta oli jättää piirustuspöytä ja keskittyä muuhun, mutta Hipen kanssa matkailu on aina terveellistä ja virkistävää.

Vapaapäivän kunniaksi matkailin Kuopioon ACElle treenaamaan. Meillä alkaa puolet treeneistä olla näemmä kalakukkokaupungissa...ja bensaa kuluu...

Mutta kyllä kannattaa ajella kun treeneissä harppaillaan eteenpäin pidemmin loikkauksin kuin kotona kuukausi kaupalla puljaamalla.

Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta kokeilimme Hipalle makupalapalkkaa. Ja näemmä olen taas ollut oman asenteeni vanki. Ai että on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Saatiin Hippa syömään pullaa (kyllä vain, pullaa), tosin tappavalla asenteella, mutta syömään kuitenkin. Tavoitteena alentaa virettä hieman.
Myönnän että olen asian suhteen skeptinen, koska tiedän ettei Hippa kisatilanteessa tule juoksemaan matalassa vireessä. Mutta ehdottomasti haluan että vire saadaan alemmas jotta koira kykenee oppimaan ja ajattelemaan. Se etten ole saanut Hipalle tätä läpi aiemmin johtuu siitä että se on saanut valita lelun tai makupalan, erittäin saalisviettisenä koirana se ilman muuta valitsee lelupalkan.

Toki Hipe turhautui lelupalkan puutteesta. Muutaman kerran nappasi mua jalasta hampailla, muutaman kerran yritti tempoa tyhjiä treeniliivin taskuja. Mutta alistui pian kohtaloonsa ja johan alkoi meidän nirppanokalle kelvata pullan palat ja lopulta krutongitkin. Koutsin kanssa pähkäiltiin että jatkossa toimisi palkkana varmasti ihan vaan perinteinen näkkileipä. Tekeehän ne armeijassakin näkkärin voimalla vaikka mitä, joten toimii Hipelle aivan yhtä taatusti :D Hullu kun elää siitä työstä mitä saa tehdä.
Hipan olemus saatiin hieman rentoutumaan, toki se edelleen meni sähköisenä hallissa ympäriinsä ja kytisteli esteitä, mutta rentoutuminen oli ilmeistä. Päästiin jo ensimmäisissä vireenhallintatreeneissä huimasti eteenpäin :)

Jotenkin helpotti nähdä Hippa tuossa mielentilassa. Toisaalta on huisaa omistaa koira johon on ladattu sellainen määrä paukkuja että kaikissa lajeissa se palkataan niukkaakin niukemmin ja pyritään asiat tekemään mahdollisimman huolellisesti ja koiraa kiihdyttämättä. Hipe on todellakin Siprin tyttö, näissä tilanteissa sen aina tajuaa erittäin hyvin. Mulle tuollainen sähköpaimen sopii mainiosti ja nautin sen kanssa tekemisestä.

Nyt on eväät joitten voimalla jatketaan eteenpäin, ja opetellaan esteet huolella ja uuden palkkaustavan turvin turvallisemmin. Siltiki olen tyytyväinen siihen että ensin Hipelle on annettu ruuti, sitten vasta maltti. Kun koirassa on kipinä sisällä, sitä ei sammuta mikään :)

Miippa 9-vuotta!

2011-12-18T07:21:00.000-08:00

sukupolvet; Vasemmalta Vilkku-mion ja pepin emä. Nuppu-pepin tytär, Peppi ja Mio

Herra-Mio täyttää tänään arvokkaat 9-vuotta. Edelleen mielestäni maailman kaunein rotunsa edustaja viettää synttäreitään perhepiirissä Leenan, Rainen ja Veela-kissan kanssa. Herralle on kuluvan vuoden aikana sattunut ja tapahtunut. Ensin muutto Leenan opiskelujen perässä Imatralle ja muuton jälkeen onnettomuus hissin oven kanssa. Miolta jäi häntä hissin oven väliin ja sitähän sitten paranneltiin pitkään.
Erityisesti Miolle tällaiset on kovia paikkoja, herra kun on hieman herkempi kiharakorva ja kovin nolo moisista sattumuksista.
Iloisena ja onnellisena olen Mion elämää saanut seurata Leenan luona, parempaa kotia ei Miolla voisi olla :)

Katso Hipetin loikkaaaaa....

2011-12-17T08:52:00.000-08:00

Hyppistekniikkapäivä

Aamu aloitettiin tehokkaasti piiskaamalla mies sekä koirat, paitsi Hipe, lenkille. Juostiin ripsakka 8km. Olipa mukavaa. Lassekin jaksoi hyvin vaikkei ole juuri mukaan lenkille viime aikoina ennättänyt. Mie juoksen itse sen 10-15 km joka päivä, ja kohta kilometrejä ahmitaan suksien päällä! Tosin tänä syksynä mulla on ensimmäisen kerran kuluneen kymmenen vuoden aikana, jonka olen juoksua harrastanut, vaivannut ajoittainen motivaation puute. Laiskuudeksikin sitä kutsutaan. Hyi.

Sit myö kipaistiin hallille treenaamaan hyppytekniikkaa. Maija tuli Focun kanssa seuraksi, kiva :) Tehtiin sellaista sik-sak harjoitusta ja sitten kasvavaa sarjaa jossa oli mukana okseri sekä vielä loppuun perussarjaeste neljällä hypyllä, välit 4m.

Hipe teki siksakit alusta hyvin ja sitten viimeisen välin loikkasi yli. Kokeiltiin kaikenlaista jotta korjaisi. Venytettiin viimeinen väli pidemmäksi, siirrettiin palkkaa lähemmäksi jne. Sitkeästi koira vaan venytti viimeisen niiiiin kauniin pitkäksi kaareksi. Kun sitten virutettiin viimeiseen väliin se 10(?)ft niin alkoipa ottamaan siihenkin yhden askeleen. Ja palkan piti olla n. 15 metrin päässä viimeisestä hypystä ettei ala vaanimaan ja sukella siksi pitkästi.

Kasvava sarja + okseri meni Hipettimellä niin kauniisti :) Kui sievästi voikaan pieni koira hypätä! Samoin neljän esteen sarjassa ei mitään ongelmaa. Tykkään Hipen taloudellisesta tekniikasta, hyppää tarvittaessa piiiiitkän hypyn aivan rimaa nuollen ja kun sitten pitää kääntyä niin tekee senkin tarkasti ja niin nopsaan kuin ikinä pystyy. Kyllä siitä isona tulee vielä hyvä :)

Onnellinen fiilis, ihan vaan jo siksi että oli kerrankin treenit joissa ei sattunut mitään! Hyvä me! Hyvä Hipe! Ja kynsikin kesti hiekalla kaahottamisen.

Se ei kestä mitä vain.

2011-12-15T07:14:00.000-08:00

Hipen fysioterapiapäivitys.
Nyt olemme kaksi kuukautta (noin) treenanneet agilityä kaksi kertaa viikossa. Koko kesä meni paimentaessa ja agilityn unohdettiin lähes 100%sti. Nyt olemme aloittaneet harjoittelun jälleen aktiivisemmin. Tuloksena tästä on koira jolla on kremppaa melkein jokaisessa kroppansa lihaksessa.

Hipe on kolmessa treenissä perättäin tehnyt milloin minkäkinlaisen ilmalennon. Näitten jälkeen olen antanut kahden fysioterapeutin tutkia Hipen perusteellisesti. Tänään Hippa reagoi hoitoon melko voimakkaasti, sen vasemman polven jänne on turvoksissa ja lantion seutu kipeä. Rutinaa kuuluu sieltä sun täältä. Tänään Hipe sai Siljalta perinpohjaisen käsittelyn ja lantioon ladattiin sähköä. Liikuntakieltoa Hippa ei saanut (jes!) mutta agilityä jatketaan nyt toistaiseksi hyppytekniikalla ja matalilla rimoilla. Silja sanoi että koira on varpaitaan myöten jumissa (pitää siis varpaatkin kippurassa koko ajan) ja sen koko kroppa kielii sen liikkuvan täysin itseään säästämättä. Mutta lohtuna kuitenkin se että Silja uskoi koiran tulevan kuntoon rauhallisemmalla harjoittelulla ja nyt vaan pitää välttää tapaturmat.

Nyt onkin sitten pohdinnan paikka kuinka jatketaan eteenpäin. Agility on hauska harrastus ja useamman kerran minulle on sanottu että Hipen kanssa mahdollisuudet ovat aivan kirkkaimpaan kärkeen saakka. Mutta mietityttää nyt että kuinka paljon minulla on loppujen lopuksi haluja keskittyä lajiin jossa koirani voi rikkoontua hyvinkin pahasti hyvinkin nuorena?

Olisiko sittenkin fiksumpaa keskittyä paimennukseen? Siinä olisi mahdollista edetä maltillisemmin, eikä koiran tarvitse siinä lajissa paukuttaa viittä metriä sekunnissa esteitten seassa lelun perässä. Kummasta touhusta olisi meille enemmän iloa ja hyötyä? Paimenena Hipe voisi jatkaa aina mummopäiville saakka oletettavasti terveempänä? Agilityssä sairaseläke saattaisi koittaa jo hyvinkin varhain.

Nopea agilitykoira on jokaisen haave ja siitä nauttii täysillä. Mutta mitäs sitten kun vauhdin mausteena onkin ne vaarat, loukkaantumiset, huoli, fyssarikäynnit, sairaslomat jne. Onko tämä kaikki sittenkään kovin fiksua touhua? Agility on urheilulaji, mutta koira ei ole pari lenkkareita tai hieno maila. Siltikin siitä on tulossa agilitymaailmassa urheiluväline, en tykkää suuntauksesta ja aion itse toimia niin etten tee yhdestäkään koirastani välinettä jonka vaan toivon kestävän. Ja Hippa-pieni on kyllä taatusti niin hullu että omasta mielestään se kestää mitä vaan...

Pohdinnat jatkuu ja harjoittelu jatkuu, mutta rauhallisemmin, lyhyempinä toistoina. Seuraamme tilannetta ja kaikki tehdään nyt sen mukaan mitä Hipan kroppa kestää. Huolestuttaa ja suututtaa. Suututtaa se että olen antanut Hipen päästä tuohon kuntoon ja huolestuttaa se mitä tulevaisuus tuo. Voivoi, taskuraketti parka...

Tyrnävän kisavideo ja pentusuunnitelmia

2011-12-12T09:09:00.000-08:00

No eipä siihen mennyt kuin muutama kuukausi että sain tämän tänne :D

Linkki:
Tyrnävän Paimennuskisat

Tuota filmiä katsellessa tuli mukava fiilis siitä kuinka paljon Hippa on tuostakin kehittynyt viimeisten treenikuukausien aikana. Noilla helpoilla lampailla Hipan puutteet eivät niinkään nouse esiin, mutta saman aikakauden muita treenejä ja kisoja muistellessa palaa mieleen ne lukemattomat kerrat kun Hippa teki täysin omiaan ja kaiken liian lujaa.

Tuolla radalla haastavinta oli haku jossa lampailla oli jo kova pyrky varikolle. Me olimme viiimeinen koirakko ja ennen meitä lampaat olivat useaan kertaan livahtaneet varikolle, ne todellakin tiesivät missä on turvapaikka.
Noissa kisoissa en vielä uskaltanut päästää Hippaa ajamaan, siinä tempo oli aina liian kova, aina liian lähellä ja kiihkeästi. Ajo-osuudesta ei siis kummoisia pisteitä saatu. Kuljetuksesta ja häkistä (joka oli lapsellisen helppo) taisi tulla täydet. Hakukaaresta 18, nostoa ja ohjaajalle kuljetusta en nyt muista. Häkistä ulos tuominen meni nollille kun Hipe räjäytti lampaat häkin seinille.

Syksyn aikana päästiin tuosta vielä reilusti eteenpäin. Erityisesti kehittyi ajo, hakukaaret ja tempoakin saatiin rauhallisemmaksi. Hyvään vaiheeseen siis päätettiin treenisyksy.

Sitten seuraavaan aiheeseen:

Hipan pentuprojekti!?

Oikeastaan jo viime kesänä päätin että jos Hipe todetaan tutkimuksissa terveeksi, niin haluan siitä itselleni seuraavan koiran. Siitä alkoi suunnittelu ja pähkäily, urosten bongailu ja sukutaulujen tiirailu.
Asialla ei sinänsä ole kiire, mutta koskapa urosvalinta oli loppuviimein aika selkeä juttu, niin päätin tilata siemenet. Pakastespermalla keinosiemennyksenä siis suoritetaan homma. Siemennykseen asti sperma säilytetään Veterillä Tampereella, jossa myös siemennys aikanaan suoritetaan.

Ja tällaista sieltä sitten tulee:

Dewi Tweed

Tässä enemmän tietoa Dewi Tweedistä

Hippa on vielä kovin nuori koira joten katsellaan astutusta ensi syksyksi, aikaisintaan. Sitä ennen on niin paljon tärkeää puuhaa ja kesken laidunkauden en haluaisi koiraa mammalomalle, silloin me reenataan ja kisataan! Joten toiveissa on että Hippis jättäisi juoksunsa piiiitkälle syksyyn. Tai jos tilanne vaatii, seuraavaan vuoteen.
Pentuprojektille on nyt oma luukkunsa tuolla sivupalkissa, sieltä voi käydä tiiraamassa homman edistymistä, joka lienee kyllä aikamoisen hidasta.

Nyt vaan toivotaan että Hipe pysyy terveenä ja kunnossa. Keskitytään harrastuksiin ja odotetaan että talvi ymmärtäisi olla oikein lyhyt ja lumet sulaisi äkkiä pois. Meinaan, ajatukset on jälleen kerran vihreillä niityillä...

Parane pian raketti...

2011-12-10T09:28:00.000-08:00

...ja sehän paranee. Tottakai pian, sillä kyseessähän on meidän Hype - koira joka tekee kaiken täysillä. Itseasiassa Hipen mielestä se olisi ollut täysin treenikunnossa heti maanantaina eläinlääkärillä käynnin jälkeen, mutta olemme siitä huolimatta pitäneet lomaa. Koira on päässyt kerran päivässä puolentunnin lenkille hihnassa ja hetkisen irrallaan. Tämä hetkinen on ollut niin piinaava kaikille että se on jäänyt hyvinkin lyhyeksi, mutta vapautta on ollut pakko antaa.

tytskät ja asennepannat

Kynnen suhteen Hipellähän on lupa liikkua, mutta lepoa on annettu törmäyksestä kärsineelle etuosalle ja lantiolle.
Antibioottien lisäksi Hippiäinen on saanut biotiinia ja lohiöljyä perusruoan jatkeeksi, jospa niillä vahvistettaisiin kynnen kasvamista.

Kevyesti huolettaa prinsessan maaninen agilitailutyyli. Ilonan kädet kertoivat ehkä enemmän kuin olisin halunnut kuulla. Koira joka etenee maha maata viistäen ja niin lujaa kuin koivistaan pääsee, kipeytyy, siitä ei pääse mihinkään. Hipan liikkuminen on dynaamisen ja hienon näköistä ja säästää aikaa, mutta se ei säästä Hippaa yhtään.

Treenailut aloiteltiin acella, koskapa siellä pohja on puhtaampi ja halusin että joku katsoo vierestä kuinka Hippis liikkuu. Tein puolet treenistä Vapulla, puolet Hipalla jottei kumpikaan taskuraketeista kuormitu liiaksi (voivoipieniä).
No ajattelin että nollana tehdään se ralli, oli meinaan niiiiin Vapun rata.
Mutta pyrri oli suunnitellut homman ihan toisin ja irtosi hakien kaikki esteet hallin reunoja nuollen. Ja Hipe teki SAMOIN! Hei koska mun kiltti, pieni bortotollie on oppinut irtoamaan ja lukemaan rataa noin?

No ihan jees reenit. Vaikka fiilis olikin puoliuninen ja asenne tällä kertaa totaalisen hukassa. Ehkä siksikin että huoli painoi Hippiksen kaahottamisesta ja kynttä tarkisteltiin useaan kertaan jotta kestääkö. Kesti.
Nyt on mulla yksi kappale tyytyväistä border collieta, yksi kappale tyytyväistä pyrriä ja yksi kappale energistä springeriä.
Nyt keskitytään sitten koko viikoksi tiukkaan työntekoon. Hallille en uskalla Hippaa viedä treenaamaan kun alusta on niin likainen, mutta katsotaan josko sinne uskaltaisi jo loppuviikosta viilaamaan esimerkiksi pujotteluja.

Hipsu-hirviön aksatreenivideo!

2011-12-07T12:02:00.000-08:00

Täsä.
Mölleistäkin oli video vaan arvatkaapa oliko lasse poistanut sen muistikortilta jotta sinne mahtuu Vapun kisafilmit?

No lohtuna, reenifilmii:

Hipe treenaa

Kooste kahdesta syksyn treenistä. Juu paremmin mie sitä nykyisin jo ohjaan. Mutta aika kivasti näkyy näillä filmeillä kuinka näppärästi käyttää kroppaa tuo koira, siinä ei liikoja kaarratella :)

Sattuu ja tapahtuu tekeville

2011-12-07T00:09:00.000-08:00

Koska ei tykätä elää varovaisesti, vaan aina vaarallisesti seikkaillen ja vauhdikkaasti, niin sitten myös ajoittain sattuu...

Hippa on sairaslomalla. Lauantainen törmäily treeneissä jätti jälkensä. Ilona kävi meillä eilen tsekkaamassa Hipan tilan ja totesi etuosan olevan aika "siipeensä saaneen" oloinen. Nestettä oli kertynyt törmäyskohtaan, mutta ihme kyllä koira ei aristellut tutkittaessa.
Lantion seudulta löytyi myös jumia sen verran että Hippa määrättiin nyt sitten lepoon loppu viikoksi.
Ja jos tuossa nyt ei ollut tarpeeksi, niin acella Hipsu räjäytti vielä kynnen rikki etusestaan. Päästiin maanantaina lääkärille jossa todettiin että kynttä ei tarvitse repiä pois vaan hoidoksi riittänee antibiootti kuuri, suojaaminen bakteereilta ja kynnen liottaminen sekä puhdistaminen.
Nyt muutaman päivän päästä kynsi näyttää jo alkaneen parantua ja ydin on lähestulkoon piilossa.

Itsenäisyyspäivänä kisattiin agilityä.

Vappu-pyrri pääsi sitten pitkästä aikaa kisaamaan. Mulla riitti keskittyminen juurikin sen yhden radan verran, sitten ei enää pystynyt ei millään. Kotikisojen iloja, aamusta kun jo on kisapaikalla hääräämässä ja järjestelemässä, niin illalla onkin jo viimeisten omien starttejen aikaan aivan kuutamolla. Tuloksena siis 1x5vp ja 2xHYL.
Ihan hyviä ratoja. Nyt kun olen tehnyt kontakteja sekä pysäreinä että juoksuina niin tulokset alkaa näkyä. Käskyllä pitää pysähtyä, juoksun saa tehdä jos ei mitään käskyä tule ja suorittaa lähimmän esteen kontaktin jälkeen. Näyttäisi toimivan tuolla koiralla, kun molemmat kontaktit on sinne pohjalle huolella
rakennettu.

Tässä vuapukka. A-rata
Keinu oli aivan kauhee, ja niin oli muillakin radoilla. Tähän pitää nyt alkaa taas puuttua kun asenne on palautunut. Keinulle pitäisi aina pysähtyä, ongelmana on ollut ettei tule päähän saakka, no nyt tulee päähän vaan eipä siellä pysytä ei.

C- Rata
...ja maailman kaikkeuden hiiiiitaaaain ja huonoin niisto kepeille. Tai siis mikä niisto? Huomaa että joku kävi jo pikkuisen hitaalla, ja sitten tuo toinen taas ei :D

Ennen ensimmäistä starttia Vappu teki sitten jotain sellaista mitä ei koskaan ole tehnyt, en olisi voinut kuvitellakaan että sillä olisi moiseen kanttia. Vappu karkasi käsistäni radalle ja hyökkäsi suorittavan koiran kimppuun. Joka onneksemme oli Saimi-aussie, eli se Vapun vanha kaveri. Onneksi siksi että Saimi on sen verran vietikäs tapaus ettei se edes huomannut episodia tai varsinkaan ottanut siitä itseensä. Mutta silti... Onpa nolo ja ikävä juttu. Tästä eteenpäin en kyllä Vappua vie radan reunalla katselemaan jos siellä menee kukaan yhtä lailla kuuma pakkaus kuin se itse on. Voi voi... anteeksi.

Noh. Ajattelin että tuon jälkeen, ja varsinkaan radalle karkaamisen jälkeisen ripityksen jälkeen Vappu ei olisi niin pahana radalla. Vaan väärä oli luulo. kauheat agret se keräsi itseensä katsellessaan kahden (!!!) pyrrin (Elsa ja Aulis) suorituksia ennen meidän omaa vuoroa.
Ajattelin sitten siinä että saakeli jos tällä tyylillä ollaan menossa niin mennään p*rkele sitten. Sillä agrella vedettiin meidän pitkästä aikaa paras rata. Tällaisen peruslällyn Zen-buddhalaisen on vaan vaikeaa kaivaa itsestä se tappoasenne kun en sellaista koe muuten elämässä tarvitsevani, agilityssä sitä vaan tarvitsee kun on saanut tuollaiset tykkimykset koiriksi.

Vappu teki sen ensimmmäisen radan ihan kivaan aikaan. Muutamassa paikassa varmistelut ja kaarrokset maksoivat sen voittajalle hävityn puolitoista sekkaa, mutta ihan tyytyväinen saa olla, miun pirulainen-pyrri <3

elämä pelkkää liitoo....

2011-12-04T07:24:00.000-08:00

Treenii. epiksii. Hyvää seuraa ja maailman parhaat piskit.

Lauantaina startattiin pienellä punaisella Marsun poikasella Kesämaahan. Matkaseuraksi saatiin Elina ja Lux. Mie otin mukaan vaan Hipettimen joten ihan puhtaasti oli bortertolliereissu koko reissu.

Tehtiin isojen koirien treeniä. Siis Stars-treeniä. Ja se on kuulkaas sillä tavalla että mehän kyetään jo tuommoiseen isojen koirien harjoitteluun! tosin kaikkia esteitä ei osaa vielä Hippis mutta ohjauksellisesti kyetään jo ihan haastaviinkin kuvioihin.

Valkkasin starsien radalta meille mehukkaimmat paikat ja sitten niitä alettiin vääntämään. Hipehän on mitä mieluisin ohjattava kun asennoituu pyörityksiinkin tappoasenteella, ei vain suoralla juoksemiseen. Nyt saatiin onnistumaan maailman kaunein pakkovalssi ja ihan kelpo päällejuoksu. Taitava knääpiö!

Mutta kun eteen tuli rengas niin pienen kolmivärisen maailma meni ympäri. Renkaaseen törmättiin lujaa ja koko massalla (13kg), rintakehä edellä. Auts. No ei tässä vielä mitään mutta seuraavaksi kaatui muuri. Jopa Hipe alkoi tässä kohden hieman miettimään että "mahtaako tässä joku asia mennä väärin...?". Ja kokosi ajatuksensa, itsensä ja suoritti esteet puhtaasti. Joskus oppi pitää vissiin juntata sinne päähän jotta se sinne jää. Ensimmäistä kertaa Hipe vaikutti hieman pöllähtäneeltä aksatreeneissä, ehkä sitä myös aavistuksen verran sattui.
Mutta harjoitus tekee mestarin ja koutsin kanssa mietittiin että ehkä tuolle kiihkoilijalle tekee moinen kolarointi välillä ihan hyvää...
Siltikin oli sydän syrjällään koko illan että josko sitä koiraa oikeasti sattui. Vaan illan palauttavalla lenkillä viiletti taas kuin olisi koko päivän nukkunut, voi jessus tuota energian määrää!!!

Sunnuntaina

Oltiin epiksissä! Hipe ja Vappu pääsivät molemmat rallihommiin.
Hippa kipitti mölliradan. Oli mun mielestä eilisestä hieman jäykkä mutta kyllähän tuo kirkkaasti nopeimman radan teki ja puhtaana vielä :) eli nolla voitto heti alkuun. Niin sitä pittää taskuraketti!!!

Vappu
teki ykkösluokkalaisten radan ja kulki ihan... kivasti. Paremmin se on viime aikoina kulkenut ja nyt tuntui että piti koiraa oikein odotella joissain paikoissa. Mutta ihan jees. Nollana tehtiin mutta kilpailun ulkopuolella ei voitu sijoittua.
Njoh. Hauskat oli möllit ja mie jaksoin kohtalaisesti vaikka on karmee flunssa päällä. Nyt pitää sitten malttaa huominen levätä että tiistaina jaksaa taas kisailla pyrrin kanssa :)

Mie olin reipas ja tilasin Hipsulle ja Vapulle uudet pannat ja treenihihnat Jaffalta. Piti saada pinkkiä pinkillä ja kaikki imellykset päälle. Ja meitsi ihan oikeasti ei tykkää vaaleanpunaisesta, siitä huolimatta siitä on tullut jotenkin mun koirien väri. Nekin on niin "epäpinkkejä" kui ikinä joten tämä ristiriitaisuus tekee juuri tästä syystä vaaleanpunaisesta niin toimivan. Tosin sitten kun halutaan oikein erityispahaa asennetta niin puetaan koirille Katjan tekemät pääkallopannat.

Tällaisen sai vaapukka

Tällaisen sai Hipetin

Alunperin tuon tipupannan piti mennä tipuselle-Vapulle mutta se oli mitoiltaan parempi Hipelle, joten näillä mennään. Kylläpä on söpöö ja ihquu :D

Ja hihnoja pitää mainostaa kun ne on niin kätevät. Tehty siis Fleecestä kruunusolmutekniikalla kuten narulelut, vähänkö on hienot ja kestää paremmin kuin Ferran letitetyt hihnat (joista pyrrini teki selvää minuutissa, siinä meni kuulkaas 18egee kankkulan kaivoon nopeesti).

We shall overcome the darkness

2011-12-01T10:07:00.000-08:00

Marraskuun synkkyys jäi taakse. Joulukuu on alussa ja kun Tammikuulle päästään alkaa kevään odotus. Onneksi on niin paljon hauskaa puuhaa ettei pimeyttä juuri ennätä huomaamaan.

Hippa aloitti vetohiihdon harjoittelun. Tiistaina oli maassa lunta sen verran paljon että K-lahdella kävi latukone. Me tietysti oltiin ensimmäisinä siellä suksien luistoa testaamassa. Hiihtelin ensin Hipen kanssa lämmittelynä 3km, eli koira siis juoksi vapaana. Sitten jäätiin urkkakenttää kiertävälle ladulle harjoittelemaan vetoja.
Ensin Hippa arveli kyseessä olevan jonkin hauskan leikin, mutta kun sen pelleilyt eivät saaneet huomiota, lähti hyvin vetämään. Matka oli noin pari sataa metriä. Yllätyksekseni meillä meni tuo ensimmäinen kierros loistavasti. Hippa vetää kyllä kovaa mutta toistaiseksi pysyin sen kyydissä oikein hyvin.
Tästä se lähtee. Maltillisesti edetään jotta ne lepopäivätkin tulee pidettyä.

Agilityä treenailtiin Keskiviikkona.

Teemana treenissä välistävedot. Oikeastaan välistävedot ovat olleet koko syksyn keskustelun ja tehotreenaamisen aihe meidän ryhmässä, nyt niitä sitten viilailtiin radalla. Kaikkein vaikeimmaksi osoittautui ihan viimeinen välistävetopaikka kun pujottelusta tultiin lujaa. Onnistuin Vapulla kämmäämään tähän, muuten rata meni puhtaasti ja erittäin hyvällä asenteella.
Välistävedot ovat Vapun kanssa aika raskaita, se kun hakee esteitä niin voimakkaasti että vedot joutuu tekemään rintamasuunnalla ja voimakkaallaa ohjaamisella. Uusi asennemuutos ohjaamisessa on nyt tuonut ilon takaisin treenaamiseen, nyt kun tiedän mitä teen, on hommaa helppo toteuttaa.
Jos pujottelussa on jotain nihkeyttä ollut, niin nyt se on kyllä tiessään. Pystyin tuossa jättämään pyrrin pujotteluhommiin kun itse menin ottamaan jo hypyn taakse vastaan. Kyllä Vappukin pujottelee lujaa kun haluaa, ja kun pujottelee lujaa niin menee osittain yhden tassun tekniikalla kuten Hipe.

Hippa teki ensimmäistä välistävetoharjoitusta. Sekä vetoja ennen pituutta jolloin saatiin harjoitella tiukkaa lähityöskentelyä ja sitten irtoamista pituudelle ja putkeen. Nyt en sitten palkannut enää jos rima tuli alas. Ja kylläpä se on jännä homma että seuraavalla yrittämällä koira menee vielä kovempaa mutta ei pudota rimaa! On se ovela! Kauniisti Hippa nyt hyppää, liikkuu ja kuuntelee, se on erittäin hyvässä vaiheessa. Tätä ei kyllä hosumalla munata. Nyt on rimat olleet pääsääntöisesti kuudessakympissä vain ja ainoastaan siitä syystä etten laiskuuttani jaksa muutella niitä varsinkaan ryhmätreeneissä.

Hipehän tekee piakkoin saman tasoista treeniä vapun kanssa. Mitä enemmän teen niitten kanssa samoja juttuja sen enemmän myös tutustun niiden ohjauksen eroavaisuuksiin.

Millainen on sitten Vappu ohjattavana?

-Kiihkeä, puree jos olet tiellä.
-Livakka kuin saippuapala luiskahtamaan aina omille teilleen
-Lukee rataa erittäin hyvin (kokemus tuo varmuutta)
-Lukee ohjausta ajoittain mutta ei jatkuvasti
-Tarvitsee voimakkaan suullisen ohjeistuksen
-Irtoaa tarvittaessa ja muutenkin
-Liikkuu paremmin pois päin ohjaajasta kuin ohjaajan luo (paska tyyppi toi kartturi)
-Kääntyäkseen hyvin vaatii huolellista auttamista.
-Herkkä ja tuulella käypä, fiilis vaikuttaa vauhtiin.
-Stressaa joistakin kisapaikoista
-Hitaana vaikeampi ohjata kuin täydessä iskussa
-Lukitsee esteitä hyvin pitkien ja epäloogisten matkojen takaa
-Harkitseva, ei tee tyhmyyksiä, on alustojen suhteen vaativa.
-Vaatii kurinalaista ohjausta, tosissaan mutta lempeästi.

Millainen on sitten Hippa ohjattavana

-Kiihkeä, juoksee läpi vaikka seinästä jos tarve vaatii.
-Erittäin reaktioherkkä ohjattava.
-Lukee kohtalaisen hyvin rataa.
-Irtoaa tarvittaessa.
-Seuraa ohjausta KOKO ajan, sillä on silmät selässäkin.
-Ei tunne omia rajojaan vaan kaatuilee ja räjäyttelee esteitä.
-Liikkuu kaikilla alustoilla samalla tavalla, eli lujaa.
-Ei stressaa kisapaikoista tai ohjaajan mielialasta (ei sitä kiinnosta)
-Kääntyy luontaisesti erittäin hyvin.
-Vaatii huolellista ja määrätietoista ohjaamista.
-Lähettäminen/vastaanotto avainsanoja.

Pohdinnat jatkuu vielä, mutta tässä hieman eroavaisuuksia tytteleistä. Molemmissa on paljon (erittäin paljon) ominaisuuksia joista tykkään ja sitten joitakin heikkouksia joiden kanssa opetellaan elämään.
Hienoja koiria kumpainenkin :)

Bortertollie kisavalmiiksi osa 2

2011-11-28T07:50:00.000-08:00

Voi kivituhkahallin ihanuutta! Alla suttuista todistusaineistoa siitä mitä on meitin treenilookki näin talvisin.
Koirilla on silmät ja korvat täynnä tuota kuraa.

Rapanaama numero yksi

Kävi treenaamassa Hipan helppoa rallirataa. Keskityin nyt Vapunkin kanssa huolellisuuteen helpoissakin paikoissa ja pyrin olemaan olettamatta. Tuntui tosi hyvältä viedä vappua, se oli aivan liekeissä. Puomilta oli vähällä pudota kiireessään mutta pelasti tasapainon uskomattomalla räpiköintiesityksellä. Keskiviikkona tehdään rataa oman ryhmän treeneissä. Nyt olen ajatellut tehdä itselleni vielä ryhmän teemojen lisäksi omat teemat/treeni. Eli jokaiselle treenikerralle mietin mitä haluan painottaa juuri nyt koirani kanssa. Onpas mukavaa kun tuntuu että on langat käsissä :)

Rapanaama numero kaksi (näyttää kyllä ihan liian siistiltä)

Juu. Tehtiin helppoa takaaleikkaustreeniä. Tavoite oli saada takaaleikkaukset oikea-aikaisiksi ja Hipelle luottoa noihin tilanteisiin

Hyvin pelasi Hippa, ja hyvin pelasin mie! Hyvä myö :)
Pujotteluhommia ja kontakteja treenattiin sitten erikseen. Kontaktejen uskon olevan kuukauden päästä siinä kuosissa että niitä aletaan tehdä radalla. Hippa on varman oloinen kontakteilla, se ei himmaile missään vaan tuntuu tietävän tehtävän. Kontaktejen ajatusta ollaan treenailtu kotosallakin nostelemalla takajalkoja boksin päälle, uskon tämän edesauttaneen hahmottamista.

Keppejen kanssa en ole aivan niin optimistinen. Kokeilin nimittäin huvikseni miten onnistuisi vaihtaa ohjurit verkkojen tilalle. No ei puhettakaan. Pujotteli kaksi ensimmäistä väliä ja varasti palkalle. Toki uskon että jos Hipalle kerran kirkastuisi siitä ettei hosuminen ja varastaminen ole sallittua, niin se lopettaisi sikailun, mutta toisaalta sitten en halua pienintäkään epävarmuutta pujotteluhommiin jotka on nyt niin hyvällä mallilla. Eli kuja suoraksi ja pikkuhiljaa verkkoja pois, siinä etenemisjärjestys.
Tein ensimmäistä kertaa niin että otin Hipan putken kautta pujottelemaan. Koira tuli miljoonaa putkesta ja syöksyi suoraan toisen välin verkkoon, kimposi siitä pois ja yritti tunkea itseään verkon alta. Vihelsin pelin poikki ja aloitettiin rauhallisemmin uudestaan. Ajattelin että moinen törmäys taatusti vaikuttaa asenteeseen, kyllä se vaikuttikin, Hipe pujotteli niin lujaa viimeisen toiston että arvelen sen suuttuuneen kepeille ja tehneen puhtaasti v*tutuksen voimalla.

A:ta treenatessa sitten palkkasin Hipeä niin antaumuksella että onnistuin saamaan sormeni sen takahampaiden väliin. Jessus että koira puri lujaa! Minä en siinä tilanteessa pystynyt edes huutamaan, mutta onneksi Hipe ymmärsi jossain välissä hellittää purun lelusta, ja siitä sormesta myös. Kiirehdin autolle puhdistamaan haavaa ja verta lensi pitkin hallin pihaa (tuli mieleen kesän häkitystreenit potoskavaarassa kun muuan Ninka jätti sormensa häkkielementin väliin).
Hippa kieppui siinä ympärillä lelu suussa piittaamatta pätkääkään kirouksista joita ryöppysi hallitsemattomasti kartturin suusta. Paikkaus suoritettiin pikaisesti ja koirien onneksi treenit jatkui. Saamarin itsekkäitä piskejä kumpainenkin ;)

Kaikki tarvittavat palikat

2011-11-26T12:25:00.000-08:00

Hype-hipettimen kanssa kesämaassa aksattiin.

Piirsin taas paintilla näin nätin piirroksen. Rata pätkittiin ja pätkät voi erottaa upeista graafisista yksityiskohdista. Kaikkein tyytyväisin olen viimeisen pätkän numerointiin kun jokaisella pikkupikku numerolla on oma pikku pikku mökki! Wau! Huomaa kyllä kuka on tämän alan ammattilainen. edit. numero 13 on jäänyt näemmä kokonaan pois :)

No sitten siihen treeniin.
Tein ensin alun vastaanottamalla ihmisnuolella kakkosen takaa. Hipe luki kuitenkin putken vaikka en edes liikkunut yhtään joten päätin kokeilla vekkiä ykkösen ja kakkosen väliin ja pientä hirttoa ennen putkea. Koutsi ei uskonut ollenkaan ja kommentoi että "tuosta vauhdista saisit sitä vielä kääntymään väärältä putkelta". Hahaa! Pieni vekki kakkoselle ja yksi sihahdus ennen putkea, ohjus oli salamana handussa ja lähti siitä käskyn saatuaan yhtä liukkaasti kuin oli siihen tullutkin. Sairaan hyvin Hipe kuuntelee, reaktioherkkyydestä on hyötyä sekä aksassa että paimennuksessa.

Toinen haastepaikka olikin sitten kutoselta kympille kun ensin piti tehdä sylkkäri. Joku nyt siellä kysyy notta miksi sylkkäri tuommoiseen paikkaan. No siksi että radalla oli kuudentena esteenä oikeasti kepit joiden kautta mentiin ton mun piirroksen kuutoselle. Eli oletus oli että sekä ohjaaja että koira tulisivat kutosen takaa. Ja oletus oli etten ehtisi seiskan ja kasin väliin valssille. Kasille siis sylkkäri... ja Hipe kääääntyy. se on aikamoinen pieni sirkuskoira ja pistää kroppansa vaikka umpisolmuun jotta kääntyy.

Hämmästystä aiheuttaa tuon koiran putkilta kääntymiset. Olettaisi että elukka joka etenee tuolla tyylillä vaatisi joskus putkille jarruja. Vaan Hypen reaktioherkkyys tulee hyödyksi näissäkin paikoissa. Pieni suullinen merkki koiran ollessa putkessa riittää, se kääntyy pussin suuaukko mutkalla aina. Paljon hyviä palikoita on tuossa koirassa.

Voi voi. Mielettömän hyvä fiilis. Ja minä toteutin Pertsan treeneistä ammennettua asennetta ja pistin kaiken peliin. Koira toimi kuin unelma. Jes! samat ajatukset viedään keskiviikon treeneihin, ensi viikon epiksiin ja vuoden viimeisiin kisoihin.

Asian vierestä ja asiasta

2011-11-24T11:35:00.000-08:00

Tuli talvi

Ja on palauduttu turvallisuusjohtamisen kurssilta. Kurssi käytiin Karhunpolun maisemissa :)Täytyy kertoa että palaaminen erähommiin oli enemmän kuin mieluisaa. Mie siis opiskelen eräoppaaksi Niittylahden opistossa.
Kurssi oli kyllä oikea joka tytön seikkailuelämys ja olisin viihtynyt pidempäänkin. Yöt vietettiin erätoverin suojissa. Mukavasti nukutti pikku pakkasessa ja Marmotin Women`s Teton pussi toimi hyvin, tosin hiukan liian kuuma pussukka on vielä näille keleille.
Päivittäin tuli tallailtua parisenkymmentä kilometriä ja harjoitteet takasivat sen ettei hetkeäkään ollut tylsää ja koko ajan oli jännitys päällä siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kurssi sisältää siis monenlaisia pelastus- ja johtamisharjoituksia sekä peruserätaitojen viilaamista. Ihan sika kivaa, tahtoo lisää!!!

Vaan työt kutsuu, kuten yhä useammin tällaisen aikuisen ihmisen elämässä on tapana.

No mutta ihan heti ei ryhdytty töihin...

Torstaina kipaistiin Potoskavaaraan keritsemishommiin.
Saatiin Lassen ja Minnan kanssa iso osa lampaista kerittyä ja alun kankeuden jälkeen homma alkoi rullaamaan oikein kivasti.

Hipetti osallistui hommiin omasta mielestään varsin pätevänä ja hääräsi jatkuvasti sekä häiriten että välillä jopa auttaen hommissa. Seitsemisen tuntia pikku koira paukutti menemään ja vasta viimeisen tunnin aikana alkoi kiehua yli. Hyvää mielenhallintatreeniä Hipelle, varsinkin kun häiriönä pörräsivät pikkusysteri-Saimi ja Madde-pentu. Ja koiran pennuthan ovat hipalle p-a-h-i-n-t-a maailmassa, se inhoaa niitä sydämensä pohjasta.

Musta on mukavaa osallistua näitten lampaiden hoitoon. Kesän kun on niitä koirineen käynyt viikottain katsomassa on niitä alkanut pitää enemmän ja vähemmän ominaan. Piakkoin koittaa talvitauko ja lampailla alkaa karitsoinnit. Oli kiva päästä noita elukoita hoitamaan ennen tätä ajanjaksoa ja (nyyyyh) usean kuukauden paimennustaukoa. Pitänee kuitenkin hipsiä Potoskavaaraan lampaita katsomaan jahka karitsoivat ;)

Opettavainen päivä! Ja tuskin maltan odottaa ensi kesän treenejä,leirejä, kisoja ja niitä omia lampaita. Jos vielä sää sallii niin pikkuisen treenaillaan, nyt kun Hipen kanssa alkaa olla mielekästä treenata. Mennyt kesä on ollut upea ja parhaat kesämuistot ovatkin lammashommista. Treenireissut Katjan ja Kelpejen kanssa olivat ihania, Päivät kisareissuilla ja Putkisalossa opettavaisia. Monta asiaa on opittu ja nyt alkaa ymmärtämys olla sillä tasolla että ensi kesänä kun hommaan taas pureudutaan voi oikeasti alkaa opiskelemaan aihetta, sillä nyt siitä on jokin aavistus. Kaiholla muistelen alkukesän aamuja kun ennen hellepäivää treenailtiin. Kesä <3

eräällä on joka kuvassa sama ilme...

Reissutytöt

2011-11-18T23:27:00.000-08:00

Pakkasin Hipen ja Vapun keskiviikkona Marsuun ja lähdettiin viettämään yhteinen treeniloma etelään. Kuvia ei ole kun allekirjoittanut unohti valokuvauskoneen kotiin. Sori. Mutta jotain vanhoja laitetaan mausteeksi jorinoitten sekaan.

Keskiviikkona
treenailtiin oman ryhmän kanssa aksaa. Toisin sanoen opetin koirilleni esteitä. Hipe teki kujia ja jätti jälleen kerran naamanahkansa pujottelukepepeille. Pujottelua kun ei voi tehdä hitaammin.
Yöksi hurautettiin mamman luo Rääkkylään.

Torstaina mentiin paimentamaan Potoskavaaraan. Oli hieno keli ja kerrankin homma alkoi jo alusta saakka sujua siististi. Ehkä parasta on nyt se, että Hipelle voi antaa suuntakäskyn vaikka se olisi kaukana ajamassa, ja vaikka se olisi jo lähempänä lampaita. Se ei enää ryntää kaasu pohjassa vaan tekee rauhallisesti ja ennen kaikkea keskittyy siihen mitä tekee. Ja kaiken kukkuraksi nyt vaikuttaa siltä että myös meikäläisen olemassaololla on jokin tarkoitus, en ole koiralle enää pelkkää ilmaa.

Jaettiin taas porukkaa niin että viimein treenattavaksi jäi se viiden porukka. Niillä olikin kiva tehdä kun veto isoon laumaan oli kova ja Hipe joutui tosissaan tekemään töitä että sai ne pidettyä. Sitten loppuun muutamia hakuja isolla porukalla että joutui vähän kokoamaan.
Hyvät treenit. Kyllä alan pikku hiljaa uskoa että Hipellä ja minulla voi vielä nuo paimennushommat onnistua. Ainakin jäi ihan älytön nälkä päästä heti treenaamaan uudestaan.
Tapasin taas sitten Hipettimen siskolikan Saimin (SammyJo) joka oli mukavasti kasvanut viime näkemästä. Topakka neiti on Saimista kasvamassa.

Sitten ajeltiin Mion, Leenan ja Rainen luo Imatralle.

Mio ei ole vanhentunut yhtään vaikka herralla on ikää jo yhdeksän vuotta. Rauhoittunut se on ehkä, tai sitten se on Leenalla vaan niin kovan kurin alla, mutta samanlainen maaninen pallohullu se on kuin ennenkin.

Perjantaina
treffattiin sitten Saimi ja Laura

Saimi on tuossa keskellä, eikä suinkaan ole pyrri vaan aussie :) Muut kaksi ovat Elsa vasemmalla ja Vappu oikealla. Vanha kuva Vapun synttäreiltä kun se aikoinaan täytti yhden vuoden.
Saimi ja Vappu ovat siis vanhoja lapsuuden kavereita.
Olipa ihan hirmuisen kivaa nähdä tyttöjä ja treenailla päivä yhdessä. Kiitos seurasta!

Treenattiin agilityä Lappeen hallissa. Koutsina toimi Pertti jolle meni tuon Hipettimen velipoika-Nilkki. Nilkki vaikutti hyvin tasapainoiselta ja mukavalta kakaralta. Koko kolmen tunnin treenin ajan pikku koira napotti hallissa, hihnassa, takki päällä ja katseli rauhassa kun me treenattiin. Aika hyvin! Väitämpä ettei sisarensa vuosi sitten olisi kyennyt moiseen ollenkaan.

Vappu
kävi hallissa hakemassa pohjaan tuntumaa pujottelutreenillä. Haaveilen kyseisestä paikasta meille kisapaikkaa, ja siksi alusta piti pyrrillä testata. Selkeästi oli alkuun varovainen, mutta kokosi hyvin kroppansa ja itsensä onnistuen liikkumaan lähes normaalisti.

Treenejä oli useampi ja Hipetinhän veti hyvin. Neljäs treenipäivä putkeen ei tuntunut tassussa painavan vaan koira kulki lujaa ja alussa jopa keskittyikin tekemiseen. Meikäläisen oma keskittyminen olikin sitten aivan jossain muualla, taisi jäädä sinne lammaspellolle.
Tykkäsin kovasti Pertsan ohjaustyylistä, se tuntuu minulle sopivalta eikä sisällä liikaa turhaa kikkailua. Hyvän treenin tunnistaa siitä että voi kokea valaistumisen, ja nyt koin sellaisen. Kaiken kukkuraksi uskon tietäväni kuinka aion muutoksen ohjauksessani toteuttaa.

Hypessä on työmaata joka saralla. Se on kaikkea muuta kuin keskiverto rekku jonka kanssa edetään mukavasti ja iloisesti. Se vaatii työtä, työtä ja työtä. Hipen vietit vievät sitä lujaa ja sen handlaaminen on kyllä haastavaa, mutta juuri siitä syystä siitä niin kovin tykkäänkin :)

Hyvät oli treenit joka saralla ja tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.

bortertollie kisavalmiiksi osa 1

2011-11-15T23:13:00.000-08:00

No niin!

Täten olen päättänyt että taloudessamme asuva bordercollie on starttivalmis Helmikuussa.

Kriittiset keskeneräisyydet:

-keinu - todellakin aivan palasissa, nyt uusien ideoitten kera aletaan pistää pakettiin

-Rengas - turha mainitakaan, tämä on murheen kryyni.
-Pujottelu - Hyvällä mallilla, pikku hiljaa kuja myös alusta saakka kiinni ja sitten verkkoja pois.
-Puomi ja A -näitä aletaan pikku hiljaa tekemään yhdessä muutaman hypyn ja putken kanssa, katsotaan kestääkö kasassa.
-60cm hypyt -on tehnyt vasta 55cm korkeita, nyt pitää kirjaimellisesti rimaa nostaa.

Joten noita käytiin sitten harjoittelemassa:

Treenailtiin Hipen ja Vapun kanssa ihan keskenään. On niin mukavaa ajella hallille ihan yksin ja treenailla rauhassa, keskittyminenkin on ihan eri toista ilman rakasta treeniryhmää (aikuisten oikeesti rakasta!).
Rauhassa treenaillessa ja verrytellessä sitä tajuaa kuinka hyvää seuraa nuo koiratyypit onkaan.

Naksuttelin ensin Hipelle rengasta. Pikkuhiljaa ajatus alkaa löytyä, vaan kyllä se on kuulkaas tiukassa.
Tehtiin puomia kokonaisena, ja olen onnistunut pitämään kriteerin ja koira tekee nyt ihan oikein. Kestoakin ollaan saatu, tosin sen odottamisajan Hipe käyttää hakkaamalla kosketusalustaa molemmilla etukäpälillä (voimalla ja raivolla sitä nuokin hommat hoituu...)

Suurin edistyminen puomilla on ehdottomasti se, että Hipe on ymmärtänyt ettei alas mennä tuhatta ja sataa niin että takajalat luisuu puomilta pois. Nyt tullaan kyllä edelleen kovaa, mutta kun Hipen focus on vahvasti kosketusalustassa, se keskittyy ja jarruttaa juuri oikeassa paikassa.

Vuapukka
kiisi pyrrirallia kisojen palauttavana harjoitteena. Vapun treenin varsinainen teema oli "porsastelua kepeillä". Eli palkka keppejen päähän ja sitten erinäisten esteiden kautta röyhkeitä karkaamisia pujotteluun. Ikinä ei ole miun pyrri noin vauhdilla pujotellut :D Ihan sairaan lujaa ja hyvällä asenteella mentiin (räkää voi löytyä hallin seinistä treenin jäljiltä). Tällaisella linjalla pitää osittain treeneissä jatkaa. Treeneissä pitää löytyä sitä vapaata rallaamistakin jotta vapulla säilyy raivo-asenne.
Loppuun tein molemmille koirille jaakotustreenin ja Hipelle laitettiin Maxi-muuri radalle.

Huomenissa huristellaan sitten Potoskavaaran kautta Imatralle moikkaamaan Miippaa, Leenaa ja Rainea. Perjantaina taas kipaistaan Lappeessa kurkkaamassa millainen ukkeli on Hipen Nilkki-veljestä kasvamassa ja samalla treffataan ja treenaillaan Saimin ja Lauran kanssa.
Pieni lomareissu ennen ensi viikon maastossa oloa, ohjelmassa siis turvallisuusjohtamisen kurssi jossakin korven kätköissä :)

Varkauden aksakisat

2011-11-13T00:03:00.000-08:00

Nonni, nyt on tullut Vaapukan kisa-asenne takaisin... kaikilla mausteilla.

Lauantaina kipaistiin Varkaudessa avaamassa uusi uljas kisakausi. Kyytiläiseksi saatiin Upi-russeli joka yhdessä Vaapukan kanssa vaahtosi kisareissun ajan ja loi yhteistä agre-asennetta.
Vapun asenne oli molemmilla radoilla niiiiiin hyvä. Se kulki lujaa, pörisi mennessään eikä antanut kartturille yhtään löysäilyn mahdollisuuksia.

Toisella radalla se sitten niittasi käteen kiinni tiukassa paikassa jossa piti viedä koiraa hyvin lähellä. Kun kyseessä on maailmankaikkeuden kiltein pieni pyrri, joka on pehmeä ja herkkis, en pidä moisia viirauksia erityisen vaarallisina. Vappu saa pistää kaiken peliin, sen ei tarvitse nöyristellä ja se saa olla aivan niin röyhkeä kuin se haluaa. (Hipeä koskeekin sitten hieman eri säännöt)

Hylkyjähän nuo molemmat radat oli, mutta varsinkin ensimmäisestä jäi hyvä fiilis ja sen kämmääminen harmitti hitusen. Toinen rata oli kuin Vapulle suunniteltu, älyttömän vauhdikas ja kiva, mutta nytpä ei sitten pyrri irronnut siinä missä piti, ja sitten kun ei olisi pitänyt, niin irtosi liikaakin :D

Nyt sit pitäis katella seuraavia startteja. Kisaamaan tekee nyt mieli kun pikku koira on tuossa mielentilassa.

Mutta sitten onkin mietittävänä seuraavanlainen asia:

Kisapaikkojen alustat tuottaa päänvaivaa. Vappu ei tykkää keinonurmesta, Vappu ei yksinkertaisesti osaa liikkua keinoalustalla. Muutamat huonot kokemukset siitä että alusta on ollut liukas, riittää tekemään siitä epämukavan tälle pyrrille. Vappu ei ole Hipan tyylinen "reikä päässä vaikka läpi seinästä", vaikka välillä esteitä menee niin että koira tulee rimat kaulassa ja muuri palasina radalta, niin siitä huolimatta se varoo itseään enemmän. Nyt vaan on valitettavasti niin että keinonurmea on vähän joka paikassa, harvassa on enää mukavat hiekkapohjaiset hallit tai maneesit. Minusta suunta ei ole hyvä. Keinoalustasta omat kokemukset ovat ihan hyviä, toistaiseksi. Mutta paljon olen kuullut myös huonoa, koirat menee jumiin ja ontuilee.

Minä nään asian niin että keinonurmi on meidän ihmisten mielestä kiva juttu. Vaatteet ja koirat leluineen pysyy puhtaana, kaikki on siistimpää ja tyylikkäämpää. Kokemukseni mukaan hyvä keinonurmi on pitävä, se ei luista ja sen alusta on rakennettu niin että se joustaa. Eli nurmen seassa on kumirouhetta ja alustana ei ole pelkkä betoni. Hipen kanssa olemme todenneet acen alustan hyväksi, se pitää ja koira liikkuu sillä erinomaisesti. Näin ei ole kuitenkaan kaikissa paikoissa ja Vapun huonot kokemukset keinoalustasta näkyvät myös acella treenatessa vaikka siellä alusta onkin parempi.

Kivituhka likaa joka paikan mutta se on kuitenkin luonnon alusta. Hiekka ei ole liian pitävä, se liukuu jonkin verran tassun alta mutta missään nimessä se ei ole upottava, siis kivituhka, eri juttu ovat sitten kaiken maailman rantahiekat.
Kivituhkan suurin ongelma on sen pöliseminen. Omilla koirillani on säännöllisesti syksyisin, kun siirrytään sisähalliin, ainakin yksi silmätulehdus/koira. Hiekalla palkkaamista pitää siis hieman suunnitella, kuollut palkka maassa on Hipalle tällöin huonoin kun se kyntää turpa edellä leluun kiinni, ja saa silmät täyteen hiekkaa.
Hiekka siis on epäsiisti ja sen kanssa pitää oppia toimimaan. Mutta nurmi taas epäilyttää sen keinotekoisuuden vuoksi. Kun omistan kaksi koiraa joista toinen säästää itseään kiperissä tilanteissa, toinen menee reikä päässä alustalla kuin alustalla, niin olen huolissani. Enemmän huolissani olen Hipasta joka luultavasti tekee reikä päässä vaikka joka paikka sen kropassa olisikin paskana, joudun siis ohjaajana olemaan koirani itsehillintä ja seuraamaan silmäkovana mikä alusta sille sopii ja mille sen voin viedä treenaamaan ja kisaamaan.

Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa että treenaan koirineni molemmilla alustoilla. Joan Uudessa hallissa tulee olemaan kivituhka ja valmentautumassa käydään kaksi kertaa kuussa keinonurmella. Tällöin voin hyvin seurata koirieni liikkumista eri alustoilla, ja erityisesti Hipe oppii hallitsemaan kroppansa molemmmilla.

No tulipa taas tekstiä! Mutta asia mietityttää, sille en voi mitään. Nyt kuitenkin mie alan kattelemaan kisakalenteria, ja pikku hiljaa katseet kääntyy kevättalven kalenteriin ja ykkösluokan startteihin ;)

Ei tullut vieläkään rukkasia...

2011-11-10T11:12:00.000-08:00

... Hipestä nimittäin.
Käytiin taas pikaiseen treenimässä Nilsiällä emäntä Heikuran navettatöiden välissä. Late lähti mukaan ja räpsi urakalla kuvia meitin treeneistä.
Tässä Pirjon kameralla otettuja kuvia Hipestä paimentamassa. Enemmän kuvia löytyy Pirjon blogilta

nää ois iltapäiväkävelyllä näitten lampaitten kanssa

se hakis...

...ja tois ne tälle

se ois tosissaan

"Kiitos kivasta päivästä kamut! T: Hypetin"

Korkeella ja kovaa

2011-11-09T14:01:00.000-08:00

Kiirettä pitää.
Töitä on paljon, koulussa ennättää silloin tällöin piipahtaa. Suomenniemeä tulee juostua ristiin rastiin ja siinä ohessa vielä harrastetaankin.
Vaikka ollaan jo reippaasti marraskuun puolella, on maa vielä ensi luntakin vailla ja ilma leppeän vilpoisa.

Päivät menee piirtäessä. Jossakin välissä ennätän viemään koirat metsään pitkälle juoksulenkille jolla myös Hipen ja Vapun loppumaton energia saadaan hetkellisesti purettua.

kännykkäkameralla suhrattu kuva mun tytöistä. On ne niin pieniä. Otin neideistä mitat äskettäin: Musta-paholainen (jonka liikanimen treenikaveri Soili taannoin antoi) eli Vappu paino 11,8kg korkeus 48cm. Hipe 13kg ja 50cm (noi korvat painaa varmaan ainakin 500g). Kepeitä on neidot :)

Kaikkein parasta purkua arjen työstä onkin sitten treenailu. Paimennustreeneihin voi aina lähteä varmana siitä että arjen murheet taatusti unohtuu. Usein sieltä saa uusia, onneksi kuitenkin hieman pienempiä, murheita märehdittäväksi. Mutta viime viikkoina myös jotakin hyvää.
Aksatreenit taas on sen verran kakkossijalla ajattelussa että usein radalla huomaan miettiväni ennemmin jotakin työjuttua ja pitää oikein terästäytyä että ajatus pysyy treenaamisessa.

Paimennusta
reenailtiin maanantaina.
Eipä valittamista. Asenne on pysyvästi parantumassa, alasajo pari viikkoa takaperin kannatti tehdä, nyt korjataan sen hedelmiä. Olen nyt ymmärtänyt vieläkin selkeämmin kuinka tarpeellinen tuo hetkellinen "henkinen nitistys" oli. Mutta en olisi ikinä uskonut että Hipe pitää ajaa niin alas, onneksi sen saa sinne, muutoin olisimmekin läpipääsemättömän suon äärellä.

Hipe kyllä muisti tapahtuneen kyseisessä paikassa paremmin kuin hyvin. Se oli paljon epävarmempi alussa kuin oli Nilsiällä. Kyseli lupaa ja oli hieman avuttoman oloinen. Aikanaan epävarmuus kuitenkin karisi ja pitihän sille muutaman kerran muistuttaa kuka tätä pulkkaa oikeasti vetää.

Otettiin kolmenkymmenen elukan laumasta puolet Hipen kanssa pyörimään niin että niillä oli vetoa toiseen porukkaan. Myöhemmin jaettiin Hipen kanssa se jäljelle jäänyt porukka puoliksi niin että tehtiin viidellä lampaalla. Sitten jatkettiin niin että jaettiin vielä sitä viiden porukkaa ottamalla kaksi pois. Hyvin Hipetin piti elukat ja vei halutut pois. Näillä viidellä oli jo aika kova halu päästä isomman porukan luo joten koira joutui nyt ihan tosissaan niitä pitämään. Ja juuri sitä harjoitusta tuo koira tarvitsee, oikeata pakosuunnan sulkemista.
Lopputreenistä Hipe alkoi toimia jo aivan todella hienosti. Kun käytiin ison lauman lähellä, jäkitti koira välissä. Keskittyminen meinasi väliin herpaantua toisen lauman kytistelyyn, mutta koiralle olikin opettavaista että jos näin teki, lähti toinen porukka luikertelemaan karkuun.

Hyvältä tuntuu kun voi välillä antaa koiralleen jotakin positiivista palautetta sen toiminnasta. Viimeisen kuukauden ajan fiilikset ovat olleet sellaiset että parhaimmillaan Hipe olisi rukkasaineksina, mutta nyt tuntuu että siitä voisi olla muuhunkin ;)

Aksaa
Treenattiin keskiviikkona omalla vuorolla.
Jessus että menivät kovaa!!! Molemmat!
Vappu kulki rasvattuna ja irtosi ohjauksesta alta aika yksikön. Treenikavereiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia kun tuuletin pyrrin karatessa hanskasta ja lähtiessä suorittamaan onnellisena pujottelua. Voi sitä riemun päivää! Kyllä mie tykkään pyrristäni juurikin tuosta syystä, se kun jostakin asiasta nauttii niin se menee ja tekee vaikka läpi harmaan kiven. Tuo asenteen kun saan siirrettyä kisakentälle, niin se on kyllä aikamoinen tykki!

Hipe teki vuorollaan. Pujotteluhommiin päästiin ensin. Kuja keskeltä kiinni ja BC sinne sekaan. Yhtään hidastamatta veti kepit loppuun. Mielettömän tyylikäs, matala etenemistyyli, melova tekniikka eikä pienintäkään epäröintiä missään vaiheessa.

Tehtiin myös vekkailutreeniä jossa palkka piti ottaa maasta pois, alkoi pudota kokonaan ohjauksesta ja paukuttaa vaan omiaan.
Tehtiin myös A:ta kokonaisena sekä Maxi-muuria. Oikein hyvin tekee. Kontaktille jää todella napakasti. Radan ulkopuolinen elämä olikin sitten aivan helvetillistä. Ulvoo autossa, kiljuu kentän laidalla, puree hihnaa, hihoja ja leluja. Ja joo, sellainen se on, Hype. Joutessani opetin Hipen pujottelemaan mun jalkojen ympäri, tarvitsi tempun oppiakseen noin kaksi toistoa. Nyt vetää mahtavaa rundia jalkojen ympäri, se on hyvää alkuverkkaa koiralle, varsinkin kun tekee niin täysillä.

Oikein hyviä treenejä on ollut! Kiits; Musta-Paholainen ja Hyde... eiku Jekyll.... eiku HYPE!

Sitkee sissi

2011-11-06T02:11:00.000-08:00

Hipe ja Vaapukka pääsivät yhdessä kesämaahan :)

Vapputeki ensin 42 esteen kammottavaa tekniikka pyöritystä.
Eihän se nollana läpi mennyt mutta saatiinpa suurin osa niistosokkareista, saksalaisista, niistopersjätöistä, niistoista jne. onnistumaan. Tuolla kartalla saattaa useampikin este olla väärässä paikassa, mutta ajatus on suurin piirtein tuollainen:

Kuten sanottu,suurin osa ohjauksista oli takaakiertopersjättöjä tai saksalaisia tai niistoja. 27 tehtiin sellainen hauska pyöritys jota koutsi kutsui ranskalaiseksi pyöritykseksi. Sepäs onkin seuraava harjoittelemisen arvoinen asia, tuntui nimittäin oikein mielenkiintoiselta. 23-24 twisti joka tökkii kyllä mulla pahasti, se on kuitenkin ohjaustekniikka joka olisi hyvä saada rullaamaan erityisesti Hipen ohjausta ajatellen.

Hyvä treeni kun tuli monta niin hankalaa kieputusta että lopussa alkoi tuntua jo ihan mukavalta.
Mutta voi pyrriä... se ei kulkenut. Ei tuntunut yhtään hyvältä. Nuo pyörittelyt syö siitä mehut. Tai kyllähän se raivoisalla asenteella liikkuu ja suorittaa hypyt ja putket mutta pujottelussa putoaa vietiltä. Oli aika vaikeita keppikulmia ja kestoa olisi pitänyt olla. Vappu ei kestä mitään erityistä kepeillä tällä hetkellä.
Mie olenkin nyt sitten miettinyt että josko aloittaisin keppejen uudelleen opettamisen pyrrille. Jotta vietti kestäisi paremmin niitäkin suorittaessa.
Metodi on minulle uusi, koutsin kehoituksesta sitä testaan, katsotaan sitten toimiiko vai aloitetaanko kujilla palauttelu.

Ja Hipe pääsi sitten treenaamaan omalla vuorollaan.
Kyllä se oli taas niin Hype :)
Tehtiin erottelua jossa sen piti samassa kuviossa irrota tai tulla käteen. Kummankin vaihtoehdon tekee pyydettäessä niiiin lujaa. Jos annan luvan lähteä niin todellakin lähtee kuin nappi niistä kuuluisista housuista. Ja kun pidän ohjaavan käden likellä kroppaa ja annan pienen vihjeen siirtyä lähiohjaukseen, on koira salamana kädessä. Hipen kanssa agility on helppoa kun se on niin kuulolla ja sitten sillä on kuitenkin niin kova draivi ja vimma edetä sekä kanttia tehdä yksinään.

No loppuun hinkattiin rengasta. Koiran nimihän on Tyre, lieneekö kohtalon ivaa, mutta tuo kyseinen este on kyllä Hipen murheen kryyni.
Tehtiin varmaan 30 toistoa. Palkka koutsilla esteen takana, minä lähetän. No alta mentiin ensi alkuun sen 10 kertaa. Ja me pidettiin linja että koira saa yrittää ja kun oikein menee, tulee naksu ja siitä palkka. Hipe yritti ensin varastaa lelun kun se ei, hänen mielestään oikeasta, suorituksesta tullut palkaksi.
Saatiin ehkä yhteensä 5 onnistunutta suoritusta aikaan. Uskomatonta on tuon koiran kestävyys näissä vaikeissa paikoissa. Se ei luovuta vaan jatkaa yrittämistä samalla draivilla vietin tippaakaan putoamatta. Joo, tuosta ominaisuudesta pidän kovasti.

Hyvät oli treenit molemmille koirille. Päivä kesämaassa jätti iloisen mielen ja motivaatio tuntuu nyt pysyvästi palanneen. Mahtavaa :)

"Luotu ajamaan...."

2011-11-03T12:42:00.000-07:00

... laulaa Jukka Poika ja Raappana :)
Se biisi vois kertoo Hipen tämän päiväisistä treeneistä

kuvat on sitten meitin vanhan kunnon panasonicilla räpsittyjä joten laatu on... tätä luokkaa :D

Käytiin Pirjon, wallun ja Kallen kanssa Nilsiällä Eija Huuskon tilalla paimentamassa. Päivä oli erinomainen niin säitten, lampaiden kuin treeninkin osalta. Eikä seurassakaan ole valittamista ;)

Ensiksi pitää kehua lampaita.Lauma koostui kolmesta suomenlammas- ja kahdesta Texel-risteytysuuhesta (tekseli ei dekseli eikä wexeli ;D), ne olivat meidän tarpeisiin juuri oikeanlaisia. Liikkuvia, alkuun jopa aivan varpusparvimaisia lehahtelijoita. Eivät yhtään tykänneet lähellä hitsaavista koirista ja olivat talon koiraa muutaman kerran puskeneet kunnolla tämän tullessa liian iholle. Eivätkä viihtyneet ihmisen jaloissa, vaan aina jos koira painoi liikaa, lampaat menivät liukkaasti ohi.

Treenattiin ensin pienessä aitauksessa jossa lampaat olivat hyvin säikkyjä. Hipe tyypilliseen tapaansa pyrki liikkumaan liian kovaa ja yritti palata vanhaan sikailuasenteeseen. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut montaa kertaa asiaa muistuttaa kun etäisyys alkoi löytyä ja asenne parantua. Ehkä oma ajoituskin oli parempi ;)

Meni maahan

Isolla pellolla olikin sitten tosipaikka edessä kun lampailla oli pakoa sinne, tänne ja tuonne eikä aitoja missään. Eli täytyi pitää lampaat rauhallisina ja pellolla. Hippa oli niin hyvä. Se oli maltillinen, teki erinomaisia flänkkejä ja hakuja joissa oli ilmaa ja tasapainossa meni laakista maahan. Väitän ettei tuo koira ole koskaan pelannut noin kauniisti. Ajot entiseen malliin suoria ja tempon sai pidettyä hyvänä kun piti kokonaisuuden hallussa. Kun kaaret oli auki, myös ajossa säilyi etäisyys. Eläimet olivat koko ajan rauhallisia, alussa hankittu luottamus tuotti siis tulosta. Saatiin tehtyä hyvää vaistokuljetusta ja Hipe piti tiukasti pakosuunnat omalla vaistollaan. Kertakaikkisen hyvä kokemus kokonaisuudessaan. Olen aivan mielettömän tyytyväinen Hipeen.

"Pikku" -Kalle oli oikein topakkana ukkona. Tässä muutama sutturuinen kuva Kallesta paimentamassa.

Kalle ajaa

Kalle flänkkää

Veikkaampa että muutamalla treenillä tästä koirasta saisi jo paljon irti, niin huimasti meni eteenpäin muutamassa tunnissa.

Keskiviikkona treenattiin agia. Oli taas niin hauskaa.

Tehtiin Pirkko K.n treeniä sovellettuna.
Vappu toimi kuin ajatus, se on niin siisti koira! Vauhtia on nyt aivan älyttömästi.
Karvaasti olen saanut Vapun kohdalla kokea sen että vaikka koiralla olisi millainen jättimoottori tahansa, vaikka se tuntuisi aina siltä että on täynnä loppumatonta asennetta. S-i-l-t-i sitä koiraa p-i-t-ä-ä muistaa säästää!
Nyt olen läksyni oppinut ja pidän tämän mielessä jatkossa niin Vapun kuin Hipenkin kanssa.

Vapiti teki rataa melko puhtaasti ja melko pienillä kaarroksilla. Vapun erikoistaitoja on irrota tehokkaasti sivuttaissuunnassa ja minä voin olla liikkeellä jo seuraavaan pisteeseen. Kauko-ohjaus toimii siis mitä parhaiten.

Hipe ei toiminutkaan sitten ollenkaan :D
Tuhatta ja biljoonaa pitää päästä eikä touhussa ollut kauheasti järkeä. Päätöntä juoksentelua. Sivuttain ei oltaisi irrottu putkelta pois päin. Putket tuntuvat olevan Hipelle magneetteja joiden läheisyydessä työskentely on aika takkuista. Hipe kun lipsahtaa sinne putkeen ajatuksestakin ja sen focus on usein enemmän putkessa kuin ohjauksessa. Loppuun saatiin ihan ok suorituksiakin aikaiseksi kun minä ymmärsin pätkiä harjoituksen riittävän pieniksi paloiksi.
Loppuun vielä A:lle käpälöitten asettelua. Hyvä on Hipellä ajatus, nyt kun vielä saisi sen siirrettyä koko esteen suorittamiseen. Hipe on siis piakkoin 16kk vanha eikä ole kertaakaan juossut tuota estettä kokonaisena. Syystä että, en ole uskaltanut sitä sinne päästää :D
Valjaissa on menty muutaman kerran, mutta se on jotain ihan toista kuin että sen laskisi sinne IRTI! Mutta aikaa on opetella. Tavoitteita on, mutta ne eivät ole kiveen hakattuja, katsellaan miten hommat etenee.

Njoh. Hyviä treenejä on nyt plakkarissa liuta. Kartturi on onnellinen ja odottaa malttamattomana uusia seikkailuja näiden upeiden koirien kanssa.

Maailmankirjat ihan sekaisin

2011-10-31T10:59:00.000-07:00

Tää on treenannut KOLMENA päivänä agilityä! Tää on ilmoittanut pyrrin kisoihin Varkauteen! Tää on järkännyt musta-valkosalamalle valmennuksen viikonlopuksi.

No nyt homma alkaa pelata ja agihommat maistua kuten ennen vanhaan.
On tahkottu likkojen kanssa kontakteja, keppejä ja hyppytekniikkaa.
Tänään tein hallilla tehotreeniä siten että vuorollaan halliin pääsi yksi sähikäinen ja siellä oltiin viisi minuuttia kerrallaan. Näin sain molemmille tehokkaat, lyhyet treenit ja koirilla oli mieletön draivi päällä.

Hipe teki ensimmäistä kertaa rataa niin että oli kaikki hypyt 55 sentissä. Yhtään rimaa ei tullut alas. Jotenkin musta tuntuu että koira tekee huolimattomammin, tai kovempaa acella kun siellä ne rimat lentelee ja esteet menee päreiksi.
Kontakteilla Hipe alkaa olla aika magee :)
Lujaa tullaan ja nyt kun kriteeri on oikea, osaa hidastaa alastulolle ja on tarkka kintuistaan. Takajalat lipeää satunnaisesti kun vauhtia...ON, mutta suurimman osan toistoista tekee kaikki käpälät oikeissa paikoissa.

Kuja oli tänään keskeltä kiinni. Ei mitään ongelmaa. Uskomatonta on se, että vauhti ei hidastu yhtään, asento menee vaan aivan matalaksi ja Hipe kauhoo todella hyvällä tekniikalla olipa kuja auki tai kiinni.

Nyt alan uskoa siihen että mulla on kuulkaas pikku rekku kisakunnossa helmikuussa! Ohhoh!

Vapiti teki irtoamis- ja takaaohjaustreeniä sekä sitten vekkailuja putkiin. Hiton lujaa kulki pyrri. Nyt ei tuntunut suurta eroa Hipen ohjaamiseen, muutamassa paikkaa huomasin että pyrriä pitää odottaa toisin kuin Hipetintä, Ja hassuinta oli se että ne paikat olivat PUTKILLA. Eli suorittaa putket hitaasti. Enpä ole moista huomannut. Eli putkilta pitää palkata jatkossa enemmän. Kuinka hyödyllistä onkaan treenata kahta koiraa yhdessä, siinä havaitsee hyvin puutteet ja kehittämiskohteet.
Keskiviikkona treenaillaan taas agia, tai ainakin Vapiti treenaa. Hipen kanssa vältetään ylikuormittamista ja tehdään sen mukaan mitä fiilis sanoo. Kieltämättä on mielettömän kivaa ajatella että parin viikon päästä pääsee pyrrin kanssa starttaamaan kisoissa. Onhan tuo jo aikakin!

Mun aarre

2011-10-30T01:17:00.000-07:00

Treenattiin Kesämaassa.
Jälleen kerran juuri sopivan haastava rata. Paljon siinä oli esteitä, ja tehtiin pätkittynä. Videollekin otettiin mutta kun en saa sitä samperin editointiohjelmaa tälle koneelle asennettua, niin jääpi sitten varmaan taas latailematta.

Tässä kuitenkin piirros radasta. Nyt mie oikein väritin putket ja kaikki :)

Alkuun oli tarkoitus kellottaa viiden esteen suoralla eteneminen. Kello meni kuitenkin rikki meitä ennen tekevän koiran suorituksen aikana joten se siitä. Olisi ollut ihan mielenkiintoista tietää ton koiran etenemisvauhti :)
Rimat olivat viidessäkymmenessä sentissä. Varovasti olen pyrkinyt ottamaan ACElla noiden rimojen kanssa kun on tuo keinoalusta, se on kuitenkin Hipelle vieraampi kun on tottunut pinkomaan hiekalla. Nyt voi kuitenkin omalla treenihallilla alkaa rimoja pitämään 55-60cm korkeudessa.

Rimojen nostamisessa ei ole ollut suurempia ongelmia. Räiskiihän se niitä väliin ihan urakalla mutta usein se johtuu ohjausvirheestä, olen vielä aika huono ohjaamaan koiraa joka lukee ohjausta noin tarkasti.

Viiden esteen suoran päähän tein valssin kakkosen ja kolmosen väliin, toisen valssin perään josta kepeille. keppejen jälkeen ihan junttipaakulla takaakiertoon ja putkeen. Putkelta kokeilin ensin pakkovalssia kympille mutta paremmaksi todettiin takaakierto, valssi ja siitä putkeen. saksalaistakin kokeiltiin, mutta Hipe irtosi siinä aina ohjauksesta ja ampui 18 putkeen, minkä osasin hyvin ennustaa jo etukäteen.

Toisella rundilla otin vaan lopun johon sain ympättyä niiston kahdellekympille. Voi että on hauskuutta kun on koira joka kääntyy myös kohti, sitähän voi ohjata miten vaan!!! Ja voin kertoa että kääntyy :)

Hirveen hyvät treenit.
Hipe on hyvä, se on niin hyvä. Ja millaista kehitystä voi saada aikaan vain ja ainoastaan ajattelemalla vähän enemmän, uhraamalla treenien välistä aikaa pienelle pohdinnalle.
Mie olen ajatellut kehittää talven aikana Hipelle oman ohjausmenetelmän. Olen nyt ollut kahdenlaisessa opissa perättäisinä viikonloppuina ja löytänyt molempien koutsejen ohjausajatuksista itselleni sopivia juttuja. Nyt sitten vaan kehittelemään ja miettimään kuinka alan tehdä suunnitelmaani todeksi.
olemme oikealla tiellä :)

a long and rocky road

2011-10-27T09:08:00.000-07:00

Tekisi mieleni kirjoittaa että lähetän Hipen ensimmäisellä koneella ihan minne vaan. Vaikkapa hiirenloukuksi maatilalle jonnekin venäjän perähikiälle. Mutta enhän mie tietenkään niin tee. Saa kyllä jatkaa elämää meillä ja opetella olemaan kunnolla.

Kuten varmaan arvaatte, niin ollaan oltu paimentamassa.
Ensi alkuun treenit tuntui menevän ihan hyvin. Kuonokoppa päässä, kyllä vain, tehtiin perussettiä. Ajoja ja flänkkejä, muutamia hakuja.
Etäisyys vaan oli liian pieni ja jos koppaa ei olisi ollut päässä niin purruthan se olisi.

No sitten pistettiin stoppi hitsaamiselle. Ajettiin koira huits hiiteen lampaiden persiestä ja tuloshan oli se että välimatkaa alkoi löytyä ja koira saatiin ajattelemaan. Mutta mitä pidempään tällä tyylillä jatkettiiin, sen kauemmas Hippa ajautui. Se veti korvat luimuun ja esitti ymmärtämätöntä, kieltäytyi yhteistyöstä ja lopulta sitä ei saanut enää liikahtamaankaan. Voin sanoa että siinä olisi monen kukkahatun silmät kyllä kostuneet kun pieni bordercollie yrittää ryömiä tilanteesta päästäkseen syliin ja piiloon ja vaikka sun minne, ja kaikki yritykset torppasi kaksi akkaa huutamalla ja keppejä viskomalla.

Mutta loppuipa pureminen.

Mulla paloi sitten käämi touhuun ja keskeytin homman. En olisi enää yhtään hetkeä voinut jatkaa ilman että olisin räjähtänyt totaalisesti.
Sitten kun lähdettiin viemään lampaita pois olisikin Hipe hipsinyt taas niiden kintereille. Sen verran on vietti kova että vaikka paskaa tulee kuinka niskaan, niin järkytyksestä palaudutaan nopeasti ja kohta ollaan taas yrittämässä salaa lampaille. Mutta auta armias jos jotain pitää tehdä ohjeiden mukaan, se ei sovi ollenkaan.
Huhhuh. Harvoin olen ollut näin vihainen treenien päälle. Perhanan kirppusirkus.

Vapiti...

...Teki eilen aksaa. Se oli kivaa, ei tarvinnut stressaantua. Pyrri toimi ihan mukavasti ja kuunteli hyvin ohjausta. Soili oli tuonut meille radan jossa löytyi muutama oikein hyvä treenattava paikka. Kuten vaikka nuo välistävedot jotka tosin olivat kaikki samassa linjassa eivätkä noin kuten mie olen ne piirtänyt.

Vappu oli kyllä oikein hyvässä iskussa taas ja teki hommia naama kurassa.
Sen verran oli liekeissä että tarjosi leluja jopa treenikavereille mitä ei kyllä yleensä tee, se kun leikkii mieluummin ihan itsekseen.

Kyllä tuo mun pyrri on luotu agilityyn. Sitä ei kauhean paljon muut hommat kiinnosta ja on treeneissä aivan liekeissä. Erinomaisen hyvin se kulkee ja tekee mulle, ei enää vain itselleen. Palkkausta pitäisi nyt vaan muistaa pitää tiheämpänä, kun koira on tuolla tasolla, on vaikeaa muistaa palkata sitä muulloinkin kuin radan lopussa. Vaikka Vapulle paras palkka on työ itsessään, sanokoot muut mitä lystää sillä tunnen koirani, niin olisi hyvä joskus tehdä tehopalkkaustreenejä joissa pallo lentää lähes joka toisen esteen välein.

Tjoo. Paskat fiilikset on tämän päivän touhuista. Mutta jotenkin tähän tunteeseen alkaa tottua. Hulluinta tässä on se että kaikesta huolimatta nään hommassa järkeä ja edelleen pidän Hipeä mainiona pakettina. Hullu on siis se joka ei nää tosiasioita vaan uskoo asioiden järjestymiseen ja siihen että aika korjaa ongelmat.

Hype vei ja kartturi vikisi

2011-10-25T10:20:00.000-07:00

Someron kolmipäiväinen reissu takana.
Hyvä oli reissu vaikka me ei Hipen kanssa tuloksilla juhlittu. Tällä hetkellä nuo tulokset tuntuu yhdentekeviltä. Ei ole mitään odotettavaa kun koira on täysin out of control.

Kisaradalla ihan ok hakukaari, ihan ok nosto, vaikkakin nopea. Kuljetus ohjaajalle ei niin paha banaani kuin monesti aikaisemmin. Muutoin ei sitten isompaa kerrottavaa. Käskyt menivät kuuroille korville ja koira oli aivan liian vauhdikas. Homma kaatui häkille jossa en saanut lampaita enää ollenkaan rauhoittumaan, vaan Hipe ajoi ne ainakin viidesti häkin ohi. Tuomari armollisesti katkaisi leikin.

Perusradalla Hipe kävi niin kuumana että puri jo nostossa. Ei pysynyt kuljetuksessa nahkoissaan, karkuutti eläimet ja sitä rataa. Kun sitten nappasin Koiran haltuun ja painelin nyyhkimään elämän raakuutta tuomareille, yritti koiran pirulainen kaikin keinoin riistäytyä irti, kaluta käsiä ja päästä lampaille. Ihan mahdoton tyyppi.
Tuomareiden kannustavien kommenttejen jälkeen kävelin pellolta pois kohtuullisen rauhallisena.

Kyllähän tuolla kisoja seuratessa on noussut mieleen ajatus että ei tuo minun koira tosiaan taida olla helpoimmasta päästä. Kun koirassa on paljon tavaraa, sitä pitää työstää, kun sitä pitää työstää niin joku asia menee reippaasti eteen päin ja siinä sivussa joku asia taantuu lähes olemattomaksi. Hipen vaikeus tuntuu olevan siinä että se antaa niin kaikkensa sille mitä tehdään että balanssin pitäminen on vaikeaa. Homma menee niin helposti överiksi.

NO nyt sitten jatketaan treenailuja kunnes lumet tulee.
Odotellaan kevättä ja omia lampaita. Muutaman lampurin kanssa on suunniteltu kauppoja ja nyt näyttää että saan mieleisiäni elukoita. "Työ tekijäänsä opettaa" olkoon siis ajatuksen ydin ensi keväänä. Hipe laitetaan töihin ja vaikka elukka määrä tuleekin olemaan alkuun pieni, niin uskon että päivittäinen puljaaminen lampaiden kanssa auttaa tuon kiihkoilijan kanssa.

Eipäs sen kummempaa reissusta. Mukavasti sujui matka hyvässä seurassa ja kisoja seuratessa tuli ajateltua PALJON, havainnoitua PALJON, ja tuijotettua LAMPAITA.

Huomenna olisi tarkoitus viedä pyrri alias Mopo agilityharjoituksiin. Niistä ralleista kirjoitetaan raportti Vapun faneille joilta on tullut huolestunutta palautetta siitä että tämä on mennyt ihan BC-touhuiksi kokonaan. Mutta tosiaan Vapun treeneistä tuonnempana.

Hype

2011-10-20T08:38:00.000-07:00

Perjantaina olisi tarkoitus hurauttaa aina Somerolle saakka kisaamaan syksyn viimeiset kisat (hei olisinko toukokuussa voinut uneksiakaan kisaavani kolmet ykkösen kisat ja perusradat syksyllä!! no EN!).
Jotta ollaan me jotain opittu kesän aikana, ja sitten sen lisäksi mie olen niin hiton kilpailuviettinen hullu että lähden surkeilla ohjaustaidoillani, pentukoiralla (joka on vielä pikkuisen herkkä lämpenemään) ja kokemattomana kisaamaan lajissa joka lienee yksi vaikeimmista.
Mutta se ei pelaa joka pelkää, ja minusta kaikki kokemukset opettaa ja rikastuttaa eikä ihmisen pitäisi olla liian varovainen kokeilemaan rajojaan ja testaamaan taitojaan.

Viimeistelytreenit ajeltiin Hipen Isukin seurassa. Wallu kisaa samaisissa karkeloissa ja suorittaa samana viikonloppuna perusradan. Ja vaikka Hipen ei olisi pakko tuota perusrataa ajaa nyt kun isi ajaa sen kuitenkin ja näin ollen superkuutoset(eikun kympit) päätyy samoin tein paimenkoirayhdistyksen rekkariin, niin mie haluan päästä Hipen kanssa tekemään. Harjoitusta harjoitusta.

Hipettimen Isi-koiran treenailuja ollaan saatu seurata sivusta ja on ollut huikeaa nähdä kuinka muutamassa viikossa hyvän handlerin käsissä koirasta kehittyy vaikka mitä! Miekin halluun joskus osata! Sääliksi käy tuo oma pikku rekku joka menee aivan piloille/hukkaan tällaisella tumpelolla. Mutta ainakin yrittämisestä tää ei jää kiinni :) Ja perinteiseen tyyliin kaikki pitää tehdä karvaasti kokemalla ja kantapään kautta. Ja sehän tekeekin tästä hommasta niin helkkarin hauskaa!!!

Njo. Hyvät oli reenit, lopetinkin ennenkuin alkoi mennä tyystin persielleen koko homma. Hipetin kesti nahoissaan kuten joten, tekihän sen mieli lampaita hieman pistää ripsakammin liikkumaan, mutta ajossa sain pidettyä sen suhteellisen maltillisena. Kaaret ja flänkit nyt on mitä on, välillä tekee oikein nätisti, ja minun rauhallisuudellani on suora yhteys Hipen hektisyyteen, jos oma pää kestää on koirallakin paremmat edellytykset pysyä nahoissaan.

Huomisiin kisoihin lähdetään siis buddhalaisen rauhallisina, mumistaan koko ilta Hipelle jotakin hyvää mantraa ja kisaradalla koittaa valaistuminen (tai kirkastuminen, riippuen siitä onnistuuko vai kömmähtääkö homma).

"Kun koet tappioita, älä menetä oppia, joka niihin sisältyy"

-Dalai Lama-

(mutta tuohan ei tarkoita että oltais lähdössä häviämään ;))

Vierivä kivi...

2011-10-16T09:43:00.000-07:00

Lassen yritys kuvata Hipeä vetämässä. Kieltämättä tuhoontuomittu ajatus kun: Koira liikkuu, juoksija liikkuu, kuvaaja liikkuu, vauhtia n. 15km/h, valoa onnettomasti ja kamerana kännykkä

No anyway, treenit oli erinomaisen hyvät! Hipellä on aivan raivo asenne vetoon. Tehtiin 12km juoksulenkki koko laumalla, hipe veti noin yhden kilometrin yhteensä. Valjaat on erinomaiset, siitä ei pääse mihinkään, Hipe vetää niillä todella vaivattomasti.

Tehtiin lenkin loppupuolella vielä yksi sellainen veto jossa laitettiin molemmat kaikki peliin, juostiin sellainen pari sataa metriä aivan täysillä. Lasse jäi pitkine jalkoineen kuin tikku p*skaan kun mulla oli moottorina 13 kiloa tehokasta pientä bordercollieta. Ai että se vauhti ja voima tuossa pienessä koirassa on niin hienoa!!!

Sunnuntaina

kiersin Hipen ja Vapun kanssa Pielisen. Ajeltiin ensin Nurmekseen agilityä treenaamaan ja sitten Lieksaan Pirjoa moikkaamaan.
Vappu kulki upeasti Pirkon treeneissä, kyllä maar on hienoa ohjata koiraa joka on jo kokenut ja osaava.

Tällainen oli rata, suurin piirtein. Hyviä irtoamiharjoituksia. 1-2-3 merkkaamalla. 4-5 merkkaamalla ja siitä oma liike jo seiskalle. 8-9 väliin valssi. 10-11 väliin valssi ja siitä koira putkeen ja pakkovalssilla kepeille. Siihen asti päästiin hiomaan ihan kunnolla, sitten alkoi aika loppua ja loppu tehtiin survivaltyylillä, eli miten vaan hengissä selvittiin, kaarroksista välittämättä.
Vapi oli kyllä iskussa ja mielettömän hyvän tuntuinen viedä. Nyt on jo pakko ilmoittaa pyrri kisoihin.

Hipe teki myös vähän. En vaan saanut nyt asennetta tekemiseen sen kanssa, jotenkin on keskittyminen sen kanssa jossain ihan muualla. Se tekee kyllä lujaa ja kiihkeästi juttuja mutta musta homma tuntuu vaan ihan pelleilyltä. Hipe on kuitenkin edistynyt kesän aikana niin paljon enemmän paimennuksessa ja omat ajatukset rullaa vaan siellä. Ja olen oppinut että jos jossain asiassa haluaa kehittyä, niin se vaatii paljon omaa ajattelua, luovuutta, innostuneisuutta. Jos ei motivaatio ole itsellä kohdillaan, ei homma mene eteenpäin, se on vaan realiteetti.

No jep. Sitten riittää ruikutus siitä aiheesta ja voi siirtyä suunnittelemaan tulevan viikon paimennushommia ja vetotreenejä. Kumpaakin hommaa olen alkanut suunnitella paperille ja miettimään kehitettäviä asioita enemmän kotisohvalla. Paimennuksessa nyt ei enää kovin paljoa tänä syksynä tapahdu, mutta aina jotakin pientä voi viedä eteenpäin. Hipettimen kuntoa voi alkaa pikkuhiljaa nostamaan talven hiihtoja varten ja vedettäviä matkoja pidentämään. On se kohta pelkkää lihasta koko pikku rekku.

Possujunat kävi kylässä.

2011-10-14T04:56:00.000-07:00

Late heitti (vahingossa) meidän järkkärin objektiivi edellä hietikkoon joten siihen loppui se vähäinenkin laatu kuvissa. Mutta tyydymme vanhaan kunnon Lumixiin :) Iha hyvvii niistä tullee! kaikki semmonen välineurheilu on ihan syvältä!

SipriXwallu uusintapainos kävi kylässä perjantaiaamuna. Pikku pennut matkasivat silmätarkkiin ja Wiivi lonkkakuviin. Meille arvoisa herrasväki tuli kakalle, pissille ja kahville, nice!

Ihan ensimmäinen ajatus oli että ovat isompia ja karvaisempia kuin oma pentu oli. Näitä on käsitelty myös fiksummin kuin ekoja, eivät hypi tai hillu kuin heikkopäiset.
Reipasta ja siivoa väkeä kertakaikkiaan. Kävivät heti taloiksi ja alkoivat keskenään nujuamaan.

Pihamaalla tyypit sai ensin tavata siskolikkaa-Wiiviä.

Juu, on ne lapsiin tottuneita, kuten edellisetkin. Iina ja oma pentu - Kuutti

SammyJo
Tää oli pennuista kaikkein kovin komentelemaan. Piti pojat ja siskolikan hyvin hiljaisina.

Luca
Ihan tuli Noppa mieleen, silmätkin on tuollaiset vaaleat.

Nilkki
Varsinainen jytkylä, luut on ku sudenpennulla!

Kuutti
Elinan oma prinsessa :)

Oodi springerille

2011-10-12T09:25:00.000-07:00

Kuka on se joka ei jätä jahtia kesken? Kuka on se joka jaksaa kun muut väsyy? Kuka on se jota ei maailman tuulet puistele? Kuka on se joka imetti omien pentujensa lisäksi seitsemän vierasta (yht.15)? Kuka jäi auton alle selviten pelkillä mustelmilla? Kuka on kestänyt bc:n ja pyrrin hampaat korvat verta vuotaen, mutta valittamatta? Kuka pysyy aina vierellä eikä päästä silmistään? Kuka löytää lapsi joukosta sen ujoimman ja pelokkaan mennen tätä moikkaamaan? Kuka saa pyyn kiinni lennosta ja kuljettaa sen siististi suussaan kotiin 10km matkan?

Se on Peppi.

Kuinka voikin koiralla olla iso paikka, ja tärkeä sellainen, sydämessä ja laumassa? Peppi osoitti taas olevansa nainen paikallaan. Hipen kukkoilut hävisivät lähes kokonaan yhteen ainoaan kunnon selkäsaunaan jonka lehmänhermoinen springeri tarjoili tälle männä viikonloppuna. Peppi tietää että tappelut on kielletty, ja koska se on kuuliainen ja nöyrä koira, se ei ole kyseenalaistanut minun taitoani pitää jengi kuosissa. Nyt kuitenkin paloi Pepinkin hihat. Ja kun Peppi hermostuu, siitä on leikki kaukana.

Pepen suureksi iloksi se pääsee vielä 8-vuotiaana toteuttamaan perimmäistä luontoaan kun minä hankin metsästyskortin. Sitten ei kyllä kanalintuja jahtailla (niiden sukupuuttoon lahtaamisen saa hoitaa muut), mutta sorsamettälle mennään varmasti! Tuskin maltan odottaa :)
Pepillä on luontaisesti vahvat ominaisuudet joita se on hyvin periyttänytkin, ja spanielien taipumuskokeen lady suoritti aikanaan kirkkaasti. Pepe on siis täysverinen Työkoira.

Mutta tuo bc on kuitenkin kova luu ja on edelleen haastamassa vanhempia koiria. Luulen että ennemmin tai myöhemmin se ottaa paikkansa muiden yläpuolella. Se on sen luonne, oli jo pikku pentuna jolloin sen yksinoikeus oli syödä broilerinsiipi rauhassa kun muut pennut joutuivat omistaan tappelemaan. Kyllähän mie tiesin jos silloin että helpolla ei tuo tule päästämään.

Hipe on paimentanut

Saatiin huipputreenit joissa joutui kyllä oikeasti miettimään, liikkumaan ja katsomaan lampaita. Hipe teki elämänsä ensimmäiset jaot ja teki ne ihan ok :) Ihmeen hyvin se malttoi pysyä nahoissaan. Tehtiin sitten kahteen osaan jaetulla laumalla juttuja ja sehän oli hirmuisen mielenkiintoista. Tosin kuumepäissään treenaaminen ei välttämättä vie eteenpäin, ja voimat hupenivat hetkessä, mutta ehkä sieltä joku ajatus taas tarttui matkaan.
Nyt pitää vaan panostaa vielä enemmän treenien väliseen ajatustyöhön, se vie yllättävän paljon eteenpäin. Viime aikainen vuoristoratamainen elämä ei vaan ole antanut aikaa moiseen, mutta ehkä jatkossa...

Treenin lomassa myös parhain koutsimme kokeili Hipeä joka toimikin (mikä ei tullut yllärinä) hyvin. Kumma miten koira rauhoittuu ja alkaa nöyrtyä kun puikoissa on oikea auktoriteetti. Minähän olen tuolle koiralle vaan joku sopivasti hidastava riippa pienissä tassuissa.

Mutta kun Hipe ei sitten saanut tehdä omalla tyylillään, se meni epävarmaksi, alkoi kysellä apuja minulta ja luikerrella tilanteesta. Salaa mielessäni olin iloinen siitä että Hipe hetkeksi luovutti, ainakin näennäisesti. Se vaikutti kuoleman väsyneeltä, mutta kun nyt tunnen jo koirani varsin hyvin, tiedän että se kaikki on pelkkää teatteria. Nimittäin sitten kun laitumelta joutui pois olikin hinku sinne kahta pahempi. Paha paikka oli vain se ettei sinne päässytkään porsastelemaan, se oli koiran nieltävä.

Tavallaan se on masentavaa nähdä kuinka vähän minusta on tuolle koiralle vastusta, toisaalta on hienoa nähdä että osaavissa käsissä siitä saisi enemmän irti.

Agilityn taika

2011-10-08T14:24:00.000-07:00

Tätä herkkua pitää ilmeisesti saada pieniä määriä ja harvoin että siinä säilyy maku.
Nyt täytyy kyllä sanoa että ACEn treenit tuli taas tarpeeseen. En jaksaisi tätä hommaa jatkaa ilman tsemppausta, siitä kiitos kuuluu tuolle kesämaan poppoolle.

Hipen kanssa ei olla agilityä treenattu pariin kuukauteen oikeasti, siis siten että tehdään rataa ja väännetään kunnolla. Taukoa jatketaan, ja treenataan silloin tällöin, niin ettei paimennushommat häiriinny. Keppejä ollaan kyllä treenattu säännöllisesti, mutta sitä ei oikein voi agilityksi nimittää.

Nyt kuitenkin hurautin Kalakukkosityyn treenaamaan. Rata oli meidän tasolle riittävän vaikea. Kun radalta löytyy kaksi suoraa putkea niin tietää että tossua saa laittaa toisen eteen kun hipen kanssa juoksee. Pikku koira liikkuikin kuten aina, saakelin lujaa, tiukasti kääntyen.
Sain onnistumaan monta sellaista paikkaa jotka ovat olleet meille vaikeita. Hipe lähti irtoamaan hyvin ja haki esteitä, mikä on uskomatonta kun ajattelee ettei olla treenattu lajia oikeastaan ollenkaan.

hieno piirros. piirustusohjelmana erään kuvataiteilijan ihan oma oikea käsi ja keskiyön virkku pää.

Näin myö tää tehtiin:

1-2 ennakoiva valssi. putkelta 3-4 hypylle semmonen leieröintihommeli ja siitä pussiin. takaakierroille Hipe lähtee lähettämällä aika kivasti, ne on siis sille hyvin opetettu joskus pentuaikana.
No sitten tuli tuo painajaismainen kahden putken suora. Ei puhettakaan, ei millään ajoittamisella, ei millään suomalaisen jartsan irrottautumis/etäohjaamis/spurttitekniikalla. Millään en ehtinyt vastaanottovalssille kympin taakse. Mutta onneksi tuo bc on niin fiksu että sen saa kyllä räpylään vaikka se vähän kauemmaksi lörähtääkin. Tein sinne kaukona vastaanottopuolivalssin, siis noin viiden metrin päässä hypystä, ja sitten sylkkärillä okserille.
Sitten 11sta aivan hyvä irtoaminen ja tiukasti viimeiseen putkeen. Hipen taito kääntyä on kyllä ilmiömäinen, en ymmärrä miten se sen tekee, mutta hienoa sitä on ohjata kun tietää että se tulee täysillä kaikkiin käännöksiin.

Hiton sähäkkää menoa ja sitä agilityn parasta urheilumeininkiä, hiki virtasi ja monessa kohtaa sai juosta kunnolla, siis parasta. Sitähän se agility on, sen taika on siinä että saa kisoa koiransa kanssa.
Hippis oli raivohullu oma itsensä. Ehkä onkin niin että sen pitää saada purra leluja ja taistella jotta saa sinne purettua niihin saalisviettiään, jos se sitten auttaisi tuohon lampaitten maisteluunkin. huunous.

Seuraavan kerran olisi aksaa tarjolla viikon päästä acella ja sunnuntaina valtimolla. Luulen että myö mennään Pirkon treeneihin vapun kanssa ja sillä varjolla päästään hiplaamaan Hipen pikkusisaruksia. Acen treenit jää nyt sitten silloin väliin, jotta voidaa latautua seuraavan viikon paimennuskarkeloihin.

Kuvatuksia

2011-10-07T11:57:00.000-07:00

pahaa aavistamaton...

...pyrri

jota näin paljon kiinnostaa

Hipe miettii...

...ja toimii

leikki loppu sitten tähän.

ja loppuun vielä yli valottunut kuva kohta vuosi ja 3kk vanhasta hipestä. Tuommonen siitä nyt tuli, kyllä sitä ihan ilokseen kahtelloo :)

Pikkuisen aurinkoa risukasaan

2011-10-06T13:45:00.000-07:00

Treenailtu on paimennusta, ja juostu on, siinäpä tärkeimmät.

Canicrossia treenattiin keskiviikkona. Testasin nyt kunnolla nuo Zero Fasterit ja on ne kyllä tosi hyvät. Hipellä koko XS pelaa mainiosti. Ja kyllä se tyttö vetää. Ei kuuna päivänä uskoisi että tuo elukka painaa 13 kiloa, sen verran napakasti se kiskoo. Vedätin ehkä max yhden kilometrin. Muut koirat eivät uskaltaneet juosta edellä, mutta ei Hipe toisaalta mitään tsemppareita tarvitsekaan, se juoksee koska se on sille huumetta.

Vappu ja Pepe tyytyvät toisen treenatessa jolkottamaan takana, nehän eivät tohdi mamman ohi kaahottaa jos se tekee jotakin tärkeää. Esimerkiksi hiihtäminen on mahdotonta Vapun kanssa joka loikkii suksien kannoilla.

Ja aksasta: Vappulille olen palautellut kontakteja, se on niitä saanut roiskia vauhdin palautuskauden aikana, nyt on aika alkaa ottaa hommaa taas hanskaan. Ja Vapitin kanssa se ei ole ongelma ollenkaan, fiksuna koirana se erottaa jopa juoksukontaktin ja 2on2offin eron, se siis voisi periaatteessa tehdä vaikka molempia radalla kun erottaa ne käskyt.

Paimennettiin Torstaina. Tasapainoa ja vaistojuttuja. Kyllä huomaa että kesä on tehty vain nihilistitreeniä, vain sellaista mihin koiralle annetaan ohjeet, ja suurimmaksi osin poispäinajoa. Vaistojutut on ollut pannassa, ja nyt ne ovatkin Hipelle sitten hiukka haastavia. Hippa on aika-ajoin todella kuutamolla, se ei kokoa laumaa ja painaa omituisesti jommalta kummalta puolelta lampaita. Välillä osaa selkeästi lukea pakosuuntaa, mutta sitten välillä ajatus katoaa. Kokemuksen puutetta kaiketi.
Hipe nauttii kaikesta pikku säätämisestä kuten häkityksestä tai tiukasta poispäinajosta, sille on selkeästi haaste tehdä itsenäisesti jotakin fiksua.

Tänään treenattiin ehkä tunti, yhteen menoon tampattiin metsässä ja pellolla koko lauman kanssa. Hipe teki työt ja me apukoira-Sisun kanssa vaikeutettiin hommia sopivasti. Alkutreenin Hipe juoksi höyryjään pellolle, mutta viimeiset 10 min teki mielestäni jo tosi hyvin. Loppuun ajatin Hipellä lampaat vielä metsään. Ensin halusi vain tuoda ne uudestaan minulle mutta kun keskusteltiin aiheesta niin alkoi löytyä sitä ajoakin, ja hyvin se ajaa kun osaa vain aloittaa.

Mie tein mielessäni sovinnon pikku bortertollieni kanssa. Nyt on elämässä riittävän paljon kaikkea muutakin murhetta, joten ehkä en anna suhteen KOIRAANI nousta liian suureksi asiaksi, sehän on aivan naurettavaa.

Edelliseen postaukseen en saanut kommentteja liitettyä, joten tarkennan nyt tähän: En aio eristää ainoastaan Hipeä häkkiin, sinne menee kaikki muutkin koirat.Tosin Vapitin kanssa saatamme joutua tekemään poikkeuksen, se on niin herkkä ja ennenkaikkea pehmeä etten usko sen pään kestävän moista. Mutta katsotaan nyt mitä kaikkea ennättää tapahtua vielä tulevina kuukausina.

Helpon elämän viimeinen päivä

2011-10-04T13:57:00.000-07:00

Olen umpikujassa. Hipen käytös huononee nopeasti, se on dominoiva ja erittäin kovakalloinen, paine ei mene läpi. Tiistaina meillä oli sellainen episodi täällä kotona etten siitä viitsi edes blogille kirjoittaa, tulee vielä eläinsuojeluviranomaiset ovelle koputtelemaan.

En usko mihinkään johtajuus-ajatteluun jossa koira pitäisi meitä ihmisiä toisina koirina ja että meidän pitäisi pitää yllä jotakin alfastatusta. Täyttä bullshittiä semmoinen. Ei ne koirat niin idiootteja ole että ne moista ajattelisivat.
En myöskään usko mihinkään lässynlässyn positiiviseen vahvistamiseen missä pelkällä huomiotta jättämisellä karsitaan ei-toivottu käytös ja nakkipaloilla palkataan oikea käytös. Joskus on vain tilanteita että koiraa pitää ihan oikeasti kieltää, sille pitää suuttua.

Uskon maalaisjärkeen ja siihen että jos koiralla on selkeä oma tehtävänsä ja paikka perheessä, se saa liikuntaa, hyvää ravintoa ja työtä tehdäkseen, sen pitäisi olla näillä eväillä tyytyväinen ja hyväksyä asemansa. Tuohon ajatteluun kuuluu että koira tietää mitä EI saa tehdä ja mitä saa tehdä. En suosi arjessa palkkaamista vaan haluan että koira tottelee koska sen pitää totella, koska minä haluan niin, koska olen ihminen ja päätän koirani tekemisistä.
Tämä maalaisjärki on toiminut aina, silloin kun touhusin hevosten parissa ja sittemmin kun olen kouluttanut neljä aiempaa koiraani. Ja sitten tulee Hipe.

Hipe on osoittanut sen ettei sillä saa olla mitään vapauksia. Se ei saa olla vieressä sohvalla, sen kanssa ei leikitä, sitä ei silitellä eikä huomioida muutoin kuin työtehtävien yhteydessä olipa kyseessä paimennus tai vetoharjoitukset. Hipeä ei saa huomioida kun se tulee nuoleksimaan naamaa. Naaman nuoleksiminen ja luikertelu lisääntyy kun siihen luo painetta, olen kuvitellut että se pyrkii näin hyvittelemään, sittemmin olen tullut siihen tulokseen että kyseessä on tapa dominoida ja päästä tilanteen herraksi. Hipe ei nuku meidän kanssamme, syö vasta viimeisenä, kulkee ovista viimeisenä. Sitä siis poljetaan minkä ehditään ja silti se pitää koko lauman muita koiria pelossa ja kyseenalaistaa minun päätäntävaltaani.

Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö pitäisi Hipestä. Kyllä, se on hieno koira, se on unelmien täyttymys. Enkä koskaa vaihtaisi sitä mihinkään toiseen rotuun tai toiseen bordercollieen. On vain opittava hallitsemaan tuo koira. Se on dominoiva, terävä, itsepäinen ja vietikäs. Alan pikkuhiljaa tuntea sen, mutta sen käyttäytyminen on kuitenkin sen verran ailahtelevaa, etten osaa vielä ennustaa miten oma toimintani siihen aina vaikuttaa.

Missään nimessä en halua mollata koiraani, olen siihen hiton tyytyväinen. Mutta kirjoitan nämä asiat tänne ylös ettei totuus unohtuisi;kultaisimmallakin kolikolla on kääntöpuolensa.

Kuinka sitten alan Hipeä jatkossa käsitellä. Entistä selkeämmin, entistä vähemmän ajateltavaa koiralle. Yksinkertainen ja musta-valkoinen lifestyle. Pappilassa koira muuttaa ulkotarhaan jonka uskon olevan hipelle stressitön, selkeä ja hyvä elämismuoto. Purppaskoon sitten siellä keskenään. Kaikki aktivointi, leikkiminen ja pelaaminen on pannassa, kuten on ollut tähänkin saakka. Ja kaikki ylimääräinen huomiointi. Tunnistan kukkahattutädin itsessäni ja tekee mieli kapinoida tilannetta vastaan; En halua olla tällainen natsi koiralleni. Mutta ajatus siitä että tiukentamalla otetta, se hellittää sitä omasta puolestaan ja voi kaiketi paremmin, on siis onnellisempi koira.

Tjuu. Vappuli (siinä sitten onkin maailman kiltein koira) treenasi tänään agilityä. Ihan keskenään olin hallilla ja tein Vapulle rallia. Ei taas oikein kulkenut, mutta iloinen pyrri kyllä oli. Kisat olisivat viikon päästä, katsotaan viitsinkö Vapun sinne ilmoittaa, vireestä kun ei voi olla varma.

Tulipa vuodatettua.

Paimennuksen SM-kisat (paimenkisaturistitseikkailee osa3)

2011-10-02T14:51:00.000-07:00

Ajeltiin joutessamme Orimattilaan katsomaan paimennuksen SM-kisoja.
Kisat olivat hurjan mielenkiintoiset ja jännittävät. Kaksi vihreääkin vihreämpää lajin aloittelijaa sai reissusta paljon puhuttavaa ja ajateltavaa. Sää oli loistava, joskin väliin tuulinen. Seura parhautta ja kaikista seikkailuista huolimatta selvittiin kotiin saakka.

Kuvia tuli räpsittyä, mutta putken puuttuessa itse suorituksien kuvaaminen ei ollut kovin järkevää. Kuvaamisessahan ratkaisee tätä nykyä välineet, ni se vaa o.
Mutta on tässä nyt fiiliksiä:

Kaukaa tulee lampaat. Nostot olivat kyllä varsinkin lauantaina aika hurjaa katsottavaa

Muuan feiduli karttureineen oli mahdottoman hyvä sunnuntaina

...ja kamalan kauas piti ne lampaat ajaa.

toiset osaa ottaa rennosti...

...toiset jäkittää kaksi päivää putkeen "osallistuen" joka kilpailusuoritukseen. Hipe olettaa varmasti vieläkin että lampaat pysyivät pellolla KOSKA pellon reunassa vartioi Hipe.

Matkaseurana oli Noppa ja Milla

Hipen hermot oli taas kireällä kisareissulla. Kierrokset on kaakossa. Hippa on hyvin dominoiva eikä kestä muiden tekemisen katselua. Juuri tästä syystä pidin koiran kisapellon reunalla, olkoonkin että se hermostui ja stressasi. Haluan tietää kuinka koira käyttäytyy näissä tilanteissa ja kuinka se itseään nostattaa, ja kuinka sen saa hallintaan, sen oppii vain ottamalla sen tilanteisiin ja puuttumalla käytökseen. Hipe ei kyllä ole mikään helppo, suloinen bordercollie, se on käynyt erityisen selväksi.

kameralla ei ole mitään jakoja tässä vauhdissa

Noppa osaa olla kovasti isänsä näköinen

Ja mitäpä tuli reissulla mieleen (kirjoitin tämän jo sunnuntai-iltana puolikuolleena ja aamulla tekstin uudelleen luettuani piti muutama lause rakentaa uudelleen :D:

Kisalampaat olivat haastavat, niillä oli veto varikolle ja niiden liikuttelu vaati taitavaa ohjausta. Oma koirani tarvitsee paljon kokemusta erilaisista lampaista, se tietysti karttuu iän myötä, tässä vaiheessa noiden tyylisten elukoiden paimentaminen ei välttämättä olisi kellekkään terveellistä.
Lampaat olivat ehkä vaikeimmat joita minä olen koskaan tavannut (muistuttivat kovasti lähi luomutilan pässiköitä, mutta olivat herkempiä liikkumaan). Olivat osalla koirista erittäin tahmeita nostettavia ja ilmeisesti väliin aika raskaita liikuttaa. Kuitenkin sitten juoksivat päättömästi jos koira niitä jahtasi, näitäkin tapauksia näkyi.
Suomessa on aikamoisen hienoja koiria ja ohjaajia. Henkilökohtaisesti tykkään hallitusta ja erittäin tarkasta työskentelystä. Suosikkikoiratyyppikin on muodostunut suorituksia katsellessa.
Asioista voi, ja saa olla mieltä vaikkei paljoa ymmärräkään, nyt voin sanoa että ymmärrän muutaman asian paremmin kuin keväällä.

Sain ajatuksia omaankin tekemiseen, ihan perusjuttuja joiden merkitys vahvistui:
Tempolla on suuri vaikutus, se pitää saada oikeaksi. Oikea etäisyys on tärkeä. Flänkit pitää saada pidettyä riittävän tiukkoina ja oikean pituisina, ei saa valua. Jos on liian iso flänkki, tulee kiire, lampaat stressaantuu ja homma kaatuu. Lyhyt flänkki on oltava oikeasti lyhyt, Hipe ei saa luistaa itse ajamaan.
Minulla on väärä mielikuva poispäinajosta, se ei vastaa todellisuutta ja olen ilmeisesti liian kriittinen Hipeä kohtaan siinä asiassa.
Pilli pitää ottaa käyttöön, sain monta hyvää ajatusta sopiviksi käskyiksi.
Pureminen pitää saada kitkettyä, Hipe ei enää syyttä pure, tai se lähtee laitumelta. Pureminen on Hipen kohdalla suuri mielihalu, se toteuttaa tätä puolta itsestään tilanteissa joissa ei ole mitään järkeä, ja myös muihinkin kuin lampaisiin...

Hakukaaren peräpussi pitää ottaa tosissaan työn alle, sinne pitää saada koiralle malttia ja ilmaa. Hipe pitää saada rauhoittumaan, kiire ei ole vastaus jänniin tilanteisiin.
Mietin usein vaikeissa tilanteissa kuinka oma koirani selviäisi tästä tilanteesta. Suurimmassa osin ajattelin että se tekisi jotakin omaa ja typerää. Mietin myös tarkkaan miten itse ohjaisin näillä vajavaisilla taidoillani. On opettavaista seurata toisten tekemistä, erityisesti lampaiden tekemistä.

Olo on hyvin innostunut ja tiedonjanoinen. Laji on paras, hienoin, ja siinä riittää märehdittävää vanhuudenpäiviin saakka.

Voihan tasapaino sentään...

2011-09-28T13:46:00.000-07:00

Hipe ja kuuloelimet. Kun ei ole uusia kuvia, niin voi laittaa vanhoja. tää on PM-kisaturistireissulta.

Treenattu on paimennusta. Ja joutenoloa, kun mulla on paljon duunia on koirien tärkein tehtävä olla hiljaa ja huomaamattomina. Sen ne osaa. Hippa huonoiten, mutta alistuu ankeaan kohtaloonsa mukisematta, kun tajuaa ettei ympäriinsä ravailu emännän perässä johda mihinkään.

Paimentamassa käytiin taas tehokkaalla Kelpi- & Bortertollietiimillämme.
Hipen kanssa tehtiin poispäinajoa alkuun. Ajoi ihan kivasti, mutta liian kovalla tempolla. Masentaa kun pitäisi taas juntata tuohon koiraan kunnon paine että menisivät käskyt läpi, se ei oo kivaa!
Maahanmeno on vetelääkin vetelämpi valahdus ja äkkiä ylös- tyylinen. Kiire on koiralla koko ajan kaikkialle, paitsi sinne maahan. Ajo on Hipelle nykyään mieluista hommaa, kunhan saadaan suunnat kuntoon ja tempo paremmaksi niin ei myö enää muuta tehdäkään kun ajetaan, tai siis sitähän tässä on tehty viimeiset kaksi kuukautta :D

Puutteellista tasapainoa lähdettiin tänään kaivamaan. Tehtiin harjoitus jossa mulla oli apukoira pitämässä lampaita poissa jaloista ja Hipe sitten tasapainotti ja kokosi laumaa. Hippa ei ole luotettavin tyyppi kun on kyseessä vaistohommat. Jotenkin musta tuntuu että se heittäytyy aivan idiootiksi näissä tilanteissa. Siis kaikki nihilistinen simputustreeni pitää sen ajatukset kasassa, mutta kun pitäisikin hoitaa yksin hommat niin koira menee "ihan sama"- asenteella tai pahimmassa tapauksessa puree. Kyllä siellä tänään ihan hyvääkin tekemistä oli, mutta huomaa ettei ole joutunut tekemään paljon kokoavaa ja omaa ajattelua vaativaa hommaa. Helpolla on päässyt pikku rekku.

Nyt alkaa olla sellainen olo että kaikki mitä tällä treenillä ja näillä resursseilla pystyy opettamaan, on opetettu. Kohta koittaa talvitauko ja hyvä niin, koiran pitää nyt kasvaa ja kehittyä.

Liperin pikkupappilan pääsisäänkäynti

Tulevaisuuden suunnitelmia ollaan mietitty. Vanhaan pappilaan muuttoa on harkittu ja punnittu, tällä hetkellä se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Pappilassa omavaraistalouden toteuttaminen olisi mahdollista ja soisi näin meille molemmille työskentelyn ja pieni muotoisen viljelyn omassa pihapiirissä. Navettaa on käyty katsastamassa ja mittaamassa, tulevia muutostöitä on suunniteltu. Navetan alakertaan mahtuisi noin seitsemänkymmentä uuhta. Mutta todennäköistä on että suunnittelemme kokonaan uuden lampolan joka vastaa hieman paremmin tarkoitustaan. Vanha navetta on niinkin iäkäs kuin...170 vuotta, kuten pappilakin. Joten voitte kuvitella että se on aikansa mallinen ja tyylinen, matala, pimeä, maapohjalla. Katsotaan nyt millaiseen ratkaisuun päädytään, monia vaihtoehtoja kyllä on.

Navetan takapiha. Kuvat on Laten nappaamia, älkää kysykö miksi se kuvaa aina kaiken niin kummallisista vinkkeleistä.

Törkyhienot vetovermeet

2011-09-26T12:39:00.000-07:00

Hipetin sai uudet, hyvät vetokamppeet (Kiitos Pertti vinkeistä!).

Tilasin Väliheikiltä

http://www.valiheikki.fi/index.php

Valjaat Zero Fasterin

Tuo ylläoleva valjas on Hipelle erittäin hyvä, se istuu kuin valettu.
Itselle tilasin Manmatin kilpavyön ja hiihtopituisen hihnan. Vyö on entiseen verrattuna uskomattoman kevyt ja huomaamaton. Tähän mennessä ollaan pärjätty canicross-vehkeillä, mutta nyt arvelin että tilataan samoin tein kisakamppeet niin päästään kevättalvesta oikein tosissaan treenaamaan, ja miksei vaikka kipaisemaan jotkut kisatkin.

Syyhyttää kovasti päästä jo hangille, vaikka muuten ei talvea ikävä olekkaan. Odotan vaan niin kovasti Hipen kanssa hiihtämistä, se on osoittanut niin vahvoja taipumuksia vetolajeihin ja saanut kesän aikana hieman fyysisiä raamejakin. Voimaa ja vauhtia ei koirasta kyllä puutu.

Perusradan arvosteluun palaan vielä.

Useammat Hipen tuntevat ovat ihmetelleet tuomareiden arvioitua Hipan herkäksi.
Arvostelu oli maallikolle kirjallisena hieman hankala ymmärtää, mutta se avattiin minulle hyvin.
Koirassa on kyllä herkkyyttä, se on ennenkaikkea reaktioherkkä ja herkkä erilaisille ohjaajan viesteille. Mutta Hippa ei ole pehmeä, eikä kovinkaan ohjaajapehmeä, se näkyy mielestäni nimenomaan osiossa jossa arvioitiin koiran tottelevaisuutta, Hipe ei koe tarpeelliseksi kuunnella ohjausta, koska se osaa mielestään hommat itse. Hippa on hyvin viettikova koira, se näkyy erityisesti silloin kun siihen luodaan kovasti painetta, Hipe ei luovu työnteosta vaikka sitä kuinka paineistaa.

Paimen-ja työkoiria vuosikausia seuranneet osaavat taatusti nähdä koirissa hyvin näitä ominaisuuksia ja osaavat katsoa niitä nimenomaan siinä valossa mitä työkoiralta vaaditaan. Uskon myös että samoilla termeillä on varmasti hieman eri sisältö harrastus- ja toisaalta sitten työ/paimenkoirapuolella.

Minusta Hipen saama arvostelu tuolta Rantasalmen perusradalta vastasi hyvin sitä mitä Hipe tuolloin esitti. Se oli selvästi ylivireessä/ kisavireessä, se aisti jännityksen ja näin ollen teki varmasti omia ratkaisujaan huomatessaan ohjaajan olevan puolitehoinen.
Hippaan pitäisi pystyä siis luomaan kisatilanteessakin paine jotta se kokoaisi ajatuksensa ja kuuntelisi ohjausta.
Semmoista pohdintaa. en ole mitenkään perehtynyt koirien luonteiden arviointiin, se ei kauheasti kiinnosta koska yleensä luonnetta mittaavat kokeet ovat vain väläys, yksi hetki tai päivä koiran elämässä. Tiedän hyvin että nuori koira, erityisesti narttu, voi olla toisena päivänä yhtä ja toisena toista. Mielenkiintoista on silti kuulla ulkopuolisen arvioita omasta rekusta, monesti ne avaavat silmiä ja uusia katsantokantoja jotka voivat auttaa koiran kouluttamisessa.

Perusratapäivä Rantasalmella

2011-09-25T08:33:00.000-07:00

Perusratapäivä Putkiksessa takana.

Koko päivän sadepilvet pyyhkivät yli taivaan. Vettä saatiinkin niskaan välillä oikein urakalla. Late kyhäsi meille onneksi katoksen auton kylkeen

Perjantaina treenasin Hipen kanssa Potoskavaarassa. Koira toimi kuin kone, otti kaikki käskyt ja vaikutti rauhallisen määrätietoiselta, ei sikaillut tai edes esittänyt viitteitä ylikuumenemisesta.

Lauantaina mulla olikin sitten aivan eri koira Rantasalmella mukana.
Jo paikan päällä sain todeta että ei mene koiraan paine läpi, ei vaikka sitä sinne paukuttaa. Hippa säkenöi sähköä, sen voi tuntea koiran läsnäolosta. Vaikka Hippa on näennäisesti nöyrän oloinen luikerrellessaan ja pitäessään häntää koipien välissä ennen laitumelle menoa, se muuttuu kuin Jekylistä Hydeksi sekunnin sadasosassa.

Päivä aloitettiin harjoituksilla jotka menivät vielä ihan kohtalaisesti. Häkistä toi lampaat ulos ennätyksellisen sievästi. Siihen sitten loppuikin kaikki sievä siltä päivältä.

Ensimmäinen suoritus hylkäytyi Hakukaarelta ohjaajalle kuljetukseen. Hippa meni kaarella yli tasapainon ja nosti lampaat huis helkkariin. Sai kuitenkin vaivoin pidettyä lampaat laitumella ja ajettiin rata läpi. Kiinniottoa ei olla harjoiteltu mutta tehtiin sekin. Hipe hoiti hommansa tässä erinomaisesti, piti lauman kasassa. Häkitys meni juu, jotenkin. Mutta ulos ei elukoita saatu sievästi. Ilmeisesti Hippa alkoi olla väsynyt, sen hermo ei pitänyt ja korvasi puuttuvan järjen vauhdilla.
Väsymisen myötä alkoi napsiminen, teki sitä aivan turhaan helpoille lampaille.

Poispäin ajon sössin minä, en ymmärtänyt viedä lampaita riittävän kauas häkistä ja aloittaa ajoa Hipen kanssa rauhallisesti. Tilanne olisi pitänyt pysäyttää, lampaat ja koira rauhoittaa. Harmittaa tämä sillä aamulla ja perjantaina Hipe ajoi todella siististi. (kyllä se kotona ossaa, Nih!)

No mitäpä oli kirjoitettu arvosteluun. Näin arvioitiin Hipen työskentelyä:

Nuori
työskentelyrytmiltään stressaavan nopea
Herkkä
Tottelevaisuus heikkoa.
Työskentelyhalukkuudeltaan eläimiä stressaava.
Keskittyminen ja intensiivisyys kohtalainen.
Koossapito taito kiinniotossa hyvä.
Etäisyys laumaan liian ahdas.
Kokoamis ja koossapito kyky kohtalainen.
Ennakointi ja tasapaino kohtalainen (toisella radalla heikko)

No kyllä Hipe kuitenkin sai myös ihan mukavaa suullista palautetta ja armahdettiin lausahduksella: NUORI, hyvä koira, tarvitsee paljon kokemusta ja töitä lisää, kehityskelpoinen.

Oma tuntuma Hipee oli huono. Se on harvoin ollut noin heikko missään, teki mieluummin omia valintoja kuin kuunteli ohjeita ja puri viimeisellä radalla kiinni todella röyhkeästi. Tuolloin olisi hyvä ohjaaja lopettanut leikin siihen ja vienyt kihisevän koiransa jäähylle. En sitä tehnyt, varmasti teen ensi kerralla.

Kyllä allekirjoitan nyt sen että Hipe ei ole valmis suorittamaan perusrataa. Ei sillä ole vielä tarpeeksi kokemusta eikä ikää, se on vaan myönnettävä. Mutta allekirjoittaneella on ongelma että jos jonkun asian päättää niin se viedään läpi sitten. Eli pakko oli saada kokeilla ajaa rata tämän vuoden puolella, tiedänpä nyt sitten mitä tuo perusrata pitää sisällään ja mitä tulee koirassa kehittää. Hyvä kokemus joka suhteessa. Mielestäni ollaan tehty Hipan kanssa oikeita asioita tämän kesän ajan ja valinta jättää lähes kokonaan agility pois ohjelmistosta on ollut hyvä. Katsotaan ajetaanko perusrata vielä treenimielessä läpi somerolla samalla kun käydään siellä tekemässä ykkösten rata. saas nährä.

Muutama kuva loppukevennykseksi:

Hipe metsälenkillä. Säälittävä yritys: Puran enimmät energiat koirastani juoksuttamalla sen väsyksiin ennen suoritusta, ei muuten toimi bordercollieen.

Faith ja Tuisku tarkkana

Pilviä matkalta

Ja tavaksi on tullut hehkuttaa Superkuutosia täällä blogilla niin hehkutetaan taas Hipen Siskoa - Nopsaa.
Nopsa kävi tokokokeessa Kajaanissa tuloksena:
Avo1 182,5p Kp ja luokkavoitto.
Tuhannesti onnea Anne ja Nopsa!

Elohopeet

2011-09-22T11:35:00.000-07:00

Keskiviikkona treenattiin agilityä.

Onnekseni sain molemmat pimut samaan ryhmään, eli jatketaan Keskiviikon ryhmässä. Porukka on mulle mitä parhain, siinä treenaa muutama vanha kisakettu joilta saa hyviä neuvoja ja ennen kaikkea ne on ryyditetty muhevalla huumorilla. Luvassa siis erinomaisen hauska talvi agilityn parissa.

Vappu treenasi ensimmäisen kerran melkein kuukauteen. Kyllä kulki pyrri!!! Aivan uskomaton oli vauhti, ja tarkkaan luki ohjausta. Jos noin saan sen kisoissa kulkemaan niin mikä vaan on kyllä mahdollista! Treenien jälkeen olo oli pitkästä aikaa hyvä, niinkuin silloin vanhoina hyvinä aikoina. Nyt kun talvi alkaa pikkuhiljaa tehdä tuloaan ja tietoisuus siitä että paimennuksen osalta koittaa pian tauko, alkaa motivaatio agilityynkin palata.

Hipe teki kujakeppejä ja muutamaa hyppytekniikkaharjoitusta. Kepeillä vauhti on tosiaan edelleen hurja. Koiran naamakarvat meinaa jäädä aina keppeihin ja taas on poskipäissä pienet kaljut läikät kun pujottelua mennään niin täysillä. Tekniikka on matala, melova, hyvin tehokas mutta myös aika kuormittava. Keppejä treenataan meillä aika vähän juurikin edellä mainituista syistä. Mutta oikia slaalomikuningatar Hipestä vielä tulee, se on varma :)

Erittäin hyvät treenit oli molemmille koirille, ja ennenkaikkea mulle. Kyllä se motivaatio on jossain kuoren alla piilossa. Ei sen puuttuminen ainakaan noista treenattavista koirista ole kiinni.

Sitten paimennuspäivitys:

nuhteessa. Tolpalle menossa
Kuvia Rantasalmelta. Kuvat Pirjo Heikura

Haku

Hipe nostaa

Mikähän tässäkin on pointti? Muistaakseni peruskuljetus oli tavoitteena, jostain syystä tuo touhu ei kuitenkaan aivan siltä näytä.

Hipe-perhoskoira

Tjoo. Noista karkeloista on kulunut nyt... ainakin se kuukausi. Lauantaina olisi tarkoitus käydä ajamassa perusrata Putkisalossa. Mikään kiire meillä ei asian suhteen ole, joten ei paineitakaan. Tärkeintä on jälleen kerran päästä erilaisille lampaille ja hieman painetta aiheuttavaan tilanteeseen.

Minä olen tehnyt päätöksen että lakkaan manaamasta epäonnistumista asioiden etukäteissurkuttelulla. Kisoihin (niin agi kuin paimennus) pitää lähteä positiivisella asenteella ja focusoitua onnistuneeseen suoritukseen. Tyrnävällä ensimmäinen yritys meni puihin juuri tämän ennenaikaisen märehtimisen vuoksi, kun sitten sunnuntaina keskityin vain omaan suoritukseen ja tein sen niin kuin itsestä tuntui ja kuten meidät on koulutettu, niin jopas tuotti tulosta!

Tyrnävällä lampaat olivat oikeasti aikamoisia automaatteja ja se jätti aika ruusuisen kuvan radan ajamisesta. Ainut paikka jossa homman pystyi sössimään oli haku, jos se ei onnistunut, ei onnistunut mikään. Mutta jos lampaat sai haettua niin loppu olikin oikeasti aika helppoa. Toki asiaa helpottaa se että koira oli skarppina ja kuulolla, jos se olisi esittänyt itselleen ominaisia räjäytysspektaakkeleja, olisivat lampaat taatusti olleet vaikeampia, on ne aika loogisia elukoita.
Rantasalmella lampaat olivat erilaisia, eivät kylläkään sen vaikeampia, mutta Hipen ja minun tyyliä ne eivät kyllä kestäneet. Nyt otetaankin srategiaksi että Hipe ei pääse toteuttamaan fantasioitaan ja että minä pidän mielessä vain sen onnistumisen. Joka tapauksessa Putkikseen lähdetään taas mielenkiinnolla seuraamaan muita koirakoita ja ottamaan oppia, se on päätavoite, sekä pitämään sähikäinen räpylässä - tottakai.

Kesämuistot

2011-09-20T08:37:00.000-07:00

Pirjon innoittamana minäkin kokosin kesän parhaat hetket. Kuvat ovat pääasiassa muiden ottamia, mutta mahtuu sinne joukkoon muutama itsekin otettu foto.

koirafanituksesta. Hipen kesähitit: Lampaat, uiminen, agility (tuossa järjestyksessä.

siiis se uiminen... hohhoijaa....kuva: Anita Kokkonen

Pepe-koira jonka vauhti vain kasvaa vuosien myötä. Rouva on elämänsä kunnossa ja syö seitsenvuotiaana aktiivisen koiran ruokaa. Teräsmummo siis :)

Kuva: Pirjo Heikura. Tää on yksi hienoimmista kuvista mitä Hipestä on otettu. Kesään 2011 mahtui paimennusta...

PM-kisareissu. Hipe ja Ukki Kuva; Anita Kokkonen

Tyrnävän reissulta. Kuva: Anita Kokkonen

Kaverukset

Tiimi. Pentutreffit Valtimolla

Hirviranta

Kesän lopun iloisimpia uutisia lienee se kun nää ^ syntyi.

Kesällä 2010 ERÄS oli tällainen ^

Muotkan reissulle kävi kuten ennustin. Maanantaina varmistui tärkeä toimeksianto eräälle asiakkaalle ja näin ollen mie tyttö jään kotiin piirtämään kun muut patikoi. Oikeastaan ei edes harmita koskapa työ jota nyt pääsen aloittamaan on super mielenkiintoinen ja Muotkalle voin aina lähteä itseksenikin.

Kesämaan Hipat

2011-09-18T14:06:00.000-07:00

Aivan ensiksi: Löysin Vapulta eilen patin selästä, epäilen rasvapatiksi, mutta varaan aamulla ajan tutkimuksiin. Pahka on iso ja pehmeä, irtonainen. Huoli on suuri, mutta enempää en ala asiaa arvioimaan ennen kuin tutkimukset on suoritettu.

Tutkimusten tulos (päivitetty maanantaina 19.9.)
Vapulla oli vaivana niinkin vaarallinen tauti kuin...... rokotteen allerginen reaktio!!! :D Tunsinpa taas itseni idiootiksi moisen näppylän takia koiraa lääkäriin kuskanneena. Mut tulipahan nyt tuokin asia tutkittua.

Hienon kuvan ottanut, kukas muukaan kuin Anita Kokkonen (mie luovun kohta yrityksestäkään kuvata koiriani kun kaikki muut osaa sen homman paremmin ;D )

Lauantaina treenattiin agilityä ACElla.

Treenaamattomuus näkyy niin selvästi sekä koiran että ohjaajan tekemisessä. Ohjaaminen ja rytmitys tuntui mahdottoman vaikealta ja Hipe hirveän kiihkeältä ja hallitsemattomalta.

Päästiin rataa aina sen kaksi estettä kerrallaan eteenpäin. Hirveästi ei ole sanottavaa treenistä eikä sitä kannattanut videoida. Mitä nyt voi odottaa jos ei treenata agilityä kotona ollenkaan ja sitten käydään kerran kahdessa kuukaudessa pistäytymässä koulutuksessa. No ei se varmaan vie hommaa kauheasti eteenpäin.

Mutta Hipasta täytyy kyllä muutama sananen taas kirjoittaa. Se on hurja koira, hurja kiihkeydessään ja vauhdissaan. ACElla treenaaminen auttaa pitämään mulla toivoa yllä, on tärkeää että on paikka jossa saa kannustusta jatkaa tuon ohjuksen kanssa puurtamista. Meidän omassa seurassa treenaan pienryhmässä jossa ei ole kouluttajaa joten tsemppi pitää hakea muualta. Hipe ei ole helppo koira, se on vaativa, haastava, siinä on herkkyyttä mutta se on viettikova. Hipan kanssa on tehtävä kaikki tosissaan ja mielellään jauhettava päässä jotakin kirosanaa jotta hommassa säilyy asenne.
Hipen vauhti menee suoraan suoneen, se on kuin huumetta. Vauhti tarttuu, se vie mennessään. Kun koira tulee palkkaan kiinni repäisten melkein palkkaavan käden mennessään ja roikkuu lelussa kiinni muristen, purren takahampaansa saaliiseen villinä saalisvietistä, siinä ei voi kuin ihailla tuota moottoria ja kiittää mielessään koirasta. Hipe ei säästele voimiaan, se vetää aina täysillä, vaikka jalat menisivät alta ja vaikka mieli ei enää ymmärtäisi. Usein Hippa on treenien jälkeen niin puhki että se makaa vesikupin päällä ja latkii veden makuultaan, silloin tiedän että se on antanut kaikkensa, jälleen kerran. Vaikka agility tuntuukin vaikealta tällä hetkellä, niin aion vakaasti pitää päätöksen siitä että Hipe aloittaa kisaamisen keväällä. Potentiaalia ei koirasta puutu, se on tullut selväksi.

Sunnuntaina päästiin paimentamaan.

Meillä oli tilaisuus käydä läheisellä lammastilalla treenaamassa. Treenilampaina oli parikymmentä pässipoikaa. Joukossa muutama todellinen pässi, oikea riitaa haastava jukuripää. Hipe kuumui pässeistä jotka haastoivat sitä muutaman kerran oikein tosissaan. Kamikaze-tyylinen lähestyminen on Hipalle ominaista ja sitä se yritti pässeillekin. Asenne oli Hipellä aika veemäinen, se oli röyhkeä ja puoli kuuro. Kisoissa osasin luoda koiraan paineen, mutta nyt mentiin soitellen sotaan. Hipen kanssa sellainen asenne kostautuu hyvin nopeasti.

Lopputreeniin saatiin kuitenkin ihan kelvollista ajoa ja muutama hyvä flänkki. Kaaret teki myös ihan hyvin mutta nostot olivat liian kiihkeitä. Pitäisi päästä taas oikein urakalla simputtamaan Hipeä niin moiset hölmöilyt karisisivat.

Ennen kotiin lähtöä käytiin treenikaverin kanssa auttamassa tilan isäntää ja emäntää karitsalauman siirrossa. Karitsat piti saada laitumelta auton kyytiin. Alle vartissa elukat olivatkin jo autossa, rauhallisesti ja siististi saatiin homma onnistumaan ilman että elukat stressaantuivat turhaan. Se oli ehkä päivän hienoin juttu.

Maanantaina jatkettiin tositoimissa Joensuun Karsikossa josta käytiin samaisen tilan uuhilauma noukkimassa autoon. Lampaat olivat kesän aikana tehokkaasti villiintyneet ja liikkuivat livakasti, joukossa löytyi myös yksi uuhi joka olisi hyvin mielellään möyhentänyt koiria. Hipe oli kuitenkin asiasta toista mieltä. Olipa hienoa nähdä miten tossa koirassa on tarpeen tullen voimaa. Muutaman kerran se sai todella pysäyttää lampaat ja lampaiden vastustelu tuntui herättävän Hipassa vain kovemman halun laittaa elukat ruotuun. Hyvä nappula! siitä tulee vielä kunnon komentoora meidän omille lampaille.

Priima Hippa!!!

2011-09-15T22:40:00.000-07:00

kuva; Anne heikkinen

Hipen terveyslausunnot kennelliitosta ovat kirjattuna koiranetissä. Kaikista huolehtimisista huolimatta tulokset ovat priimaa:

Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0

Täydellisen siisti luusto siis, kuten meidän perheen kaikilla koirilla. oi onnen päivää!!!
Sanoinkin Pirjolle puhelimessa että fiilis on kuin olisi voittanut agin maailman mestaruuden. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se että koira on terve! Toki tämä on vain yksi osa-alue, on monia muita sairauksia jotka voivat hiippailla esiin elämän myötä, mutta rakenne ja luusto on ainakin kunnossa. Oikeasti olen ollut sitä mieltä että Hipe ja sen sisarukset liikkuvat niin kauniisti että ei siellä mitään kovin huonoa voi olla tulossa, mutta tämä on kyllä lottovoitto!

Hipe saa nyt sitten jatkaa harrastuksiaan terveen kirjoissa ja tulevaisuus näyttää käytetäänkö sitä myös jalostukseen.

Elämä on ollut yhtä haipakkaa:

Viikonloppu Tyrnävällä, viikko Helsingissä, viikonloppu Kuopiossa ja seuraava viikko Muotkalla. Suomenniemi tulee kipitettyä suitsaitsukkelaan päästä päähän, kirjaimellisesti. Kiirettä piisaa, mulla työt on vieny nyt kaiken huomion kaikesta muusta. Koirien kanssa ei olla treenitty mitään koko viikolla kun en ole niitä nähnytkään. Lauantaina päästään kuitenkin pitkästä aikaa ACElle ja sunnuntaina olisi tarkoitus käydä paimentamassa lähitilan lampaita.
Sitten onkin aika ottaa pieni hengähdys arjesta ja suunnata jänkhälle. Vaelluskohde selvisi viimein, lähdemme Muotkatuntureille:

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/eramaaalueet/muotkatunturi/Sivut/Default.aspx

Fiilis on aivan mieletön. Muotka on ehkä hienoin retkikohde ikinä (suomessa)! Vaihtoehtona oli Lemmenjoki, mutta kyllä Muotka vie ehdottomasti ainakin minun mielessäni voiton :) Nyt vaan toivotaan etteivät työt estä tätäkin reissua, vaikka työni onkin maailman paras, hauskin ja mielenkiintoisin niin seikkailuja se ei saa haitata ;)

Hipe SBCAKin 1-luokassa

2011-09-11T14:00:00.000-07:00

SBCAKn kisat TYRNÄVÄLLÄ 10-11.9.11

Hipe näyttää mitä sana "vauhti" tarkoittaa ;D
Kuvat: Anita Kokkonen

Sadonkorjuun aika. Ollaan kesä treenattu mielestäni aika tehokkaasti. Treenit ovat olleet hyvää pohjatyötä tulevaisuuden tehtäviin ja kisakentille. En olisi arvannut että jo nyt pääsimme nauttimaan kesän aikana puurretun työn tuloksista. Tämän päiväisen perusteella uskallan entistä enemmän uskoa perusrataan tämän syksyn aikana.

SPKYn ykkösluokkaan verrattuna tuossa SBCAKin radassa on jonkin verran eroja. Hakukaarelle ei saa mennä auttamaan ja kahdeksankulmaisesta häkistä pitää ottaa lampaat ulos siten että koira on häkissä sisäpuolella.

Lauantaina ajettiin ensimmäinen kisa.
Lampaat olivat jo lauantaina suhteellisen liukkaita liikkumaan, siis hyvin saman tyylisiä kuin ne joilla ollaan treenattu kesä. Varikko oli radalla hakutolpasta takana vasemmalla ja elukoilla oli jo jonkinlainen veto sinne. Tuntien kuitenkin koirani heikon vasemman kaaren päätin lähettää Hipen oikealta.
Lähetin koiran, tapitin tolpalla hiljaa ja katsoin typeränä kun koira jätti kaaren kesken, leikkasi linjan ja jäi kysymään lisäkäskyjä. TÄSSÄ vaiheessa ymmärsin antaa koiralleni jonkinlaisen ohjeen tapaisen ja se nosti elukat vasemmalta vinoon, mutta nosti kuitenkin.
Tuomari keskeytti kammottavan sähellyksen hyvissä ajoin ja niin päästiin latautumaan sunnuntain koitokseen.
Ilta istuttiin pentuesisarusten omistajien porukalla analysoimassa päivän tapahtumia ja maailman menoa yleensä.

Lauantain jälkeen päätin että a.) en enää koskaan erehdy etukäteen murehtimaan suorituksia ja b.) sunnuntaina tehdään koko rata ja että ohjaan koiraani.

Sunnuntaina lampailla oli todellakin sitten veto varikolle, edelleen sinne takavasemmalle. Startattiin Hipen kanssa taas viimeisenä, oltiin siis 16:sta koirakko. Kun koirakko toisensa perään hylkäytyi lampaiden livistettyä varikolle olin suhteellisen huolissani siitä suostuisivatko elukat enää yhteistyöhön.
Hakukaarelle lähetin taas oikealta, annoin Hipen mennä yli tasapainon painamaan johonkin klo.11 paikkeille. Vahvistin suunnan usealla lisäkäskyllä. Lampaat olivat kuitenkin jo liikenteessä kun Hippa ennätti taakse ja pakenemassa varikolle. Hippa sai kuitenkin suunnattua lauman oikealle linjalle ja palautti suhteellisen nopeasti järjestyksen porukkaan. Sen verran oli pakka sekaisin että yksi lammas piti käydä erikseen noukkimassa mukaan. Nosto ei ollut hyvä, mutta olosuhteisiin nähden se oli riittävän hyvä.Parempaa en olisi voinut vaatia tai odottaa, ehkä itse olisin voinut jarruttaa enemmän Hipen lähestyessä tasapainoa mutta toisaalta kun tavoitekin oli mennä hieman yli, niin sinne se oli pakko päästää.

Hippaa täytyi pitää koko suorituksen ajan 10 metrin päässä elukoista, vähintään. Kovalla käskyttämisellä tämä onnistui ja koira kuunteli kuin unelma. Se otti kaikki suunnat oikein ja oli tarkka ja intensiivinen.

tolpan kierto. Huomatkaa kuinka kartturin kaunis agilityohjaajan ryhti on vaihtumassa tolppapönötysryhtiin *huokaus* Kuva; Anita Kokkonen

Tolppa kierrettiin tiukkaan ja siitä olisi lähtenyt poispäinajo. Tässä kohtaa en kuitenkaan uskaltanut päästää koiraa ajamaan vaan hiippailin itse Hipen kanssa liian liki. Hippa ajaa ihan hyvin, joten olisi vain pitänyt vaatia siltä kunnon ajo, minulla kantti ei kuitenkaan kestänyt. ennen ykkösporttia koira kuitenkin ajoi reilusti itsenäisesti noin 10 metriä, siis kun viimein uskalsin sen sinne päästää. Tässä kuitenkin vain yksi lammas portista läpi.

Peruskuljetuksessa ei mitään kummempaa, sen se osaa.

Päivän hauskin oli häkitys. (nää on videolla, mut edelleen se editointiohjelma puuttuu tältä koneelta, joten en viitsi Laten leikkelemänä versiona niitä tänne laittaa. katsotaan myöhemmin)
Otettiin kakkosportilta linja häkille. Hipe painoi hyvin pakosuunnasta ja sai lampaat seuraamaan luotisuoraan häkin portille. Häkki auki ja hipe pitämään perää, lampaat kipittivät suorilla häkkiin. aikaa häkitykseen meni ehkä neljä sekunttia. Moukan tuuria!!!!

Häkistä ulos tuominen. Tämä meni nollille. Ei kykene Hippa. Liian ahdasta, liian kuumana radan jälkeen kipinöivä koira.

Saatiin siis kokonainen rata ajettua. Päästiin jopa palkinnoille saakka tällä suorituksella, eli sijoitus kakkonen.

JOO, kyllä olen Hippaan ja JOPA itseeni ( viimeksi mainittuun pikkuisen) tyytyväinen. Hippa oli herkkänä ja kuulolla, teki flänkit hyvin ja otti kaikki käskyt. Kiihkeähän Hipe on mutta pysyi siitä huolimatta kuosissa, eikä ainoatakaan puremaa, edes häkissä.

Kotimatkalla pistäydyttiin katsomassa Sipen ja Wallun uudet nappulat. Kyllä on ärtsyä väkeä! Hirmuinen murina ja nurina kun sipe lähti niitä imettämästä ja joutuivat syliin. Mielenkiinnolla odotan millaisia sähikäisiä näistä kasvaakaan. Nappasin tyypeistä muutaman kuvan jotka laittelen asianomaisille lähiaikoina.

aini, seuraava kisailmokin on jo laitettu :)

Hipen lopputuuletus sunnuntaina. Hymy on ku haljenneella nauriilla. Kuva: Anita Kokkonen

Tassuvaivoja

2011-09-08T10:11:00.000-07:00

Miten voikin molemmilta paimenilta mennä tassut huoltoon juuri samaan aikaan. No on tässä vielä pari viikkoa aikaa parannella hipen tassut tunturikestäviksi, eli kaikki keinot kehiin.

Vappu ontuu oikeaa etustaan. Taivutellessa ei reagoi mutta sivuttaissuunnassa puristaessa kyllä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen että varvas on nyrjähtänyt. En kuitenkaan usko että mitään olisi poikki tai murtunut kun varaa jalalle hyvin ja vauhtia riittää. Lepoa tassulle on kuitenkin annettava joten nyt on sitten pyrri treenikiellossa.

Hipe taas pureksi sunnuntaina iltaselle toista takastaan ja kun sitä rupesin tutkimaan niin löytyi haljennut antura. Takatassujen anturat ovat kuluneet kesän kirmailuissa aivan kiiltäviksi ja iho on hyvin ohut. Varpaiden musta pigmenttikin on kulunut pois ja tilalla on vaaleat varpaat, selvästi näkee että nuo tossut on rehellisesti kiihdytelty tuohon kuntoon. Mitään ontumista ei ole ollut havaittavissa (tässä kohtaa todettakoon että sukujuurensa huomioon ottaen tuskin tuo koira ontuisi vaikka kaikki neljä tassua olisivat poikki), joten lenkkeilyä ja harrastamista jatketaan normaaliin malliin.

No kun ei Vapitin kanssa päästy treenaamaan agia niin poikkesin suunnitelmasta ja kävin Hipen kanssa treenaamassa. Hippa teki maxihyppyä yksittäisenä ja medirimoilla pientä rallia, kujakeppejä tehtiin kanssa. Juu, eipä mitään isompaa kommentoitavaa, saakelin lujaa kulki ja rimat pysyi pääosin kannattimillaan. Aika hienoa tuota koiraa on aina välillä juoksuttaa aksassa, se on niin nopea ja kiihkeä että itselläkin nousee niskavillat pystyyn :D

Huomenna suunnataan kohti Tyrnävää SBCAKin paimennuskisoihin. Yövytään jossakin matkan varrella Marsussa ja aamusella meidän pitäisi olla jo suhteellisen lähellä kisapaikkaa. Kisaseura on parasta sillä ykkösissä starttaa Hipen perhettä enemmänkin. Aivan hirmu hauskaa on lähteä rennolla mielellä kisaamaan, tavoitteena kun on lähinnä kokemuksen kartuttaminen ja koiran hallinnassa pito. Pääni olen miettinyt puhki millä keinoin ajan kisapaikalla hipelle paineen läpi että lähtee nöyränä radalle, lienee otettava joku vitsa tai kepukka mukaan tai heristeltävä sille sittarin muovikassia.

Ja sitten: Hienoja uutisia tuli keskiviikkoaamun sarastaessa puhelimeen :) Sipri synnytti neljä virkkua pentua. Kaksi urosta ja kaksi narttua. Kuten viimekin kerralla, myös nyt sukupuolijako ja määrä meni täsmälleen tilausten mukaan. Onnea kaikille uusien sipe x wallu pentujen ottajille!

Kisakuulumisia sitten viikonlopun jälkeen :)

Hipe ja kivireki

2011-09-04T10:44:00.000-07:00

Miten ihmeessä ihmisen pitää olla niin sitkas että jos joku asia on vaikea niin sitä pitää saada yrittää ja yrittää ja yrittää vaikka maailman tappiin. On selvääkin selvempää että meikäläisen ja Hipen suhteessa minä olen se perässä vedettävä kivireki.
No ei anneta pikku juttujen häiritä vaan YRITETÄÄN KOVEMMIN! Perhana. Mulla on tapana suuttua jos ei joku juttu onnistu, ja nyt suututtaa. Se suuttumus on ehkä ihan hyvä koskapa se ajaa kohti parempia suorituksia. Suuttumuksen kohde on tietenkin allekirjoittanut itse.

Viikonloppu vietettiin paimennellen. Puitteet onnistumisille olisivat olleet pystyssä; mainio koutsi, lahjakas koira ja kaiken päälle hyvä reissuseura. Kaiken jarruna vain toimii tehokkaasti ohjaaja jonka hermorakenne on surkea ja keskittymiskyky olematon.

Hippa teki ensimmäisen poispäinajo settinsä hienosti, olisi varmaan pitänyt jättää siihen. Muuten en ohjatuissa treeneissä onnistunut kuin mokailemaan ja tekemään kaikkea tarpeettoman tyhmää. Päästän Hipen liian helpolla, liian kovaa ja väärissä paikoissa. Treenien edetessä koko koiran olemus muuttui, ensin se oli mukavan rento ja paine meni hyvin läpi, mitä enemmän tehtiin, sen enemmän koiran liikkeet alkoivat olla nykiviä ja liian nopeita. Hipan koko ilme ja olemus muuttuvat sen lämmetessä liikaa, se kadottaa rentouden ja tekee omiaan.

Sunnuntaina treenailtiin Millan ja Nopan kanssa itsenäisesti.
Team-pyllynenä ja paskahäntä eivät onnistuneet karkuuttamaan lampaita laitumelta. Sille pisteet. Hipe piti hyvin taustaa turvattuna kun velimies treenasi ja joutui paikoin ihan kunnolla pysäyttämään ja tuuppaamaan eläimiä. Olipas hieno nähdä kuinka tuo koira on oppinut tekemään flänkkejä vaikeammassakin maastossa ja ajamaan vaikka millaisissa paikoissa. Teki aivan älyttömän hienoja ajoja paikoin, kyselemättä,mutta kuitenkaan painamatta lampaille liikaa. Hyvä Hipe!

Lopuksi tehtiin yksi pidempi, noin 80m haku joka oli oikein sievä. Sain jarrutettua hipen hyvin tasapainoon ja ohjattua nostoon, aika jännä että tässäkin hyvällä ohjauksella on vaikutusta!!!
Loppuun pähkinässä: Hipe pelaa, ohjaaja pelaa viisi minuuttia hyvin ja sen jälkeen tapahtuu taantuma.
Mitä tästä opimme: treenattava lyhyemmin, tiukemmin, kontrolloiden.

No mutta taas kerran opettavaiset ja hyvät treenit. Nopan treenien seuraaminen on opettavaista koska siinä ja Hipessä on samaa. Tosi hienoa on seurata näiden koirien kehitystä, jokainen on erilainen mutta samat palikat siellä on taustalla, sen huomaa. Potoskavaaran keikat ovat aina erinomaisia, tää oli yksi parhaista :)

Illalla ulkoilutin ukon ja hurtsit. Otin kameralla kuvia jotta uskotte:

paita ja perse

leidit ottaa biitsillä arskaa

tässä kuvassa vaan jotenkin niin herkästi ja kauniisti kiteytyy koko Hipen olemus. Puuttuu vaan että se näyttäis vielä keskisormea.

Vaellukselle valmistautumista paimennustreenien lomassa

2011-08-31T12:46:00.000-07:00

Syysvaellus Ivaloon lähestyy.
Tunturissa ollaan sitten 6 vuorokautta, reitti ei ole vielä selvillä joten kilometrejä on vaikea ennustaa, mutta olettaisin reissun olevan n.80km.
Suunnittelu on aloitettu ja tavaroita koottu ja testattu.
Itselle ei tarvitse hankkia kuin ruoat, kaikki muut varusteet kuoripuvusta rinkkaan löytyvät kyllä. Lopullisen varusteluettelon ajattelin julkaista tänne lähempänä reissua, mutta tällaista olen alustavasti suunnitellut Hipelle mukaan:

Hipen retkivarusteluihin kuuluu
(nyt tulee sitten mainontaa. Nämä on itse minun koiralleni sopiviksi todettuja tuotteita.):

tällä lähtee itikat ja kaikki muutkin elolliset niin koiran kuin leirinkin läheisyydestä, samalla hoitaa tassut

-oma reppu muonien kantamiseen (Hipan nuoresta iästä johtuen se kantaa vain omat ruokansa liian kuormituksen välttämiseksi)
-Roburin Performancea 5dl
-Ziwipeak-muonaa 1kg
http://www.ziwipeak.com/fin/home.shtml
-öljyä
-Back on Track verkkomantteli ja/tai sademantteli.
-kokoontaitettava vesi/ruokakuppi
-tassuvaha (tervavoide) ötököitten häätämiseen.
-joustohihna (manmat)
-valjaat (topcanis)
-kaulapanta(heijastin)
-Urheiluteippiä (jos tassu särkyy)
-pieni pyyhe
-inupect fortea suolistovaivoihin
-nutrisalia lihasten palautukseen/nesteytykseen.

Hipen matkatavarat painaa max. 2,5kg

Vaellusreissua on treenattu:

Majoittuminen ja nukkuminen
Hippa on kulkenut nyt entistä enemmän joka paikassa mukana ja teltassa sekä autossa makuupussin jalkaosassa nukkumiseen on totuteltu. Hipe ei siis saa omaa pussia mukaan ;D vaan se saa nukkua Ninkan Marmot Tetonin jalkaosassa. Toistaiseksi koira on tykännyt majoittua pussin jalkopäässä, tosin yleensä aamulla löytyy kainalosta. Kun pussissa on kahteen suuntaan aukeava vetoketju, on koiran helppo sieltä hengitellä.

Repun kantaminen

Hipestä ei oikein meinannut saada taas liikkumatonta kuvaa :D

Reppua on kanniskeltu säännöllisesti. Hippaa reppu ei häiritse. Säädöt tehdään niin että koira kantaisi painon mahdollisimman paljon lavoillaan/hartioillaan, ei selällä (koira ei ole muuli eikä heppa)

Kuntoa on harjoitettu
Ninka treenaa Vaarojen maratonille sekä vaellukselle, ja Hipetti vaellukselle. Tämä tarkoittaa että juoksulenkit ovat pitkiä. Ilman koiria juoksen 20-30km lenkin 1xviikossa ja koirien ollessa mukana 15km kerrallaan. Kilometrejä viikolle siis kertyy... lähes sata. Lepoa yritetään pitää kaikkiin väleihin ja paljon. Koska paimennus vie nyt kaiken harrastusajan, pitää muu aika käyttää kunnon kasvattamiseen ja lepäämiseen. Ennen syysvaellusta emme siis enää treenaa agilityä.

Kivikkoisissa maastoissa on pyritty kiipeilemään jotta Hipe oppisi hallitsemaan vauhtiaan vaikeissa paikoissa.

Tassujen- ja lihaksiston huolto
Hipen käpälät ovat aika kuluneet kaikesta kaahottelusta, niitä hoidetaan tassuvahalla ja silittelemällä. Ennen reissua olisi tarkoitus koira vielä hierottaa ja käyttää rokotusten yhteydessä terveyssyynissä.

Keskiviikkoaamuna paimennettiin

Oltiin laitumella missä lampailla oli mahdollisuus luikahtaa karkuun jos tilaisuus salli. Lampaat saavat kuulemma sydämentykytyksiä jo meidät nähdessään (anteeksi) ja käyttäytyvät ennätyshysteerisesti. Enkä kyllä ihmettele yhtään. Voin kuvitella että tilannetta voisi verrata näin: Itse joutuisi linja-auton kyytiin jota kuljettaa maksimissaan kolmekesäinen natiainen jolla ei jalat yllä polkimiin eikä käsi vaihdekeppiin. Olepas siinä sitten luottavaisella mielellä!!!

Minä olin jo kiteelle ajellessa hirvittävän huonolla tuulella, väsynyt ja jalat hapoilla edellisen päivän intervalleista. Ketutti. Silloin ei tietysti kannattaisi mennä reenaamaan ollenkaan, mutta menin ja onneksi se loppujen lopuksi päättyi ihan onnellisesti tuoki reissu. Lampaille jäi ehkä hitusen turvallisempi olo ja lopussa liikkuivatkin rennommin ja pyrkivät vähemmän pakoon.

Hipe kävi kierroksilla ja kun se käy riittävän kierroksilla eikä pääse toteuttamaan itseään (puremaan) niin sitten se flänkkäsi aivan helkkarin kaukana. Käskyt kaikuivat kuuroille korville ja koira veti korvat niskassa liimaantuneina siellä flänkillään. Hitto että ärsytti! Paperisäkki on toiminut hyvänä jarruna ajossa mutta flänkeillä sitä ei ehkä pidä käyttää, muuten saa etsiä koiraa naapuri pitäjästä, sitä paitsi riittävän kaukana juostessaan Hipe ei ota painetta enää ollenkaan vastaan vaan tekee mitä lystää, toisin sanoen joko räkäisee kiinni elukoihin tai jatkaa aivotonta rundiaan loputtomiin.

No pisteet pitää antaa Hipelle että se ei luovuta yrittämästä, se jatkaa vaikka painetta on paljon ja viestit ohjaajalta ristiriitaisia. Semmonen se on, miun paras kaveri. Voi mennä romantisoinnin ja inhimillistämisen puolelle mutta Hipassa on sitä jotakin. Hipen kanssa eletään veitsen terällä, kai se on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Tykkään siitä että minulla on koira jonka kanssa voin kohdata haasteita ja joka ei vähällä lannistu. Hipe on MIUN koira.(Lassella on Vappunsa, mulla Hippani ja Peppi on sen kuka nyt kulloinkin sattuu korvan takaa raapimaan)

Luut kuvattu

2011-08-29T05:36:00.000-07:00

Koirafanitus-lehden kuvaajan nappaama kuva Hipettimestä Kuttukuureissulta.

Maanantaina käytin Hipen kuvattavana Kivuttomalla.
Koirasta kuvattiin lonkat, kyynärät, alaselkä ja polvet.
Eläinlääkärin ensimmäinen kommentti oli: voi kun on nättiä! eli hyvää lupasi :)
Polvet lähti nollana, samoin kyynärät. Selkä oli niin sievä ja täydellinen kuin olla voi.
Lonkkamaljat ovat erittäin syvät MUTTA sielläpä oli hitusen löysyyttä. Maljat ovat reunoistaan erinomaisen syvät ja tiiviit, hienoinen löysyys on siis maljan pohjalla. B:tä huonompaa tohtori ei edes heittänyt arvaukseksi, ja oli aika varma että A:na ne tulee, mutta kukapa tietää.

Hipe sai hyvin pienen määrän nukutusainetta ja nukkui sillä hyvin ja sikeästi, herätyspiikin saatuaan oli kiukkuinen kuin ampiainen. Kotiin tultua murmatti kaikille koirille ja painui jonnekin sohvan aluksiin kiroilemaan. On tuo koira kyllä aikamoinen eläjä, siltä ei tuota luonnetta puutu :D

Myös eräs PYRRI sai rokotteen, ja sen kuuli kyllä varmasti vähintään koko Reijolan kaupunginosa. hohhoi.

Sunnuntaina vietettiin vaatimattomat kuusi tuntia agilityä harrastellen.
Osallistuin Vapun kanssa Katjan koulutukseen ja Hipellä oli sen omat viikottaistreenit (joissa käydään kerran kuussa).

Vappu oli aivan huippu. Nyt oli mopo kuosissa ja Vappu meni perä maata viistäen ja makeellla asenteella treenin alusta loppuun. Treeni oli hyvä ja rata mielenkiintoinen ja haastava, jahka kerkiän niin yritän sen tänne muistaa piirtää.
Vapitin todettiin kulkevan hyvin mutta teknisesti se on kyllä aika kehno, ei lue valsseja oikein ja menee aina suoraan. Vapun kanssa otetaankin nyt työn alle kaikenlaiset kieputukset ja pyöritykset jotta se saataisiin pikku sisarensa kaltaiseksi kääntyjäksi.

Hipe teki taas jotain täysin suunnittelematonta ja ei-kehittävää rallattelua. No putkijarruja ja joku niistosokkari sinne väkerrettiin eli lienee ihan hyödyllisiäkin juttuja. Hipe kulki kovaa ja osui esteisiin, välillä rytinälläkin. Hyppää välillä niin pitkästi ettei saa koottua itseään esteiden väliin, tämän kyllä arvasinkin kun rimoja alettiin nostamaan, että korkeuden kasvaessa kasvaa kaaret kun vauhti on tuota luokkaa.

Kisatunnelmia ja palauttavat

2011-08-26T13:22:00.000-07:00

Toukokuussa Hipen kanssa mentiin ensi kertaa lampaille. Elokuussa uskaltauduimme korkkaamaan kisauran. Tulos ei pisteiden suhteen ollut kummoinen. Diskaukseenhan se startti päättyi mutta saatiin tehtyä kohtuullinen hakukaari, ei sellainen hieno mitä treeneissä, mutta kohtalainen. Nosto oli hätäinen ja koira nosti ohi linjan, tosin hyvin määrätietoisesti (määrätietoisesti Hipen itse valitsemaan kohteeseen).
Ohjaaja oli aika pahasti kipsissä vielä tässäkin vaiheessa mutta kun lähdettiin tekemään ajoa (lue: kuljetusta) sain jollain tapaa palikat päässä kasaan ja siitä alkoi koiran ohjaaminenkin.

Hipe otti käskyt ihan hyvin ja piti suurimman osan aikaa etäisyyden elukoihin siedettävänä. Kuljetus oli väliin jopa nättiä ja Hipe sai siinä hyvää treeniä nihkeillä lampailla. Koiran hermot eivät oikein pitäneet lampaiden edetessä suhteellisen verkkaiseen, ja niissä kohden se turvautui mieluummin vauhtiin kuin yritti viedä kauniisti. Mutta kuljetuksessa oli muutama paikka joissa malttoi ihmeen rauhallisesti ja työnsi lampaita sievästi edellään.

Jakoympyrään tultaessa kaatui homma ohjaajan auttamattomaan nukahtamiseen. En tehnyt mitään suunnitelmani mukaan, vaan hätäilin ja munasin tilanteen. Tosin jälkeenpäin olen tyytyväinen ettei jouduttu häkittämään noita lampaita, ei ne olisi meidän taidoilla häkkiin menneet.

Jäätiin vielä ihmettelemään kakkos-ja kolmosluokatkin, ja kyllä muuten kannatti jäädä nekin katsomaan!!! Mainio päivä. Tyytyväinen olen siihen että nyt on ensimmäinen sähellys käyty tekemässä ja luulen että se pahin patsastelu jäi nyt tuonne kisaradalle, tästä eteenpäin voi kisailla rennoin mielin kun tietää jutun juonen. Hipetin olisi pitänyt pitää tiukemmassa kontrollissa, liikaa pääsi itsekseen säveltämään. Mutta tällä kokemuksella ja koiran ikä huomioon ottaen olen kohtalaisen tyytyväinen, kyllä on kannattanut kesä treenailla ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että oppi alkaa mennä perille ja punainen lanka löytyä. Tsemppi sekä kasvattajan että koutsin puolelta on ainakin ollut mitä parhainta, jotta mikäs sitä tällaisen turvaverkon varassa on edetä ;)

Perjantain palauttavat
suoritettiin kurinalaisesti poispäinajotreenin merkeissä.
Minna pisti tytöt taas koville ja lopputreenistä mulla alkoi hehkua pieni oivalluksen lamppunen päänupin yläpuolella. Mie niin tykkään noista treeneistä, ne on niin haastavia että vievät aina kunnon harppauksen eteenpäin! Nytkin tuntui että saatiin Hipen kanssa ihan uutta tuulta tekemiseen.
Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut että Hipen saa noinkin hillitysti ajamaan, mutta sieltä se vaan tuli kun malttoi itse keskittyä tekemiseen ja kuunnella ohjeet (hei kesän jälkeen saavutettu sekin että pystyn kuuntelemaan ja toimimaan yhtäaikaa).
Viimeiset treenit olen yrittänyt keskittyä lampaisiin, niiden korviin ja silmäkulmiin. Tänään kun kävelin lampaiden takana ja Hipe siinä niitä ajeli, tuli mieleen muinaiset ratsastustunnit ja hevosen silmäkulmat ja korvat, niistähän minä silloinkin luin kuinka hevonen on asettunut, miksi lampaiden lukeminen olisi sen vaikeampaa???

Huiput treenit. Nälkä kasvaa syödessä ja treenimään hinkuu mieli. Joku masokisti miussakin varmasti asuu kun tykkään näistä vaikeista ja välillä henkisesti latistavista harrasteista. Mutta kaiketi se juuri tässä onkin parasta; pureskeltavaa riittää ja aina voi tulla paremmaksi :)

Viimeistelyt

2011-08-23T23:14:00.000-07:00

Hipen ensimmäinen kisastartti on Torstaina. Rantasalmella kisataan kaikki luokat, Hipe osallistuu ykköseen.

Plääni on tämä:

Tehdään hyvä haku
Rauhallinen nosto ja kuljetus.
Poispäinajo-osuus tehdään peruskuljetuksena.
Rauhallinen häkitys.

Haluan siis koiralle ja itselleni kisakokemusta ja häiriössä tekemistä. Tavoitteena on saada ajettua rauhallinen ja hallittu suoritus, ettei Hipe pääse kuumumaan ja puremaan. Ja että mulle itselle jää hyvä fiilis.
Edelleen en meinaa muistaa että käsissäni on todellakin vuoteinen koira ja itse olen lajin parissa puljannut pari hassua kuukautta, joten tavoitteet on pidettävä realistisina.

Tässä sitten viimeistelyt:

Tiistaina käytiin paimentamassa.
Tehtiin pellolla häkityksiä ja hakuja.
Häkitykset meinaa kaatua ohjaajan sähellykseen ja lähellä hitsaavaan Hippaan. Hipessä on kuitenkin sen verran voimaa että se saa lähellä ollessaan lampaat säikkymään ja liikkumaan liukkaasti alta. Alkuun saatiin muutama ihan ok häkitys, mutta tietysti niiden elukoiden olisi helpompi mennä sinne laatikkoonsa jos ohjaaja ei seisoisi siellä sisällä!!! OHO!

Toisena treeninä tehtiin hakukaaria. Matkaa jotakuinkin 100m. välillä alle välillä yli. Oikea kaari oli sievä. Ensimmäisellä ei tarvinnut kuin yhden rauhallisen käskyn ja syöksyi nätissä päärynässä nostamaan lampaita. Eikä minun tarvinnut liikkua tolpalta koko aikana ollenkaan. Toisella ei mennyt loppuun asti vaan ajatteli selvästi leikkaavansa linjan ja hakevansa sittenkin vasemmalta. Koira pois ja uusi lähetys, ja siitä tuli ensimmäisen tapaan sievä. On sitä hienoa katsoa kuinka tuo elukka kehittyy!

Vasen olikin sitten jotain iiiiiihan muuta. En meinannut saada Hippaa edes asettumaan vasemmalle, se väänsi itsensä kaikkiin korkkiruuveihin että olisi voinut olla valmiina ampumaan oikealle. Vaikka sain uhkailtua koiralle ajatuksen vasemmasta, se latasi suoraan kohti lampaita heti luvan saatuaan. Tehtiin sitten niin että päästin koiraa n. 10m kerrallaan, juoksin itse kohti lampaita ja näin saatiin kaari loppuun pullistumaan. Muodoltaan alkoi olla lopussa jo yhtä kiva, ellei parempi, kuin oikea.
Kisoissa vasemmalle on mentävä auttamaan, sitä se ei osaa.

Todella hyvät treenit oli taas.
Olen aika ihmeissäni tuon koiran kehityksestä. Sillä on kaikki elementit hyvin rakenteilla: Kaaret, kuljetus, tasapaino ja ajaakin aika vahvasti ja suoraan. Kovasti olisin mielinyt testaamaan ajon kisoissakin mutta onneksi meillä on tuo mitä parhain koutsi joka osaa todellakin laittaa asiat realistiseen järjestykseen; vielä ei ole ajon aika, sitä pitää vielä vahvistaa. Hippaa ei pysty vielä ajon aikana juuri ollenkaan ohjaamaan, tekee flänkit siinä huonosti eikä osaa kunnolla suuntia. Aikaa siis pikku koiralle ja treenejä.
Mutta nyt alkaa vaikuttaa hyvinkin siltä että perusrata hurautetaan tämän kesäkauden lopuksi ja sitten aletaan vartoilla ensi kesää ja niitä uusia tuulia ;)

Superkuutoset

2011-08-21T10:46:00.000-07:00

Perhepotretti

Miusta tää on hirmu hauska! Pentusia etualalla ja Sipri kyylää sivussa, ihan kuin ois laittanu naperot järjestykseen :D Kuva: Anne Heikkinen
Kuvassa vasemmalta: Wiivi, Noppa, Nopsa ja Kalle. Kääpiötytöt Tora ja Hipe puuttuu kuvasta.

Perjantain treeneissä. Kuva: Pirjo Heikura

Vielä lisätty muutama Anitan ottama kaunis kuva reissulta. Kiitos Anita kuvien ottamisesta ja käyttöluvasta, meikäläisten kameroilla ja taidoilla ei näitä ois räpsitty :)

Hippa-kukkaistyttö. Kuva: Anita Kokkonen

Sipri-mamman masussa hautuu jo uusi setti supereita. Pienempi maha miusta kuin edellisellä kerralla, tai ainakin vähemmän roikkuva. Kuva: Anita Kokkonen

Hyppytekniikkaa. Kuva: Anita Kokkonen

saalis :) kuva: Anita Kokkonen

Viikonloppu vietettiin iloisissa merkeissä Valtimolla.
Lauantaina huruuteltiin agilitykoulutukseen Nurmekseen ja illan tullen asettauduttiin Oinosille yökylään. Olo oli taas kerran kuin ois kottiinsa tullu :)

Sunnuntain valjettua käytiin Lassen kanssa (N juoksi ja L pyöräili) aamulenkki. Olisiko lenkin pituus ollut seitsemän kilometriä, ihan mukava, rauhallinen ja aurinkoinen lenkki kauniissa maisemissa. Koirat kiisivät pelloilla ja hiekkateillä kuin heikkopäiset.

Koko pentue saatiin kerrankin paikanpäälle yhtäaikaa. Ensimmäisenä suunnattiin kuvan kauniille luonnon koskelle/joelle koiria uittamaan ja kuvaamaan ja sitten tehtiin pieni hyppytekniikka treeni. Hipe oli varmaan koko joukon surkein tässä :D Ihan huvitti miten huonosti teki treenit, vaikka olevinaan ollaan joskus harjoiteltu.
Kaikki sisarukset olivat kasvaneet hienoiksi rekuiksi, kovin omistajiensa oloisiksi :) Yhdistävänä tekijänä näkyi hirmuinen halu juosta, kovaa, kokoajan. Ja se moottori, loputon into päästä töihin. Eipä päivän aikana vire hiipunut vaikka hommattiin kaikenlaista.
Hyppytekniikkatreenin jälkeen piipahdettiin kahville ja tämän jälkeen sitkeimmät kyläilijät malttoivat tehdä vielä koirille paikkamakuun ja häiriössä tottista. Hippa osallistui edellämainittuun paikallamakaa...eikun ryömimällä. No eipä me olla moisia treenattu porukalla ja Hipeä vaivasivat kovasti selän takana odottaneet agilityesteet. Surkea selitys surkeasta suorituksesta :D

Kahvipöydässä heräsi esille kaikenmaailman hulluja ideoita walesin matkasta... saas nähdä mitä nää huimat vielä keksii ;)
Enpä olisi vuosi sitten arvannut että seuraavana kesänä tunnen taas liudan hienoja uusia ihmisiä ja että pääpaino harrastuksissa on paimentamisella. Että me Lassen kanssa suunnitellaan hurjaa uutta elämänmuutosta joka paljastetaan pikkuisen myöhemmin ja että oikeastaan kaikki on uutta, jännää ja niin hauskaa! Joskus kannattaa ottaa uusi askel elämässä, tehdä hyppy tuntemattomaan, se tehtiin silloinkin kun hankimme Hipen, ja se hyppy on todellakin kannattanut :)

Sitten loppuun vielä lisää Pirjon kuvia paimentavasta Hipestä:

Fiilis kohdillaan!

2011-08-19T14:16:00.000-07:00

Vuapukka Kuopion kisoissa. Kuva: Marjo Kuivalainen
Vappu pyrrin kanssa kipaistiin Torstaina juoksemassa yksi sievä ja siisti mölliagilityrata. Mistä minä tempaisen aina välillä sen johdonmukaisen, napakan ja selkeän ohjauksen? Olipa hienoa juosta pyrrin kanssa rataa, aivan mielettömän hyvältä tuntui! Vappu on edelleen poissa parhaasta terästään ja pikkuisen pläskikin ("pitää olla pikkuisen pläski"- laulaa Jukka Poika ;)). Mutta se asenne! Silloin tietää että pyrri on lähdössä tosissaan radalle kun lähdössä istuessakin sylki lentää.
Ja minun oma asenne löysi hetkeksi takaisin. Nyt olen kyllä tehnyt päätöksen että agilitystä on pakko alkaa taas nauttia. Ei ole mitään muuta koiraharrastuslajia jossa koiran kanssa yhdessä tekeminen on parhaimmillaan kuin hyvällä koreografialla toteutettu tanssi. Se vauhti, ne sekunnin sadasosissa tapahtuvat pienet muutokset ja ohjaukset, WAU!

Perjantai-iltaa vietettiin suunnitellusti Potoskavaarassa hyvässä seurassa. Paimentamaan saapuivat Hipan velj`mies Noppa ja toinen veli Kalle sekä isäkoira Wallu, ja tietenkin vakkaritreenikamut Hinkuu ja Hunppaa.

Tehtiin peruskuljetusta pellolla muiden ohjaajien häiriköidessä ja pitäessä väliin lampaita paikallaan. Meikäläisen yllätti nenäverenvuoto ja jouduttiin lopettamaan treenailut aika lyhyeen.

Toisella rundilla tehtiin muutama hakukaari. Jotka loppua kohden paranivat. Hippa tekee noston paremmin kun matkaakin on reilummin ja muistan ITSE käyttäytyä rauhallisesti. Olin ensimmäistä kertaa edes jollain tapaa tyytyväinen kaariin, tai siihen viimeiseen.

Viimeiseen settiin tehtiin ajoa ja suuntia. Hipetin oli taas himpun verran päässyt kuumenemaan kaarilla juostessaan ja ajoon keskittyminen oli vaikeaa. Mutta kyllä niitä hyviäkin juttuja taas nähtiin. Hipen ajohalut ovat aika vahvat, mutta vauhti hieman liian kova. Pientä painetta pitäisi pystyä luomaan tähänkin, mutta toisaalta en halua että Hipe oppii ajaessa kyselemään ja epäröimään.

Hyvät oli treenit ja fiilis jälleen sellainen että ehkä kykenen oppimaankin jotain taas jatkossa. Seura oli parhainta ja ilta meni ihan liian nopeasti!
Noppa-veli olikin kehittynyt aivan mahdottomasti viime näkemästä. Hieno mies siitä on kasvanut!

Kohtalaisen luottavaisin mielin odotan tulevia haasteita, ainakin mulla on tuo elukka aivan mainio. Enempää en Hipeltä voisi tällä treenimäärällä ja iällä odottaa, se on hieno koira :)

Vetoharjoittelut jatkuu

2011-08-16T07:19:00.000-07:00

Hipettimen kanssa ollaan tehty muutama canicrosstreeni. On se tykki siinäkin lajissa :D Voimaa ja tahtoa on pienessä koirassa ja vetotekniikka vaikuttaisi hyvältä. Pisimmillään olen vedättänyt ½km.
Talveksi pitäisi saada pidempi piuha vetovyöhön ja Hipalle paremmat valjaat jotta päästään suksillekin. Kun kesäkausi alkaa kääntyä loppusuoralle, alkaa kutina hiihtoladuille vaivaamaan. Kumma kyllä ajatus säkenöivistä hangista ja pitkistä hiihtolenkeistä tekee ajatuksen talvesta jopa houkuttavaksi.
Nyt voidaan alkaa kehittämään vetotekniikkaa ja kuntoa, joka on kyllä hipellä jo nyt aika hyvä. Ruoka jouduttiin vaihtamaan vahvempaan kun kovin kuivakka on koira, massaa siis sekä emännälle että koiralle :)

Varasin pikku rekulle kuvaus ajan Torstaiksi. Tarkoitus olisi kuvauttaa lonkat, kyynärät, olkapäät ja selkä. Pääkopankin voisi kuvauttaa, siellä asuu varmaan joku riivaaja, välillä käytös on niin omituista.

Maanantaina paimennettiin. Surkeata sunnuntaita seurasi masentava maanantai. Ihan hirveä huonommuuden tunne on!!! Ainut asia joka kevyesti helpottaa oloa on koira, se on uskomattoman hyvin kestänyt ohjaajansa töpeksimistä, kiitos vain hyvien geeniensä ja viettitasonsa.

Treenien lopussa Hippa alkoi hieman ylikuumenemaan ja miun pinna alkoi taas kiristyä.

Tiistaina käytiin sitten katsomassa erään seurakaverin paimennustreenejä ja se oli kyllä Hipelle liikaa. Toisen ohjaajan suuntakäskyt otti ja sinkoili hihnassa oikeaan ja vasempaan. Räksytti ja riekkui kuin vähämielinen. Ja taas nappasi minua jalasta jossain välissä. Kyllä olisi lähtenyt kuin leppäkeihäs jos ei olisi ollut lapsia laitumen reunalla katsomassa.
Hippaa vierestä seurannut tuttu sanoikin että osuvasti että Hippa voisi tehdä tätä paimennusta ihan kenen tahansa kanssa, ei se Ninkaa siihen tarvitse. Luultavasti totuus on kuitenkin se että hyvän auktoriteetin kanssa Hipe heittäytyisi tekemättömäksi ja löperön ohjaajan kanssa varastaisi elukat itselleen. Minulla on päivästä kiinni olenko Hipalle auktoriteetti vai pelkkä hidaste lammasrallissa. Se on aika masentava tieto, mutta totta.

Kyllä Hippa on hieno koira enkä vaihtaisi sitä mihinkään, siltä ei ruutia puutu. Mutta on sen luonne sellainen että se vaatii lujaa tahtoa itseltä. Inhottaa kun pitää olla sille niin kova ja niin ehdoton. Ja kuitenkin Hippa osaa olla niin lutunen kainalokoira, lasten lällykki ja vieraitten kainalossa kyhnääjä. Pehmeän ulkokuorensa alla se on kuitenkin jotain tyystin muuta.

Nonni. Ny sit muutama päivä huilataan ja perjantaina Hipen treenikaveriksi saapuu velipoika Noppa :) Elikkäs sisarukset pääsee yhdessä paimennustreenireissulle. Lauantaina olisi tarkoitus ajella Valtimolle Kyllösen Pirkon agilitytreeneihin, Elinan ja Timon luo yökylään ja lauantaina vietetään pentutreffejä! Hienoo!!!

Paimenkisaturistit seikkailee

2011-08-14T22:54:00.000-07:00

Tämä otus oli nätti. Kaiketi Koolie.

Käytiin viikonloppuna Vehmersalmella katsomassa AHBAn kisoja
http://www.ahba-herding.org/

^tuolla tietoa aiheesta ^

Ollaan nyt treenikaverini kanssa kierretty sekä PM-kisat että nyt nuo AHBAn kisat. Kontrasti on aikamoinen. Nämähän eivät ole mitenkään vertailukelpoisia keskenään, mutta mielenkiintoista oli perättäisinä viikonloppuina nähdä nämä molemmat erilaiset kilpailut .

En ole paimennuksessa asiantuntija, joten en rupea asiaa tässä sen kummemmin suuntaan enkä toiseen arvioimaan. Jokainen taablaa tavallaan täällä maailmassa.
AHBAn paimennuskisoissa juttelin muutaman ihmisen kanssa ja kun puhe tuli siitä että harrastan paimennusta bordercollien kanssa ja tavoitteena on SPKYn perusrata olivat kommentit tämän suuntaisia "aha, no se onkin aivan erilaista paimennusta". Miten erilaista? Se jäi hieman auki. Kun mielestäni paimennus on aika yksinkertainen juttu: Koiran pitää hakea ja tuoda eläimiä, pystyä siirtämään niitä paikasta toiseen ajamalla ja pitämään paikallaan ja pysäyttämään ne, ainakin. Ja opetellakseen nämä tehtävät sillä pitää olla jonkinlainen, edes pikkuinen vietti ja focus eläimiin.

AHBAn kisoissa nähty paimennus on ilmeisesti erilaisiin tehtäviin tähtäävää, mene ja tiedä. Vai mikä on sitten näiden kahden eri "tyylisuunnan" ero?
Hipen kanssa tavoite on perusradan lisäksi tulla sen verran hyväksi koiraksi, ja minusta ohjaajaksi, että voimme tulevaisuudessa paimentaa omia lampaita. Eli että koira varmasti selviytyy kotitilan pienistä askareista, sehän lienee kaiken paimennuksen perustavoite; että koira selviytyy työstä, sillä sitähän paimennus koiralle on.

Kauhean mielenkiintoista oli. Ja kyllä siellä kisoissa eräs aika yritteliäs pieni sheltti paimenteli. Pienestä koostaan huolimatta tämä koira oli halukas hakemaan, tuomaan ja pysäyttämään eläimiä.

kananen

Kisattiin me kanssa, siis agilityä.
Vappu juoksi 3 huonoa HYLkyä. Minen osaa enää ollenkaan ohjata kesätauon jälkeen. Kaikki asenne ja yrittäminen on kadonnut. Sen sijaan Vapiti alkaa palautua entiselleen.

Kauheaa oli niellä kyyneleitä ratojen jälkeen, olin niin pettynyt omiin suorituksiin. En koiraan enkä ratoihin vaan omaan ohjaamiseen ja asenteeseen, eikö se koskaan enää palaa sille tasolle millä se keväällä oli? Olen perusluonteeltani optimisti isolla O:lla ja pyrin aina kääntämään kaikki pettymykset hyviksi asioiksi. Nyt oli kuitenkin lähellä vaipuminen melankoliaan josta onneksi seurakavereitten onnistumiset nostivat aika tehokkaasti :)
Kun kirjoitan kuulemma asenteella täällä mutta vuodatan sitten kisapaikalla/treeneissä, niin se johtuu siitä että kaikilla tunteilla on vaan tapana tulla pihalle heti. Kun sitten pääsen koneen ääreen on valaistuminen jo tapahtunut ja yleensä näen surkeittenkin tilanteiden johtaneen jonkinlaiseen oppimiseen tai kehittymiseen. Poru pitää päästää heti, mutta ei mielellään koiran läsnä ollessa.

No tässä vielä loppukevennykseksi muutama kuvanen reissulta.

partakana

Latellekin oli katsomista, tosin enemmän taisi kanojen kuvaaminen kiinnostaa ku rallit.

Hipetin reissukoirana

2011-08-12T10:16:00.000-07:00

Anita Kokkosen
kuva Hipasta ja Ballyglass Jedistä, lisää kuvia jutun lopussa. Eikös vaan olekin pieni ukkeli :D Hippakin taitaa olla korkeampi

Keskiviikkona kävin melomassa päiväretken Rääkkylässä Selolaisten kanssa. Jouduttiin kunnon ukkosmyrskyyn ja kuinka ollakaan... teloin taas itseni, tällä kertaa rantakiviin. Nyt on vasemman jalan pikkuvarvas niin helkkarin kipeä, verinen ja turvonnut.
Hipe oli reissussa leirikoirana. Jätin koiran autoon melonnan ajaksi. Siellä se hiljaa oli nukkunut koko päivän ,todistivat majoitusfirman yrittäjät. Kärsivällinen pikku kaveri :)
Yövyttiin autossa, saunottiin mamman kanssa paksuniemen saunassa ja höpöteltiin yömyöhään kaiken maailman asioista. Miulla on varmaan maailman paras mamma, se jaksaa kuunnella kaikki koirajututkin ;D

Aamulla suunnattiin kotimatkalle Potoskavaaran kautta. Ohjelmassa pikkinen paimennustreeni.
Hipe olikin sitten ladannut akkunsa edellisenä päivänä ja lähti monesti alkuun lapasesta. Niin oli kiivasta meno että minun piti ottaa raippa käyttöön, juosta koira ulos laitumelta, pölläyttää sitä niskavilloista ja toteuttaa monia muita eettisesti arveluttavia, mutta tehokkaiksi todettuja koulutus muotoja. Keräsin kyllä sellaiset agret laitumella että verenpaine huiteli varmaan taivaissa.
Väsytystekniikalla saatiin loppuun muutama ihan hyvä juttu. Hippaa piti paukuttaa ennennäkemätön paine ennenkuin alkoi kuunnella, ja meikäläisen vireystila oli kaiken kukkuraksi aivan nollissa. Ensimmäistä kertaa oli sellainen fiilis että ketut, me heitetään hanskat tiskiin ja ruvetaan vaan harjoittelemaan agilityä, se kun on niin helppoa. Mutta kuitenkin jo kotimatkalla huomasin miettiväni seuraavaa siirtoa kuinka saan Hippaa edistymään, joten ei tämä sitkeä karjalaisluonne ihan heti anna periksi ;) Suututtaa silti että pitää aina suuttua, että pitää ravistaa ennen käyttöä! En tykkää, vaikka muuten Hippa onkin meikäläiselle mitä parhain rekku. Kun olen saanut hyvä moottorisen koirakakaran kasvatettavakseni, on lienee nieltävä myös se että kylkiäisenä tulevat nää kaikki haasteet. Hipettimeltä ei kyllä hullun kiilto sammunut silmistä vaikka sitä kuinka paineistin, rupesi vaan mukavasti myötäämään ja kuuntelemaan. Kyllä tuon koiran ominaisuudet ovat nousseet laitumella esiin, siellä olen saanut tuntuman siihen kuinka vahva viettitaso Hipalla on ja kuinka kestävä se on.

Reissuhippa on osoittautunut niin päteväksi matkaajaksi että pääsee syksyllä Inariin vaeltamaan meidän eräopas luokan kanssa. vaelletaan siis kuusi päivää, pidetään yksi lepopäivä ja sitten kisataan Eräopasoppilaitosten kansallisissa Pro Guide - kisoissa. Ihan mahtavaa päästä vaeltamaan ja kaikkein parasta se on koiran kanssa. Hipetti lähtee uusia kokemuksia hakemaan, joita nuori koira tarvitsee.

Loppuun vielä muutama Anitan kuva Ukista ja Hipasta

Hyvän fiiliksen lomareissu

2011-08-08T08:49:00.000-07:00

bäät

koirien reissuosasto

Perjantaina ajeltiin Lassen sukulaisia moikkaamaan Kuopioon. Hirmun mukavaa oli taas Sepon ja Kaan mökillä. Kestitys oli vertaansa vailla!

Lauantai aamuna minä kipaisin juoksulenkin aamukasteen aikaan ja näin ilveskissan! Olipa söpönen elukka, mahdottoman suuret käpälät ja kaikki! Sitten Kuopijolaiseen tyyliin mahtavan herkullinen aamiainen ja sen voimilla ACElle treenaamaan.

Vaikeet oli treenit. Jotenkin olin aivan kuutamolla ja myöhässä ja kaikkea. Mutta takaaleikkaukset alkaa onnistua, Hipe lukee rataa ja kulkee ohjuksena. Rengas ja okseri olivat radalla ja niistähän suoriuduttiin hienosti! Ihan ookoo treenit, suorilla sain todeta että Hipen etenemä lienee 6 metriä sekunnissa, se on jo siellä kun mie oon vasta tiällä.

Nohnih. Sitten me päästiinkin ajelemaan kohti länttä. Ensin kohteena Tanpesteri ja lisää sukulaisia. Marsu meinasi lopettaa Turbomoottorin käytön juuri ennen tanperetta mutta onneksi sai potkunsa takaisin pikku levon jälkeen. Päästiin illan pimetessä...

kuka hitto on päästäny ton mäyrän meidän sänkyy??? Mersun takapaksiin mahtuu aika kivasti nukkumaan :)

...Somerolle jossa yövyttiin ja aamuvarhaisella kammettiin jännäämään PM-kisoja.

kuvia tuli paukutettua, mutta niitä en viitsi täällä julkaista kun ei ole kuvattavilta lupaa kysytty

Kovin oli hienoa nähdä huippuja koirineen kisaamassa. Entistä paremmin hahmottuu se että joo, kyllä agilityssä voi menestyä melkein kuka vaan, mutta paimennusta pitää kyllä ihan oikeasti tehdä aika helkkaristi että se alkaa olla tuolla tasolla. Mielettömiä suorituksia ja huikeaa yhteistyötä. Finaali oli aivan mielettömän jännittävä Norjalaisten välinen kamppailu. Lampaat eivät olleet mitään helppoja päkättimiä vaan haastetta riitti. Välillä oli aivan sydän kurkussa jännityksestä. Vaikka sinällään kukaan ei ollut minulle ykkössuosikki. Norjalaiset kyllä loistivat kirkkaana kärjessä, ja ihan syystä! Mieletön taso!

Hippa piipiäinen vietti aamupäivän laitumen reunalla ja alkuun ulvoi, sitten kiemurteli ja lopulta sippasi tyystin. Rauhoittui kivasti. tuollaiset tilanteet on Hipalle erittäin terveellisiä.

Huikeaa oli tavata Hipattimen vaari (josta lienee kuvatuksia joskus luvassa, anitaa??? ;D) . Siis Siprin isä Ballyglass Jed. Olipa vaari hyvin nuorekas ja aivan Siprin näköinen, pikkuinen ja topakka ukkeli :) Vielä +10 vee koira jaksaa kisata, vaikka olikin taannoin taittanut jalkansa. Siitäkin kuitenkin kohtuullisesti toipunut ja liikkui nätisti.

Kun Norjalaistrilleri oli saatu päätökseen, suunnattiin takaisin kotikonnuille. Paimennuspillin piippauksen säestämänä sujui kotimatka ja yön pimeinä tunteina sain jonkun useampaa säveltä muistuttavan luikauksen pillistä ulos! Työvoitto!

Lippu salkoon! aksainto tuli takaisin!

2011-08-04T11:50:00.000-07:00

Kännykkä kameralla napsin muutaman kuvan aamuiselta juoksulenkiltä Jamiksella. Hipe pitää laumaansa kasassa. Pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja kuvata ihan "oikealla" kamerallakin koiria.

Kahden kuukauden lomailun jälkeen motivaatio tuli rytinällä takaisin, yksissä treeneissä!!!

Ja ennenkaikkea: Vappu väläytti taas omaa, ihanaa raivokkuuttaan.
Motivaationi kulkee siis käsi käpälässä pyrrin motivaation kanssa.
Koiraharrastamisessa on näitä aallonpohjia ja huippuja. Oma vire vaihtelee ja koirasta riippuen myös sen vire. Vapun vire heittelee, en tiedä miksi, mutta aina kausittain se niin tekee. Treenikavereiden silmiin Vappu on kuulemma näyttänyt aivan omalta itseltään radalla. Mun käteen se on tuntunut vetelältä ja hankalalta ohjata. Vapun paremmin tuntevat kaverit ovat nähneet muutoksen, ja se on tietysti ahdistanut vielä enemmän, vika ei olekkaan omien korvien välissä vaan oikeasti koirassa.
Koska meidän tavoite Vapun kanssa näissä harrasteissa on tehdä kaikki ilon kautta, niin kisata ei jos se ei ole kivaa. Siispä jätettiin piirinmestikset väliin. Nyt ehkä osaan paremmin säästellä koiraani, se ei sittenkään, huippu asenteestaan huolimatta, kestä treeniä vuosi tolkulla kunnollista huilia pitämättä.

No eilen meillä oli Keskiviikon treeniryhmän omat möllit.
Vuapukka tuntui taas niin ihanalta viedä, se kulki kovaa ja irtoili makeesti. Välillä jopa Vappumaiseen tyyliin kynti rinta maata viistäen tantereessa, tekemisen meininkiä siis!

Hippa teki kanssa pikkuisen. Takana oli taas aamuinen paimennus joten hieman piti varovasti tehdä. Hipettimellä oli hypyissä jo Medirimat, kertaakaan ei edes kolissut! Ja Hyppää edelleen laakana, matalana, koko kropan venyttäen, pää alhaalla. Kaunista!
Ja ei kyllä painanut tassussa aamun paimennustreenit, kulki niin saakelin lujaa että musta sillä oli vielä tullut yksi vaihde lisää vauhtiin. Kiinnostaisi tietää että minkä verran tuo vauhti voi vielä kasvaa :D

Sunnuntain pentutreeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa oikealla puomilla. Tässäkin Hipen ajatus on tehdä täysillä. Niin täysillä että alasmenon pysäytys alkaa myöhässä ja päätyy siihen että sekä koira että kosketusalusta liukuvat metrin kontaktista yli. Koiralla ei vaan riitä jarrutustaidot ja fysiikka pysähtymään siitä vauhdista, vaikka yritys on kova.

Paimennustreeneissä jatkettiin suuntien hinkkaamista. Kyllä alkaa olla PAREMMIN jo ajatusta, väliin teki oikein todella kivasti ja ajo on hyvää.

Väliin harjoiteltiin myös hakukaaria. Aika huonot on, molemmat puolet, mutta eri tavoilla :)
Oikea: Venyy pitkäksi, on liian tiivis perältä
Vasen: Liian tiukka, menee helposti räkäisyksi.
Ehkä runsas ajon treenaaminen on heikentäny kaaria. Ainakin tasapaino on silminnähden kärsinyt. Pitäisi tehdä sitten kuitenkin sekä vaisto-että peruskuljetusta aina välissä että asiat pysyisivät balanssissa.
Tosi hyvät treenit saatiin vedettyä ja nyt muistin suurimman osan aikaa katsoa lampaita, en koiraa. Miten onkin mahdollista että nuo asiat menee niin hitaasti kaaliin, on se kumma!

Mitä enemmän paimennusta tehdään, niin sen enemmän siihen koukuttuu. Nyt kun aletaan olla siinä vaiheessa että koira kuuntelee, alan itse hahmottaa ne kulmakivet joiden varaan homma rakentuu, niin harjoittelu on hurjan palkitsevaa. Ja sitten kun kaiken kukkuraksi saa treenata mukavassa seurassa ja meitin kouluttaja on aivan super, niin mikäs sen parempaa!!! :D

Miolle kuuluu Imatralla hieman huonoa :( Pikku miehen häntä oli jäänyt hissin oven väliin. Ei onneksi ollut murtumaa tullut ja hommasta selvittiin säikähdyksellä, mutta verta oli tullut kauheasti. Mutta onneksi herra Miimonen voi taas hyvin ja sai pitää kauniin, kiharaisen puuhkahäntänsä.

Maailmanvalloitus aloitettu

2011-07-31T00:32:00.000-07:00

Heidi Utriaisen kuva-arkiston helmi. Osasi Hipe ton vaanimisen jo 14 viikkoisena ;)

Ensin pitää hehkuttaa koirien siskolikkoja.

Hipan sisko Nopsa on aloittanut Tokouransa Nurmeksessa
Pisteitä makeet 187 ja sijoitus 1/14!!! Wau! Mieletöntä, kyseessä kuitenkin vasta vuoden ikäinen koira. On näistä napukoista (ja ohjaajista) kyllä vaikka mihin!Onnea Nopsa ja Anne

Vapun
sisko Niki ruotsissa korkannut myös Tokouransa huikeasti 173 pisteellä ja luokan voitto! Grattis Niki och Maja!!!!

Me sitten osallistuttiin agilityn Möllikisoihin Lauantaina.
Hippa pääsi ensimmäistä kertaa ikuna kilpailemaan. Kontaktejahan koira ei tee vielä radalla joten lähdettiin tekemään a.) lähdössä pysyminen b.)jotain kivaa ja Hyl.

Pysyi lähdössä. Uhkailu ja kiristys toimivat hyvin ja Hipe makasi maha maassa ja rauhallisesti koko lähdön. Sitten mentiinkin, ja Hipen tyylille uskollisesti, mentiin aikas lujaa ;) Pehmeällä hiekkakentällä kaahaaminen oli ilmeisen mieleinen juttu.

Vappu teki sekä mölliradan että kisaavien radan. Kulki ihan ok. ei silleen niinkuin minä tykkään Vapitin kulkevan, mutta ihan kivasti kuitenkin. Kisaavien radalla sijoituttiin Lukan jälkeen kakkosiksi häviten pari sekkaa. Ihan hyvin ottaen huomioon tämän hetkiset ongelmat. Jälleen kerran ERÄSTÄ eri fiksua treenikaveriani kuunneltuani olen ajatellut että Vapitille koittaa nyt vapauden ajat; hallinta pois, saa räkiä ja rellestää niin paljon kuin sielu sietää, asenne pitää saada nyt korjattua!

Hyvät ja kivat möllit olivat Poksilaiset järkänneet, ja erinomaisen hauskat radat!

Paimentamaan päästiin iltasella. Hipalla oli virettä ja virtaa vaikka koko kylälle jakaa. Aamun agilitykilpailut eivät tassussa paljon painaneet. Halusin tietoisesti testata kuinka Hippa pystyy samana päivänä tekemään näitä kahta asiaa ja kuinka sen moottori kestää.
Moottori todellakin kestää. Kyllä niin tykkään tuosta koirasta, se on oikea työmyyrä :)

Tehtiin samoja juttuja kuin tiistainakin. Ajoja ja suuntia. Käytin liinaa, mutta ei siitä paljon apua ollut, parempi melkein tehdä vaan aina pysäytys kun lähtee väärin. Olo oli tyhmä, jotenkin olen taas niin ulkona, Hippa on sisällä. Tulee sellainen olo, että potentiaalinen koira on saanut riesakseen onnettoman tupelon ohjaajan. Nyt tuntuu liian usein siltä että pilaan sen mikä tuossa koirassa on hyvää.

No Hipeen olen tyytyväinen, se ei enää tarjoa keskaria aina kun hommat vaikeutuu ja jaksaa tehdä näitä tympeitä harjoitteita joissa sille karjutaan, jossa sen viettiä poljetaan ja jossa se ei pääse tekemään käytännössä mitään omasta mielestään hienoa.

Noh. Tie on valittu ja sitä on kuljettava. On vaan nieltävä se asia että on saanut hienon koiran ja nyt pitäisi kasvaa sen mittaiseksi ohjaajaksi, sekä agilityssä että paimennuksessa. Hippa-tiitäinen on onnellisen tietämätön kaikesta tästä ruikutuksesta ja tekee vaan parastaan. Ja hulluttelee. Hippa on korvannut lelujen puutteen kaikenmaailman vesileikeillä, käpyleikeillä ja toisten koirien paimentamisella. Vaikka nuo piirteet siinä välillä ärsyttääkin, niin ne on osa sen persoonaa, se on niin uskomattoman tosissaan töitä tehdessään, ja vapaa-ajalla täysin kakara :D

Nyt vaikuttaisi siltä että ensi viikon melontareissu peruuntuu... Kuumetta on sen verran ettei kylmään veteen läträämään lähteminen ole järkevää. Lohtuna on sentään että mie pääsen auttamaan rakkainta, ihaninta, pientä siskoa muutossa Imatralle jonne se ruoja on päässyt opiskelemaan ;) ja sitten me päästään ensi viikolla treenaamaan. SILTI: laiha lohtu kun olisi voinut koko viikon meloskella upeissa Koloveden maisemissa ja tutustua uusiin luokkakavereihin.
Viikonlopulle sain suostuteltua Laten lähtemään kanssani reissuun. Suunnataan lauantaina Kuopion kesämaahan agilityä treenaamaan ja sunnuntaiksi Paimennuksen PM-kisoja katsomaan Somerolle. Ai kuinka siistiä!!!

Keskiviikon rallit

2011-07-27T22:41:00.000-07:00

Liian kuuma paimentaa, nää siis liitää.

Tämmöstä tehtiin. Tämä on joskus Tamskin blogilta napattu treeni. Vaikee oli rata ja hiki lensi helteessä juostessa. Ja sai muuten tosissaan juosta!

Vappu teki ensin.
Puomilta viskasin pyrrin poispäinkäännöksellä okserille. siitä valssille 8-9 väliin. Jaakotus 9:lle ja siitä vastaanottovalssiin 11:sta taakse.
Sitten tuli kiire. Ensin en ehtinyt millään ohjaamaan 19sta takaakiertoa, mutta kun uskalsin lähettää Vapun suorittamaan itsenäisesti 15-16 ja otin vastaan renkaan takaa, niin kerkes hyvin. Lopussa ei sitten ollutkaan enää suurempia onkelmia.

Ei tuntunut pyrri hyvältä. Ei kulje niinkuin ennen, voi olla että tuntuukin erilaiselta koska Hipen kanssa treenaan myös ja sen ohjaaminen on niin hektistä.
Päätin jättää kotikisat väliin ja hierottaa Vapun sekä keskittyä sen kanssa nyt iloisiin ralleihin ja vepellykseen. Kisataan sitten kun koira on taas siinä kuosissa että moinen kannattaa. TOSIN tällä hitaallaakin pyrrillä oltais tultu sunnuntain B-radalta kakkosiksi jollain -7s. ajalla (kiitos järjestejille siitä että myös hyllyttäneiden ajat oli merkattu tuloslappuihin). Joten ei tuo nyt mikään etana ole, kuitenkaan en halua kisata jos koiran fiilis ei ole hyvä.

Hippa tiitäinen teki myös. Hipe voisi elää pelkällä agilityllä, paimennuksella ja uimisella. Ruoka ei taas oikein maistu mutta työt maistuu sitäkin paremmin. Hullun kiilto silmissä meni hipe aksaa.

Tehtiin takaaleikkauksia, jotka alkaa nyt sujua, sekä irtoamista renkaalle.
Muutaman kerran lähti aivan lapasesta ja sinkoili minne sattuu. Hipen ollessa kyseessä kaikki oma-aloitteisuus on plussaa, se kun tekisi kyllä miljoonaa mutta ei niin mielellään yksin. Nyt kuitenkin alkaa irrota niin hyvin, että pitää ehkä hiukkasen rajoittaa asian vahvistamista ;)

Tiistaina
Käytiin Hipen kanssa tekemässä pieni paimennustreeni. Nyt pitäisi saada oma ohjaus nolliin ja koira tekemään asiat käskyillä. Tämä olisi helppoa jos ohjaajalla olisi neliraajahalvaus, mutta kun ohjaaja on mallia: kaikki raajat heiluu koko ajan eri suuntiin, niin se tuo haastetta hommaan. Hippa lukee mun kroppaa. Hieno agilitykoirani tekee justiinsa niin kuin se on penikasta saakka tottunut tekemään.
Kun apuja ei enää saanutkaan mun kropasta, niin olisi pitänyt osata kuunnella. Ei ollut Hipalle helppoa eikä kyllä ohjaajallekaan. Loppuun saatiin pari hassua onnistumisen tapaista aikaiseksi. Mutta oleellisin tapahtui: Minä ymmärsin mitä seuraavaksi vaaditaan ja kuinka sitä harjoitellaan. Liina pitää ottaa käyttöön ettei pääse tekemään niin usein väärin, koska silloin kaikki hyvät asiat menettävät merkityksensä.

Nyt sitten pitäisi henkisesti latautua ensi viikkoon. Koulu alkaa. Siis opiskelen taiteilijan ammattini luontevaksi(!!!????) jatkoksi Eräoppaaksi.
Koulu on ihana, mutta siellä myös reissataan paljon. Ensi viikko ollaan melomassa jossakin päin suomen maata. Ja se tarkoittaa sitä että mun pitäisi uskaltaa jättää koirat Lassen vastuulle, eikä treenaamaan pääse ja se on aivan KAUHEETA! Vaikka tietenkin on maailman hauskinta päästä maailman hauskimman koulun puitteissa ja kivojen tyyppien seurassa seikkailemaan, sitä en kiellä ;)

Vesipelastusfilmi otsikossa

2011-07-26T22:49:00.000-07:00

Tässäpä aiheesta kiinnostuneille näyte Vapun vesipelastusharjoituksista. Seitsemäs treeni.

Vappu on tehnyt paljon paremminkin nämä liikkeet, mutta ensimmäistä kertaa tehdään pitkällä matkalla joten pientä haparointia on tekemisessä.
Aika perusvarmaa hommaa on kuitenkin. vapiti on niin taitava :)

Vapun kisakoosteeseen linkki otsikossa

2011-07-25T14:34:00.000-07:00

pitää kait tämäkin laittaa näytille. Aika noloa katottavaa toi kyllä on mutta vaikka Vappu tuntui hitaalta ohjata, niin ihan asenteellahan se kuitenkin menee. Kiva hyjeena ;)

Savon agit "Hipan treenilinkki otsikossa"

2011-07-24T13:39:00.000-07:00

Ensin pitää hehkuttaa: Hippa on saanut kesäkilon!!! Punnitsin Hipettimen kivuttomalla kun kävin neidin hävinneen scaliborin tilalle uuden. Painoa oli huimat 13,4kg! Olenkin jo jonkin aikaa katsellut Hipeä että pennun pyöreys on vaihtunut sporttisen nuoren koiran lookkiin, se on siis saanut lihasta tuo elukka. Toisaalta en sitä kyllä ihmettele, sen verran kovaa ja paljon se on treenannut paimennusta.

Lauantaina pakattiin mersu alias "Masa" eli "Marsu" (kuten Late sen nimesi) täyteen hurttia ja tavaraa ja suunnattiin koko perhe agilitylomalle Kuopioon ja Maaningalle. Tarkoituksena oli treenata lauantaina ACElla Hipan kanssa ja kisata sunnuntaina Vapun kanssa maaningalla.

Hipan treeneistä tein videokoosteen, sen linkki otsakkeessa.
Hippa on edennyt hirmuisen kivasti vaikka ei olla juuri treenattu agilityä. Alussa huomaa ettei koira osaa enää tulla edes luokse, minne lie kaarrattaa?
aivan hämmästyttävästi lukee ohjausta ja nyt alkaa irrotakin! Ja nuo käännökset! oho! Hipe osaa huimasti tehdä täyskäännöksen lähes täydestä vauhdista.
Haltuunotossa kokeilin suhinaa. Suhinaa on aiemmin käytetty lähelle tuloon ja nyt kesän mittaan se onkin ollut apuna flänkeillä. Hippa lähti sitten suhinasta flänkkäämään :D kaarratti kauas poimien satunnaisia esteitä mennessään. Eli vaihtoon meni se käsky. Ajatellin pölliä Mäntysalon Tapsan "kiikiikiin" se on hyvä, eikä muistuta paimennusjuttuja.

Aivan superhyvät fiilikset jäi treeneistä!

Sunnuntaina kisasi Vappu kaksi agirataa ja yhden hypärin Maaningalla. Hyllyjä tuli. ensimmäiset kaksi rataa Vappu tuntui vetelältä. Viimeiselle saatiin molemmat asennetta ja tekemisen meininkiä hommaan ja rata olikin kivan näköistä menoa, pitää ladata sekin tänne aikanaan.

Ensimmäisellä radalla tuli muutama rima alas ja viimeisellä rundilla homma kaatui keppejen aloitukseen. Muita virheitä ei koira tehnytkään. Minä sitä vastoin teinkin sitten kaikenlaista älytöntä, kuten meidän tapauksessa kuvaan kuuluu.

Jotenkin Vapun ohjaaminen tuntuu vaikealta. Jopa verrattuna Hippaan. Hippa on niin nöyrä ja tarkka ohjattava. Ja suoraviivainen, sen vieminen on hauskaa kun se lähtee ohjuksena joka suuntaan minne vaan näyttää.
Vappu taas lukee rataa liikaa ja suullista käskytystä pitää käyttää paljon. Nyt olen astumassa siihen todellisuuteen että omistan kaksi hyvin erilaista koiraa joiden ohjaaminenkin on täysin erilaista.

Reissu oli kiva ja Marsu toimi reissuautona hyvin.Kuopiossa käytiin kattomassa yleisurheilukisoja ja sekin oli Hipen mielestä sytyttävää, jos siitä rupeis leipomaan vaikka pituushyppääjää? Kisapaikalla päästettiin yksi kyy hengestään, muuta jännää ei sit tapahtunutkaan.

Kiva reissu, agilityvelvollisuus suoritettu, nyt voi taas keskittyä olennaiseen ;D....

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

2011-07-20T22:03:00.000-07:00

"Koskaan en enää päästä itseäni sössimään tällä tavalla" sanoo hän toissapäivän postauksessa. Ja tekee heti kohta saman virheen!!! Tilanne oli täydellinen toisinto maanantailta! Anteeksi, kuinka huono voi vielä olla!!!??? no nyt jo naurattaa, ja itkettää, ja sattuu....

Itse paimennustreenit meni oikein kivasti. Siis silleen että uskoni perusrataan vain vahvistuu(tui) :)
Tehtiin pellolla ensin hakukaaria. Latasin Hippaan kunnon paineen ennen kaarta ja näin sain kaaren lopun nätiksi nostoksi. Hieman valuu yli 12sta mutta korjaa nopeasti itse ja tuo suoraan.

Sitten tehtiin kuljetusta, hyvin tekee mutta jostain syystä tahtoo aina painaa tiukkaan vaan yhden elukan kintereillä, jolloin jää muita elukoita valvomatta. Tähän pitää saada treeniä lisää, luulen ongelman johtuvan osittain siitä että olen vaatinut niin tarkkaan suoraan ajoa, ettei oikein siksi lähde keräilemään.en tiijä, maallikon arveluita.

Poispäinajoa tehtiin myös ja kivasti ajaa hippa. Välillä ajo oli jopa oikein rauhallista ja nättiä, välillä hieman reippaampaa. Hippa tarvitsee paljon suullista käskytystä, hetkeksikään en uskalla jättää itsekseen tekemään, siitä ei seuraa kuin kaahotusta. Isolla pellolla ja isoilla linjoilla Hippa ajaa suoraan, aitauksessa homma menee helpommin mongerteluksi ja Hipe tuo helposti lampaat mulle.

Häkkiin

laitettiin lambit kahdesti. Hyvin malttoi tässäkin kuunnella ja suunnat otti mallikkaasti. Miun raipan käsittelyä pitää kyllä ottaa työn alle, se raipalla osoittelu kun ei tavallaan auta koiraa ajamaan vaan painaa flänkille, nyt tiedostan sen sentään itsekin.

Ja sitten ajettiin lauma treeniaitaan yli pellon. Hippaa pidin tiukasti lampaitten ja lampolan välissä. Lampailla oli kova polte päästä kotiin juoksemaan, mutta saatiin hyvin ja vaivatta vietyä ne aitaan.
Loppuun oli tarkoitus nakata lampaat vielä traileriin. Ja heti kun piti ruveta oikeisiin töihin niin ohjaaja meni kipsiin, ei luottanut koiraan, esti sitä tekemästä oikeita asioita ja ajatti lampaat sitten metsän kautta lampolaan! voi jummi! niin nolo!
Loppuun saatiin lampaat sentään laitumelle ja Hipe pois sieltä laitumelta ja ohjaaja kotiinsa.

Kaiken kukkuraksi olen onnistunut telomaan vasemman jalan nivelsiteen ja oikean sekä vasemman käden sormia paimennusreissuilla. Olen siis käytännössä sairaslomalla tämän harrastuksen vuoksi (onpahan aikaa treenata).

Agilityä Ollaan tehty pikkuisen.

Kujakeppejä tehtiin keskiviikkona pihalla. Kavensin kujaa taas. Hippa räkii keskelle keppejä tuhatta ja miljoonaa, jää keskikohdan kavennukseen ahteristaan kiinni ja riuhtoo kujan auki. Eli jostain syystä ei nyt tehnyt rytmin muutosta kuten viime viikolla kuvatussa filmissä.
Eräs eri fiksu treenikaverini sanoi jotta se kuja kannattaa laittaa myös sieltä alusta kiinnimmäs niin joutuu aloittamaan hitaammin. Hyvä neuvo! Miksen itse älynnyt?

Sitten ollaan tehty myös hyppyjä ja irtoamista. Paimennus on pahentanut hipan ennestäänkin vahvaa silmän käyttöä. Estehakuisuus on aivan nollissa ja tuntuu että junnataan vaan paikallaan. Lisäksi olen laiska opettamaan esteitä, esimerkiksi rengasta ja keinua ollaan tehty todella vähän. Taitaa Hipestä tulla ennemmin paimen kuin agilitykoira tällä treenaamisella. Mikä ei tunnu pikku rekkua haittaavan yhtään :)

Vapiti on treenaillut myös pikkuisen aksaa ja harrastanut pitkän matkan uintia. Tästä tuloksena lihakset ovat oikein pulleat uimarin lihakset :) Eilen uitiin Vapitin kanssa 1,5km yhtätassua, hyvin jaksoi pikku musta.

Rytinällä alas...

2011-07-19T12:57:00.000-07:00

Voi vidu että voi mennä treenit perseelleen. Että tuon putkisalon keikan jälkeen hommat voi mennä vielä näin huonosti!!!??? Olin maanantain PK-teamin treeneihin mennessä varma koirasta ja itsestäni, että hommat hoidetaan. NO ei hoidettu!!! Juoksutettiin Minnan lammasraukat henkihieveriin.

En rupea treenejä sen kummemmin avaamaan, ei näihin kannata takertua. Mutta se pitää pitää mielessä että nyt täytyy tilanteet alkaa ottaa aidassakin sillä asenteella kuin aitoja ei olisi. Tosissaan! Koska olen tuudittautunut siihen ettei ne mihinkään karkaa nuo lampaat... vaan kyllä ne karkaa! ne ovat ajattelevia otuksia ja niillä on täysin eri tavoitteet elämässä kuin meillä. Niillä on aina pelko persiessä (hevosharrastuksesta on jäänyt mieleen termi "pakoeläin", siis käyttäytyy kuin saalis ja haluaa turvaan). Eli: minun pitää pystyä pitämään ne turvassa minun ja koirani kanssa ettei niille tulisi niin hirveä hätä lampolaan.
Oppia ikä kaikki. voin vannoa etten enää KOSKAAN päästä itseäni moisella tavalla sössimään.
Koirassa ei sinänsä valittamista, se olisi oikein ohjattuna suoriutunut hommasta. Hippa on kuitenkin kokematon koira eikä siltä voi olettaa itsenäistä suoriutumista tiukoissa, uusissa tilanteissa, se tarvitsee tukea ja ohjausta. Rakas, pieni Hippa :)

No mutta jos Hipen kanssa paimennukset ei suju, niin Vapun kanssa Vepe sujuu sitäkin mahdimmin!!!

Tiistai illan helteessä treenattiin Vepeä

Ensin tehtiin vientiä. Liikkeessä koiran tulee siis viedä rannalta ohjaajan antama esine uimalla veneeseen (en nyt muista matkaa, mutta joitakin kymmeniä metrejä). Tämä liike on yksi vaikeimmista liikkeistä, siinä kun pitää lähteä rannalta uimaan esine suussa. Kuivaharjoittelulla liikkeestä saa kuitenkin suhteellisen nopeasti sellaisen että se on helppo siirtää veteen. Vapulle liike on helppo, se on aikuinen koira jolla on käskyt hallussa ja työskentelee mielellään itsenäisesti. Veteen siirtyminen ollaan tehty vähitellen ja hyvin sujuu.
Pisin vienti taisi olla 10m. Yhdellä käskyllä koira vie esineen.

Toisena liikkeenä veneen haku. Tämäkin on helppo, kiitos Vapun mahtavan taistelutahdon. Tosin vielä ei olla annettu vetää koko painoa ettei koira riko itseään. Käyttää saisi kuusi käskyä, me selvittäis periaatteessaa yhdellä noutokäskyllä mutta varmuudeksi olen sanonut vielä "kiitos" vapun tuodessa venettä rantaan että saan varmasti köyden käteen saakka.
Pikku kaveri toimii kuin kone, se on niin elementissään ja tekee nihilistisen tarkkaan joka liikkeen: vie suoraan, tuo suoraan ja aina käteen. Viennissä tahtoo tosin jäädä köyteen roikkumaan muristen ja nuristen jos vastaanottaja ei ole riittävän nopea. Ja rannalle hinattavaa köyttä pitää tietenkin tempoa heikkopäisesti, mutta eipä voi ainakaan koiraa sättiä että se jättäisi liikkeen kesken!

Ensi viikolla pitää yrittää videoida Vapun vepellystä, se on hauskaa katsottavaa ;D

pliiiiis älkää pudottako mua pilvilinnoista!

2011-07-15T12:55:00.000-07:00

Kahden päivän treenit Putkisalossa, Rantasalmella takana.
Reissu oli hurjan mukava ja onnistunut. Matkassa mukana Pirjo ja Wallu sekä Kalle, Elina ja Uti, Ninka ja Hipe. Koutsina Minna :)
Seura oli parhautta, Putkisalo paikkana aivan upea, isäntäväki vieraanvaraista ja Lampaat juuri tarpeeksi haasteellisia Hipelle.

Tarkoituksena oli treenata perusrataa varten.
Olin ennen reissua tullut siihen tulokseen että taitaa olla parempi siirtää persurata haaveet ensi vuoteen. Kahden päivän treenipaatoksen jälkeen pyörrän puheeni ja tavoite pidetään tässä syksyssä. Pitää vaan itse olla itselleen entiseen malliin natsityyliin vaativa ja koiralle selkeä ja looginen.

Hippa kuitenkin osoitti olevansa luulojani nokkelampi pikku neiti ja teki hommia ylittäen kaikki odotukseni. Jäykillä lampailla ei mennyt puihin vaan yritti sitkeästi. Minusta toimi välillä paremmin kuin "kotona" Kiteellä :)

Hakukaaria treenailtiin, mutta kaaren loppua en osannut ohjata kunnolla vaan se meni helposti virkkuukoukuksi. Flänkit olivat ihan ok. Vasemmalta tekee helpommin sievän noston kun vaan saan ajettua koiran sinne kaarelle ensin kauniisti. Nyt pitäisi oikealle saada yhtä hyvää tekemistä aikaan.

Tehtiin vaistokuljetusta jonka totesin hipalle liian helpoksi duuniksi, niin helpoksi että koira vaan huruutteli perässä rallatellen ukkonooaa. Hippa kaipaa haasteita, se on nähty ennenkin, se on yksi niistä kivoista piirteistä joista tykkään tuossa koirassa, mutta vaatii myös multa sen että en päästä sitä noissa helpoissa tilanteissa hötkyilemään.
Vaistokuljetuksessa Hippa liikkuu reippaasti ja aktiivisesti, aika hyvin tasapainottaa.

Peruskuljetus suoraan, pitkiä matkoja olisi/On siis Hipalle parasta treeniä. Siinä pitää ajaa vahvasti eikä voi tehdä pieraisuja lampaisiin jos vauhti ei ole neidin mielestä riittävä. Perjantaina saatiin hyvääkin kuljetusta aikaan, mutta se vaati kyllä minulta aika voimakasta verbaalista hallintaa (lue: karjuntaa). Elina kauhistelikin kun olen niin kova Hipalle :) Vaan olen kyllä tullut siihen tulokseen että Hipan vietti on kuitenkin sen verran vahva että se kestää paineen ja sanomisen, sekä aika lailla ohjaajan tupelointiakin. Kiva koira, kompensoi sopivasti kokematonta ohjaajaa.

Häkityksiä tehtiin myös ja siinä sain itsekin hämmästyä kuinka koira on jostakin hoksannut suuntakäskyt :D Kiellän että olisin niitä sille kummemmin opettanut, mutta ilmeisesti muutama onnistunut vahvistaminen on tuottanut tulosta.

Hipalle treenien jälkkärinä tarjottiin karitsoiden ajoa laitumelle yhdessä Minnan koirien kanssa, toisin sanoen amatööri laitettiin oikeisiin töihin :) Hippa oli ihmeissään. Äkkiä pitikin toimia itsenäisemmin, lukea isoa laumaa, sai tiukastikin puuttua syömään pysähtyneisiin lampaisiin. Hippa kävi nikertelemässä lampaita kintereistä ja samoin tein vilkaisi minuun ilmeellä "ei perkele, tästä se aina suuttuu", vaan ei se kartturi suuttunutkaan, OHO! Hipankin on hyvä oppia että tilanteita on erilaisia ja välillä tarvitsee enemmän voimaa. Siinähän tuo tirppana meni muiden jatkona :)
Illan viimeisenä hommana Hippaa kokeiltiin isolle laumalle pässejä. Ja kyllä nekin saatiin liikkeelle, pienessä koirassa oli yllättävän paljon potkua niiden liikutteluun. Aikas magee tunne oli kuljettaa useampaa kymmentä lammasta yhtä aikaa, perässä vaan yksi piskuinen bordertollie. Hipan etu on sen vauhti, nopeana koirana se sai isoa jengiä ajettua kun sahasi lauman takana. Ihmeen luonnollisesti nämä asiat tapahtuu, jos minä olisin vielä nohevampi niin tuo koira olisi nopeasti perusrata kunnossa, mutta vielä pitää saada oma ohjaus paremmaksi. Vaatimalla voi korjata paljon Hipankin heikkouksia, joista aletaan kyllä pikku hiljaa päästä yli, kaiken sen Hippamaisen pissistelyn alla on koko ajan lymynnyt kiva, nopea, turbodieselillä varustettu paimen joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa....

Hipetti jaksoi koko kaksi päivää hyvin. Torstaina pikku neiti porskutti pelkän nesteytyksen voimalla kolmesta ilta kymmeneen saakka, ja perjantaina väsymys alkoi näkyä vain turhana kiihkoiluna lampaiden kanssa (ja ehkä myös ohjaajan keskittyminen herpaantui). Moottori on kyllä hyvä.

Kaksi kuukautta treeniä takana ja Hippa toimii oikein kivasti tuollaiseksi vuoden vanhaksi agilityhirmuksi :)

Kotimatkalla seikkailtiin maatalon emäntien kanssa navigaattorin opastamana pitkin savoa. Kyllä alkoi hiillostaa kun tämä eto vehje opasti meidät Savonlinnan ja sitten HEINÄVEDEN kautta kontiolahteen!!! millä logiikalla!!!!????! Ikinä en enää luota noihin laitteisiin, paremmin suunnistaa vaikka auringon asennosta! Mutta aivan mahti reissu kaiken kaikkiaan, uusintaa odotellessa ;)

Hipen kontakti ja kepittelyfilmi otsikossa

2011-07-11T14:56:00.000-07:00

Tehtiin pihalla aksaa.
Siis minä tein, ilman pakottamista, uhkailua, aksaa!
Videolla tehdään toista kertaa puomia kokonaisena. Pysäytys on vielä varsin vauhdikas, siihen lähdetään tekemään seuraavaksi kestoa.
Palkka lentää välillä multa, välillä se on maassa, kumpikin toimii. Kosketusalustaa käytän alasmenolla.

Kepitystä tehtiin kujalla. Keskeltä kuja on jo sen verran kapea että joutuu muutaman askelen melomaan.
Hipe oli liekeissä, mulla oli kivaa.
Vappukin teki, se oli suorastaan ällöttävän pätevä, pikku neropatti :)

Hipe aloitti juoksun tänään ja Ilona kävi myös hieromassa koiran.
Jumeja oli selässä, syyksi epäiltiin hellettä, nestetasapainon järkkymistä. Nutrisalia ja nestettä annan ruoan joukossa, toivottavasti helpottaa. Hippa on aikamoinen Happo-Hippa.

*Vappu * Hippa * Peppi*